Jos vastaat kyllä, niin sinun kannattaa opetella voittamaan.

Tri Timothy Vickery on ryhmineen tutkinut mitä aivoissa tapahtuu kun ihminen yrittää pelatessaan voittaa. Ryhmä havaitsi, että kun pyritään onnistumaan niin aivot ovat lähes kokonaan mukana tapahtumassa. Toisin sanoen kognitiivinen voima suuntautuu lähes täysin pelin voittamiseen. Tämä selittänee pelien suosion – täydellinen irtautuminen arjen askarruttavista asioista.

Elämää, työtä, oppimista ja harrastamista ei voi muuttaa peliksi. Mutta voimme opetella voittamaan. Ja hakea sitä tunnetta joka liittyy voittamisen odotukseen.

Otetaanpa esimerkki. Jos osaat eläytyä hyvin, niin koet miltä voiton odotus tuntuu ja pääset samalle aaltopituudelle kanssani.

Kuvittele, että pelaat shakkia ystäväsi kanssa. Leppoisasti, ilman mitään paineita – tarkoituksena vain viettää aikaa yhdessä. Ehkä teillä on lasilliset hyvää juomaakin ja välillä kilistelette hyville siirroille. Ehkä jutustelette rennosti. Yhtäkkiä huomaat, että pystyt voittamaan ystäväsi viidellä siirrolla, ellei hän tee mitään yllättävää. Sillä hetkellä suunnitelma ja voiton odotus täyttävät sinut kokonaan ja keskityt toteuttamaan suunnitelmaasi samalla kun esität ystävällesi pokerinaamaa… haluat näyttää kuin pelailu jatkuisi kuin tähänkin saakka. Suunnitelmaasi liittyy kuningattaren uhraaminen (näyttelet pettynyttä ja kilistät ystäväsi hyvälle saaliille), sen jälkeen… hevonen… torni… ja shakkimatti!

Kun näit voiton mahdollisuuden aivoihisi ryöpsähti dopamiinia maustettuna testosteronilla. Dopamiini sai sinut nauttimaan tulevasta voitosta, pisti sinut voiton odotus tilaan. Testosteroni puolestaan pisti vauhtia kognitiiviseen systeemiisi. Tosin tässä tapauksessa se näkyi siten, että pidit myrskyn sisälläsi ja ulospäin näyttelit rennon rauhallista tyyppiä.

Voittamisen odottaminen saa aikaan positiivisia tuloksia myös työssä. Myyntimies, joka on keksinyt pistämättömän idean lyödä kaupat lukkoon, jääkiekkoilija, joka näkee miten maali ihan pian syntyy, tutkija, joka on oivaltanut, että hypoteesi saadaan todennettua juuri tietyllä menetelmällä, tietävät mistä on kyse. Flowtila, jossa lopputulos on niin selvä, että se täytyy enää vain toteuttaa.

Voittamisen asenne ja mielenlaatu tuo parempia tuloksia niin oppimisessa kuin toiminnassakin ja kaupanpäälle mielikin on iloisempi. Voittamisen opetteluun kuuluu myös ajatus, ettei odotella muutoksen tapahtumista vaan laitetaan hyvät asiat heti toimimaan. Sun Tzun sanoin: Voittava soturi voittaa ensin ja lähtee sitten taisteluun. Häviävä soturi lähtee taisteluun ja yrittää kamppailla tiensä voittoon.

Kirjassani kuvailen:

• miten luot itsellesi voittajan mielentilan
• miten rakennat oppimisen ja toiminnan yhdistävän dynaamisen prosessin, jonka avulla toteutat tavoitteesi itsellesi omimmalla tavalla
• miten hyödynnät energiaasi voittavasti eri tilanteissa

On mielenkiintoista nähdä, miten se mitä aikoinaan kirjoitin, todistetaan nyt vähän kerrallaan uusissa tutkimuksissa. Kirjoitin kirjan suurelta osin omiin kokemuksiini pohjautuen. Tavoitteeni oli kirjoittaa ihmisläheinen, aitoon kokemukseen perustuva opas valmentamiseen, valmentautumiseen, oppimiseen ja voittamiseen. Taisin onnistua, sillä monet ovat todenneet kuin erän luentoni kuulijoista: “Hänhän puhuu minun elämästäni”. Elämästä – niin, siksi käytän oppimisen ja toiminnan yhdistävästä prosessista vertauskuvana DNA kaksoiskierrettä. Siitä tulee voittava kierre kun siihen lisää energian!

Voittaminen on hyvän fiiliksen oppiaine! Tervetuloa oppimaan!

ps. sanottakoon vielä, että ylläoleva video on ainoastaan siksi esillä, että siinä kerrotaan hyvin konkreettisesti mitä voittaminen ja häviäminen saavat aikaan kehossa, muutenkin kuin nyrkkeilyssä.

Huom! Ko. konsertti pidettiin 15.1.2012. Tämän artikkelin tarkoitus on valottaa asioita, jotka liittyvät viime hetken valmistautumiseen tärkeän suorituksen edellä.

No niin. Huomenna se on. Konsertti.

Puoli vuotta on tiedetty, että juuri huomenna lauletaan upeaa musiikkia hienossa paikassa, hienolle yleisölle. Toisin sanoen H-hetki on koittamassa. Onko tuttua sinulle? Että tulee tilanne, jolloin kaikki kiteytyy yhteen hetkeen. Hetkeen, jonka aikana muuta maailmaa ei ole olemassa. Vain minä, musiikki ja se, minkä olen valmistanut.

Yksin en ole. Pianotaiteilija Ilkka Paananen on kanssani. Kokonaisuus syntyy musiikillisesta vuorovaikutuksesta hänen kanssaan. En ole vastuussa vain omasta tekemisestäni, vaan myös siitä, että kuulen ja olen avoin Ilkan tekemiselle. Yleisö on siellä. Yleisö on mukana vuorovaikutuksessa ja musiikin flowssa. Jos onnistumme luomaan kontaktin ja vuorovaikutuksen yleisön kanssa, niin elämys rikastuu ja musiikki saa siivet.

Outi Kähkönen on siellä. Laulunopettajani ja ihana ystäväni. Miten ihanaa laulaa yhdessä hänen kanssaan. Tiedän, että konsertin lopuksi halaamme ja siinä on kaikki. Symboli koko sille yhteisyydelle ja laulamisen onnelle, joka konsertissa on syntynyt. Voitto.

Litranmitta

Konsertin, aivan kuin minkä tahansa muun suorituksen, aikana vain se toimii, joka on valmistettu “voittajan litranmittaan” kuten Jack Nicklaus asian ilmaisee.  Minulta on kyselty Sportmagasinet -ohjelman jälkeen niin paljon kyseisestä litranmitasta, että yritän tässä selvittää, mitä se minun ja nyt kyseessä olevan valmistautumisen kannalta tarkoittaa.

Voittajan litranmitta! Jack Nicklaus sanoi, että voittajan mieli on kuin litran mitta. Kun tilanne, jossa voittamisen täytyy tapahtua, litran mitta aktivoituu ja muu kognitiivinen toiminta siirtyy pitoon. Murheet, kiire, vaikeat olosuhteet eivät enää merkitse mitään, vain voittaminen merkitsee ja vain voittaminen voi tapahtua. Siksi Vince Lombardin sitaatti: “Winning isn’t all things, it’s the only thing” on voittajalle totisinta totta. - Ote aikaisemmasta aihetta sivuavasta blogikirjoituksestani

Perusharjoittelusta voittavaan valmistautumiseen

Ensinnäkin ja luonnollisesti minun pitää osata laulut. Melodiat, rytmit, dynamiikat jne. Tämä on lopulta se kaikkein helpoin osuus, vaikka en vähättelekään sitä varten tehtyä työtä. Muistelen Jorma Hynnisen sanoneen, että vasta silloin kun laulun osaa ulkoa, alkaa todellinen harjoittelu. On harjoiteltava olotiloja ja mielenmaisemia, jotka rakentavat laulun ja koko esityksen tarinan kaaren.

Mielenkiintoinen esimerkki harjoittelustani. Ohjelmistoon kuuluu Jean Sibeliuksen laulu “Illalle“. Laulussa odotetaan Illan (Ilta niminen henkilö) tapaamista, joka näyttäisi myös tapahtuvan illalla (vuorokauden aikaan). Lähes koko laulu on odotuksen rakentamista – täyttymyksen ennakointia. Sitten tullaan kohtaan, jossa päivän työ ja puuha taukoaa ja vihdoin “mustasiipi yö jo silmään siitää”. Tuota siirtymiskohtaa olen joutunut pohtimaan ja harjoittelemaan monta kertaa. Kaikki meni muuten oikein, mutta, kuten Ilkka nerokkaasti kommentoi, henkinen valmius ei ollut kohdillaan. Vihdoin (eilen!) löysimme ratkaisun: annetaan työlle ja puuhalle riittävästi aikaa tauota ja sitten siirrytään Sibeliuksen tarkoittamalla tavalla kohti iltaa.

Henkinen valmius on se suurin juttu ja juuri se unohtuu monelta suoritukseen valmistautujalta kaiken fyysisen ja teknisen valmistautumisen tuoksinassa. Kuitenkin juuri henkinen valmius ratkaisee, miten tekniset, fyysiset ja taktiset valmiudet pääsevät täyteen hyötykäyttöön vaativan suorituksen aikana – automaattisina kykyinä tekemisen ja olemisen flowssa.

Eilen havaitsin vielä pari virhettä. Toisen pystyin korjaamaan heti – mutta riittääkö se? Jotkut asiat pitää istuttaa pitkällä ajalla, jotta ne varmasti toimivat. Tämän virheen kohdalla luottamus on suuri, että se ei ole mukana esityksessä. Mutta toinen virhe on hiukan suurempi ja minun on vain tehtävä parhaani, jotta saisin asian korjattua. Huomenna on kaikki jätettävä herran haltuun ja kiitettävä Ilkkaa mukautumisesta. Itse esityksessä ei virheitä pidä ennakoida eikä ainakaan tuoda esille mitenkään. Yleisö tuskin huomaa niitä.

Yksi valmistautumisen tärkeimpiä asioita on valmistautuminen jatkamaan kuin ei mitään, vaikka mokaisi. Tässä yhdistyy tekniikka, kognitio ja henkinen valmius. Tekniikkaan on hyvä turvautua, jos jokin menee pieleen. Kognitiota tarvitaan, että muisti pelaa ja tietää miten jatketaan poikkeaman jälkeen. Voittava henkinen valmius takaa suvereenin etenemisen vaikka moka olisi ollut nolostuttavakin.

Voita ensin

Voittava soturi voittaa ensin, niin myös voittava laulaja. Tämä tarkoittaa, että minulla on hyvä fiilis huomista konserttia ajatellen. Hyvä fiilis ei tarkoita, etten yhtään jännittäisi. Hyvä fiilis tarkoittaa, että minulla on jännittyneen, vähän kiihkeän, odottava tunnelma. Aistin jo konserttitilan, yleisön, Ilkan soittamat sävelet ja oman olotilani kun saan tehdä sitä, mitä niin kovin paljon rakastan. Aistin eri laulujen tunnelmat ja olen niin onnellinen, että saan laulaa lauluja, joita rakastan. Rakastan. Rakkaus on voittamisen ytimessä.

Jännittynyt, kiihkeä, voittoa ennakoiva tunnelma tutkitusti lisää dopamiinin tuotantoa ja siten lisää mahdollisuuksia voittaa, onnistua ja hurmata.

Huomisen konsertin valmistautumiseen tuo lisää potkua se, että laulamme Marian vanhainkodin hyväksi. Hyvä mieli auttamisesta onkin laulumme palkka.

Energian yhteensovittaminen 

Lopuksi vielä: kaiken onnistumisen ja voittamisen ehto on sovittaa energia yhteen käsillä olevan tehtävän kanssa. Minkälaista energiaa tarvitsen konserttiini? En ainakaan agressiivista, eteenpäin voimalla pyrkivää tai uhoavaa energiaa. En myöskään löllön rentoa “antaa mennä” energiaa tai hällä väliä tunnelmaa. Tarvitsen dynaamista, herkkää ja hurmaavaa energiaa. Kuin Sibeliuksen laulussa Illalle:”Oi. Ilta, armas, silloin luokses kiitää”.

Tapasin Elin vihdoin viime joulukuussa ihan livenä. Oli tunne kuin olisimme tunteneet pitkään ja ihan henkilökohtaisesti, henkinen yhteys on lopulta aika iso juttu!

Elin kirja “From Funky To Fabulous”  opastaa ottamaan vallan omasta itsestä itselle. Kirjan ensimmäisessä luvussa neuvotaan, miten tullaan oman kaupungin pormestariksi.

Metafora toimii todella hyvin ja varsinkin heikoimpina hetkinä, kun toivoo, että joku tulisi avuksi, tai että JOKU MUU tekisi jotain, on hyvä palauttaa Elin opetukset mieleen.

Mieti mitä osa-alueita sinun sisäisessä kaupungissasi on. Terveys ja hyvinvointi ainakin, eikö niin? Oppiminen ja kehittyminen. Talous. Viihtyminen ja kulttuuri. Tee vaikkapa lista. Mieti, käytätkö pormestarin valtaa ja olet itse näiden elämäsi tärkeimpien asioiden hallitsija.

Vai käyttääkö valtaa joku muu? Vaikkapa liskot, joista Eli myös puhuu kirjassaan. Liskot ovat pelkoja, jotka kaventavat elintilaasi. Liskoaivot ovat ihmisen aivojen vanhimpia osia. Ne ovat oppineet varomaan vaaroja ja suojautumaan pedoilta. Toisaalta ne joutuvat hälytystilaan ja ryhtyvät suojautumistoimiin, vaikka vaara ei olisikaan todellinen. Eli opettaa, että liskoaivo kannattaa kesyttää. Se joka pelkää ei kasva omaksi upeaksi itsekseen.

Pormestarina voit pitää kokouksia ja kehityskeskusteluja kaupunkisi osa-alueista vastaavien hahmojen kanssa. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta on todella pätevä neuvo. Pidän itsekin usein päänsisäisiä kokouksia. Kyse ei ole sen monimutkaisemmasta tapahtumasta kuin, että pysähdyt hetkeksi miettimään mitä sinulle oikeastaan kuuluu ja mihin olet menossa. Jos jollain kaupunkisi toimialalla on ongelmia, niin käy sisäistä dialogia miten asiassa pitäisi edetä. Toisen ihmisen kuvitteleminen keskustelukumppaniksi auttaa kaivamaan uskomattomia ideoita oman mielikuvituksen varastosta. Suosittelen, mutta muista, että mentaalinen harjoittelu vaatii aikaa ja toistoa, samoin kuin fyysinenkin harjoittelu. Jos pormestariutesi ei heti tuota tulosta, niin jatka kokeiluja rohkeasti. Jonain päivänä huomaat, että tuloksia alkaa tulla ja alat voida paremmin ja ongelmat alkavat löytää ratkaisuja.

Annetaan Elin itsensä kertoa kuka on pomo:

From Funky To Fabulous Amazonissa

Anna itsesi loistaa! Sinä olet rakas ja sinun loistosi hurmaa. Usko siihen. Usko ihmiseen. Usko itseesi.

Blogini lukijana varmaan tiedät, että olen etsijä ja oppija laulutaiteen hurmaavassa seikkailussa. Joululahjaksi haluan antaa Swing ryhmän kanssa tekemäni musiikkivideon Sylvian Joululaulusta. Se myötä toivotan

Rauhallista ja kaunista joulua!

Marja Tiura kyselee aiheellisesti päivän Iltalehdessä: “ Olin 12 vuotta eduskunnassa myöntämässä varoja erilaisiin koulukiusaamisprojekteihin. Oli KiVa-koulua ja muuta. Missä ovat tulokset? Ovatko ohjelmat tehonneet?”

Nollatoleranssi kiusaamiselle vuonna 2012!

Kiusaaminen on kauhea asia. Pahinta mitä se tekee on, että kiusattu ihminen pienenee henkisesti eikä uskalla olla oma itsensä. Eikä toteuttaa sitä mikä hänessä on parasta ja kauneinta. Usein kiusaajat nimittäin iskevät juuri tuohon – sielun haavoittuvimpaan ja herkimpään kohtaan.

Kyselin kirjaani varten ihmisiltä voittamisesta. Aika monet sanoivat, että heille opetettiin, että pitäisi olla sellainen, joka ei erotu massasta. Eräs nainen kertoi, että lapsuudesta on jäänyt mieleen sanonta “älä sit tee mitään semmosta, että huomattaisiin”.

Suomi on maa, jossa voittaminen on kirosana, mutta huippusuoritus on sankariteko – vaikka se ei riittäisi voittoon tai edes hyviin tuloksiin. Meidät opetetaan, että pää punaisena pitää tehdä kovasti töitä, tulla oikein hyväksi ja tehdä aina parhaansa. Mutta siten, että ei erotu massasta.

Voittaminen on osa inhimillistä kulttuuria. Ainutlaatuisuuden toteuttamisen ja omien vahvuuksien kautta koetut voiton hetket ovat riemussaan elämän lähde.

Meillä on voittaminen ja kilpailu pistetty pannaan. Omilla lahjoillaan ei saisi briljeerata. Joten mitä jää jäljelle? Karmea ja tuhoava kilpailu merkkivaatteilla ja toisten vähättelyllä. Kiusaamisella.

Sitä saa mitä tilaa. Kun taistellaan kiusaamista vastaan niin saa lisää juuri sitä, kiusaamista. Vaikka kiusaamistapauksiin puuttuminen on äärimmäisen tärkeää ja kampanjointi kiusaamista vastaan on samoin tärkeää niin silti enemmän pitäisi panostaa ihmisten kyvykkyyteen oppia ja voittaa. Uskallukseen olla juuri se oma, omanlaatuinen vaikka omituinenkin, oma itsensä. Merkkivaatteilla tai ilman.

Voittaminen on energian suuntaamista oikeisiin asioihin ja energian sovittamista yhteen sen kanssa mitä ollaan tekemässä ja mitä halutaan saavuttaa. Ei siis välttämättä aina huippusuoritus. Useimmiten riittää voittava suoritus – ja ilo onnistumisesta.

Oppiminen on voittamisen lajeista hienoin. Kunpa oppisimme suhtautumaan kilpailuun siten, että se on positiviinen paikka tulla yhteen ja löytää lisää oppimishaasteita samalla kun voi riemuita hyvistä suorituksista ja jakaa voittamisen riemua.

Kiusaamiskulttuuri tuhoaa sukupolvia. Se pitää katkaista nyt heti. Katsokaamme peiliin ja nähkäämme siellä upea ja ainutlaatuinen ihminen. Ajatelkaamme, että miten mahtavaa, että muutkin ihmiset ovat sellaisia. Upeita ja ainutlaatuisia ihmisiä. Vapaita kaikista kahleista.

Ja jos nyt joku voittaa – riemuitkaamme. Jokainen voitto lisää iloa maailmaan ja lopulta voiton hedelmät putoavat yhteiseen koriin, sillä kukaan ei voita yksin. Katso tämä video niin tiedät mitä tarkoitan.

Kiusaaminen näivettää ja erottaa ihmiset toisistaan.

Tulevaisuuden voittajia ovat yritykset ja ihmiset, jotka ottavat aloitteen omiin käsiinsä, luovat voittavia tilanteita ja kääntävän pelin suosimaan omia vahvuuksiaan. Tällaiset ihmiset ja yritykset myös rakentavat parempaa maailmaa, toimivampia yhteisöjä ja tehokkaampia systeemejä.

AdHoc:sta WinHoc:iin

Kun muutoksia tulee paljon ja kun uudet toimintatavat ja välineet valtaavat alaa huikealla vauhdilla syntyy ihmisille ja yrityksille tarve toimia adhoc. Toisin sanoen he reagoivat syntyneeseen tilanteeseen muodostamalla ongelmia ratkaisevia tiimejä, koulutuksia tai organisaatiomuutoksia. He paikkavat reikiä ja sammuttavat tulipaloja. Tutkivat mennyttä ja tekevät ratkaisuja menneisyyden, ei tulevaisuuden pohjalta. On valitettavaa miten usein muutoksia pyritään saamaan aikaan loppuun kuluneilla termeillä ja samoilla vanhoilla strategioilla ja kauan aikaa sitten hyväksi koetuilla teoilla. Mutta jäätävä totuus on se, että best practise ei auta, eikä usein edes next practise. On luotava ikioma, ainutlaatuinen, jäljittelemätön winning practise.

“…jäätävä totuus on se, että best practise ei auta, eikä usein edes next practise. On luotava ikioma, ainutlaatuinen, jäljittelemätön winning practise”

Strategisen osaamisen varaan ei voi enää jättäytyä. Perinteinen taktikointi enää pure. Vanha ajatus taktikoinnista saattaa nimittäin sisältää eettisesti arveluttavia toimintoja, joitaa perustellaan sanonnalla “päämäärä pyhittää keinot” tai “näinhän meillä on aina toimittu”.

Niin suosittu “ketteryys” ei myöskään enää ole tätä aikaa. Ketterät ajatusmallit ovat periaatteessa jatkoa niin kutsutulle lean-tuotantotavalle. Kasvava uusi talous ei enää tottele tuotantoajan määräyksiä ja eetosta. Sitä paitsi teollisuustyö siirtyy yhä enemmän automaation ja robottien tehtäväksi. Toisekseen ketteryyteen liittyvä ydinosaamista painottava ajattelu ei ole enää tässä maailmassa tehokas. Oppiminen ja innokkuus, kyky löytää oikeaa osaamista, sekä taitojen älykäs soveltaminen voittavat ydinosaajan mennen tullen.

Tätä aikaa on tehdä voittavia aloitteita, rakentaa voittavia tilanteita ja istuttaa voittamisen alkuja. Toisin sanoen, tätä aikaa on toimia WinHoc, win*win(+win) periaatteella.

Aloitteista voittoihin

WinHoc on dynaaminen versio adhocista. Kun adhoc käynnistyy tarpeen synnyttämänä, winhoc käynnistyy oma-aloitteisesti ja omaehtoisesti. Siinä tehdään voimallinen aloite, jossa itse näkee vahvan voittamisen mahdollisuuden. WinHoc:n mukaisesti toimiva rakentaa tilanteita, joissa on suuret voittamisen mahdollisuudet ja pyrkii itse voittamaan tilanteet. WinHoc on keksijyyttä, jossa uskalletaan tuoda jotakin aivan uutta keskusteluun, markkinoille, kehitteille – odottamatta, että sille olisi valmista (*) tilausta. Win*win(+win) filosofia takaa, että WinHoc on eettistä. Win*win tähtää moninkertaisiin voittoihin partnereiden välillä ja (+win) haastaa ottamaan huomioon myös muut tahot, joille voittavia vaikutuksia voi ja pitää saada aikaan. Win*win(+win) oikein ymmärrettynä, sisäistettynä ja sovellettuna tekee jokaisesta interaktiosta, suunnitelmasta ja teosta maailmanparannushankkeen.

Win*win(+win) oikein ymmärrettynä, sisäistettynä ja sovellettuna tekee jokaisesta interaktiosta, suunnitelmasta ja teosta maailmanparannushankkeen.

Minun ehdotukseni siis on, että yritykset alkaisivat toimia WinHoc. Kaikessa yksinkertaisuudessaan WinHoc on taktinen toimintatapa, jossa

1. Tehdään voimallisia aloitteita
2. Luodaan dynaamisesti tilanteita, joissa voittamisen mahdollisuus on suuri
3. Voitetaan tilanteet win*win(+win) arvomaailman ja periaatteiden mukaisesti

WinHoc on enemmän kuin proaktiivisuus. WinHociin liittyy dynaaminen luominen. Toimija luo ja rakentaa tilanteita, joissa on suurin mahdollisuus voittaa. WinHoc – tavalla toimija kysyy: mitä haluat luoda.

Monet yhdistävät voittamisen kilpailuun, jota pidetään pahana ja uuvuttavana. Kilpailu ei ole huono eikä paha asia, ellei siitä tehdä sellaista. Kilpailu on keino saada oikeat ihmiset oikeille paikoille ja luoda voittavia tuloksia. Oikeat ja aidot voittavat tulokset säteilevät hyvää ympärilleen. Kilpailu ei uuvuta. Uupumusta synnyttää jatkuva huippusuorittamisen pakko. Voittavassa yrityksessä hyväksytään, että kaikkeen ei tarvita huippusuoritusta vaan, että energia sovitetaan yhteen tarkoituksen ja tehtävän kanssa.

Mikä voisi estää WinHocin onnistumista yrityksissä?  Asenteet. Ei voida toimia WinHoc, koska silloin pitäisi hyväksyä, että osaaminen, terävät mielipiteet, vahvat näkemykset ja luova kyvykkyys menevät aseman ja strongholdsien edelle. Pitää olla vahva ihminen, että  uskaltaa toimia sellaisten ihmisten kanssa, jolla on yllämainitut ominaisuudet,  vahvojen rakenteiden turvassa samaa mantraa sätkättävien marionettien kanssa toimimisen sijaan. Vaatii suurta rohkeutta toimia WinHoc, mutta tässä maailmassa se on välttämätöntä.

To act WinHoc is to plant a rose where the other’s cannot see the opportunity for beauty and growth.

_________

(*) Albert Einstein sanoi, että kaikki suuret teot ovat syntyneet vapaassa työssä (free labour). Jos aina teemme vain sitä, mikä täyttää olemassa olevan tarpeen tai jolle on valmis tilaus, ei mitään uutta pääse syntymään.

Tämä artikkeli englanniksi

Haluatko lisää tietoa? Ota rohkeasti yhteyttä!

Satuin kuulemaan osan tutkijan haastattelua, jossa hän totesi suomalaisten jakautuneen voittajiin ja häviäjiin. Tai oikeastaan, hän sanoi, voittajiin ja häpeäjiin. Voittajia ovat nuo merkkivaatteissa kulkevat onnekkaat ja häpeäjiä syrjäytyneet surkimukset (sanavalinta “surkimus” on omani).

Ennen meille opetettiin että suomalaisuus on synnynäinen voitonlahja. Että on lottovoitto syntyä suomalaiseksi. Nyt voittajat ovat niitä, jotka eivät ole joutuneet yhteiskunnan hyväksynnän ulkopuolelle ja pystyvät osoittamaan sen. Vaikkapa merkkivaatteilla.

Haloo! Tuohan on ihan sairasta. Onkohan tutkija tullut ajatelleeksi, että merkkivaatteessa kulkeva nuori tyttö tai poika on saattanut saada hienot vetimet ylleen myymällä seksiä alihintaan? Merkkivaatteen hinnalla? Voittajako?

Minun ymmärtääkseni voittaja on sellainen, joka on kilvoittemalla omien lahjojensa ja taitojensa avulla kokenut ja saavuttanut jotain itselleen ainutlaatuista. Sellaista, joka säteilee hyvää energiaa myös ulospäin. Tutkija sanoi, että syrjäytyneitä häpeäjä nuoria saattaa olla jopa 50000. Kammottava luku, mutta kuinka monella noista nuorista olisi lahjakkuutta ja intoa olla mukana, jos hän saisi ilmaista sitä, mikä hänessä on parasta. Kuinka moni näistä nuorista soittaa vaikkapa kitaraa yksi sängyllään ja haaveilee, että ollapa mukana jossain bändissä. Soittamassa toisten kanssa.

Ben Furman opetti minulle, että ei ole väliä mistä aloitetaan, kunhan päästään hyvään prosessiin. Eikö näiden häpeäjä nuorten “pelastaminen” kannattaisi aloittaa siitä, mikä heille tuntuu omimmalta? Sen sijaan, että katsotaan, että heidät pitää saada johonkin yleisesti hyväksyttyyn “voittajien” ryhmään, tyrkyttämällä jotain ulkokohtaista koulutusta tai ohjausta.

Tämä outo kahtiajako voittajiin ja häviäjiin syyllistää paitsi niitä, jotka ovat yhteiskunnan rattaiden ulkopuolella myös niitä, jotka ovat niitä “voittajia”. Omalla, usein kovalla työllään ja sitkeällä kehittymisellä, menestystä saavuttanutta henkilöä pidetään väärin perustein ylimielisenä ja välinpitämättömänä itseään heikompien tilanteesta. Lukekaa todellisten voittajien elämänkertoja niin saatte tietää minkälaisiin uhrauksiin he ovat elämässään joutuneet saavuttaakseen sen, minkä he ovat saavuttaneet.

Viidenkymmenentuhannen nuoren joukossa ei ole yhtään häpeäjää eikä häviäjää. Siellä on monta tarinaa, jotka odottavat päivänvaloa. Siellä on tuhansia lahjakkuuksia ja upeita kykyjä, jotka haluavat päästä mukaan – ei siihen kilpailuun, minkä tutkija määrittelee kilpailuksi ja kilpailuyhteiskunnaksi – sellaiseen kilpailuun, joka on positiivista ihmisten yhteentulemista ja taitojen ja kykyjen yhdessä koettelemista, tavoitteena löytää aihioita tulla paremmaksi.

Väitän, että nämä 50000 nuorta eivät ole syrjäytyneet yhteiskunnasta. Yhteiskunta on syrjäytynyt heistä. Nämä nuoret ovat tulevaisuutemme – kannattaisiko yhteiskunnan ajaa shikaaniin heidän vuokseen?

Meille kaikille: antakaamme voittajien olla voittajia. Siis he, jotka ovat aidosti omilla kyvyillään tulleet johonkin ainutlaatuiseen ja arvokkaaseen. Niistä ihmisistä saamme upeaa esikuvallisuutta elämään ja työhön.

ps. Päätös lopettaa taideaineiden opetuksen aloituspaikkoja on todella julma ja väärä. Tämä päätös syrjäyttää nuoria entisestään niistä asioista, joihin heidän sielunsa palaa. Sitäpaitsi – tulevaisuudessa, jo lähitulevaisuudessa, tarvitaan nimenomaan luovasti taitavia ihmisiä. Yksinkertaiset hommat siirtyvät – ensin halpamaihin, sitten roboteille. Taideaineet valmistavat ihmisiä myös muiden luovien alojen osaajiksi.

Epäluuloisuuteni alkoi jo nuorena tyttönä. Minulle oli opetettu, että vain Suomessa on puhdasta ruokaa. Koulussa, kun joimme maitoa, niin opettaja kertoi miten onnekkaita olemme saadessamme juoda raikasta ja turvallista suomalaista maitoa. Näin hienosti eivät asiat muualla nimittäin hänen kertomansa mukaan olleet. Lapset eivät saa juodakseen sitä niin elintärkeää maitoa muualla maailmassa, koska siellä se on epäpuhdasta.

Silloin, nuorena tyttönä, siis – matkasin perheen kanssa Espanjaan lomalle. Ja olin aivan hämmästyksissäni kun näin, että espanjalaiset lapset joivat maitoa, eivätkä kaatuneet vatsakivuista tuskissaan maahan kuolemaan. Päinvastoin, he vaikuttivat iloisilta ja onnellisilta, vaikka eivät edes asuneet lottovoittajien luvatussa maassa.  Minusta tuntui silloin, että minua oli petetty. Eikä tuo tunne oikein milloinkaan ole hellittänyt.

Tästä syystä Chakerin kirjan lukeminen on äärettömän piinallista, ahdistavaa. Siinä kehutaan suomalaisia saavutuksia yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Onneksi hän ei ylistä innovaatioiden rahoitusta Suomessa, se hiukan helpottaa ahdistusta ja lukemista voi jatkaa hieman helpottuneempana.

Kun ahdistus ja vaivaituneisuus hellittävät, niin huomaan käyväni kirjan kanssa keskustelua. Lasken kirjan monta kertaa alas, sillä minun on pohdittava kirjassa esitettyjä asioita ja suhtautumistani niihin.

The Finnish Miracle –kirjasta on moneksi. Se on valmennusopas, siinä esitetään viisiportainen menestymisen malli ”mahdollisuuksien polku”. Se on case-esittely suomalaisista, lähinnä yritysten, menestystarinoista. Se on tarina Chakerin omasta urasta. Se tekee harppauksia Suomen historiaan. Se esittelee suomalaisia sankareita. Eikä ilmaveiviäkään ole unohdettu.

Kun pääsen kirjan loppuun, niin oivallan, miksi Suomen ihme on tärkeä kirja. Sen tärkein sanoma on siinä, että ymmärtäisimme mitä meidän täytyy vaalia. Mikä on sellaista suomalaisuutta, joka rakentaa parempaa maata, parempaa maailmaa ja mikä antaa meille ihmisillekin löytää mahdollisuuden kehittyä – aina hiukan paremmiksi.

Kirjan sisältöön voi tutustua vaikkapa Taloussanomien artikkelissa tai lukemalla kirjan. Suosittelen lukemaan, sillä silloin pääsee pohtimaan omaa suomalaisuuteensa liittyviä mielenmaisemia. Kerronkin mitä asioita kirjasta nousi omaan mieleeni – vaalimisen arvoisina suomalaisina hengen pääomina.

Keksiminen ja uudella tavalla tekeminen

Keksiminen ja keksivät ihmiset ovat Suomen tärkeimpiä voimavaroja. Heidän merkityksensä korostuu lähivuosina, kun elinkeinon haasteet kasvavat ja luovuutta tarvitaan uuden toiminnan kehittämiseksi. Kirjassa on palattu ilmiöiden, esimerkiksi Nokian, alkujuurille – keksintöön.  Olen Chakerin kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaiset ovat paitsi innovatiivisia niin myös nopeita omaksujia. Kirjan esimerkki mäkihypyn v-tyylin nopeasta omaksumisesta on hyvä tarina siitä, miten ensimmäiset omaksujat saavuttavat menestystä.

Innovaatio on syönyt keksimisen. Suomalaisten keksijöiden tilanne on tällä hetkellä aika huono. Ellei keksijä osaa esittää miten keksintö tuotteistetaan, monistetaan ja konseptoidaan kasvuyritykseksi on hänen aika turha koputella innovaatiojärjestelmän oville.

Keksiminen on kuin elinkeinoelämän perustutkimusta, josta syntyy aihioita soveltavaan tutkimukseen ja käytännön ratkaisuihin. Keksiminen ja innovaatio pitäisikin ottaa erillisiksi, toisiaan hipoviksi, linjauksiksi. Jatkuva innovointi ei tuota perusteiltaan uutta, ainoastaan olemassa olevan uusia sovelluksia ja lisäkkeitä – tärkeitä tietysti nekin.

Hyvinvointi

Kirjassa kerrotaan miten voimallisesti Suomea teollistettiin sotien jälkeen. Ulkomaalaisilla on usein se väärä käsitys, että Suomen hyvinvointi alkoi Nokiasta ja sitä ennen maa oli köyhä ja elinkeinoelämältään yksipuolinen. Yksi Suomen menestymisen tärkeistä tekijöistä on, että tänne on rakennettu menestymisen infrastruktuuria jo pitkään. Se on mahdollisuus, johon jokaisella on mahdollisuus tarttua – niin kauan kuin ihmisten hyvinvointia vaalitaan.

Mietin usein sitä, että maailman rikkain maa on varmaankin Kongon Demokraattinen Tasavalta, jos luonnonvaroihin katsotaan. Samalla tavalla arvioiden Suomi on yksi köyhimmistä. Kuitenkin ihmisten tilanne on aivan toisinpäin, suomalaiset kuuluvat maailman rikkaimpiin ja hyvinvoivimpiin ja kongolaiset ovat maailman köyhimpiä ja kurjimpia. Yksi selitys on, että Suomessa valtio on joutunut pitämään kansalaisistaan huolta ja tarjoamaan heille kehittymismahdollisuuksia, jotta he tekisivät työtä, josta maksaa veroja valtiolle. Kongon valtio ei tarvitse kansalaisiaan, eikä siis panostakaan heihin. Huolimatta viimeaikaisista kaivoslöydöistä ja Suomen kuulumisesta talouden AAA kerhoon ei luonnonvaroihin ole tulossa mitään sellaista merkittävää lisäystä, ettei Suomessa täytyisi panostaa täällä asuvien hyvinvointiin sekä mahdollisuuksiin rakentaa onnellista elämää ja hyvinvointia luovaa työtä.

Haluan lisätä, että niin kauan kuin yksikin vanhus makaa täydessä vaipassa sänkyynsä sidottuna niin ei voida puhua menestymisestä. Valtio on yhtä hyvä kuin sen heikoin jäsen. Suomella täytyy olla varaa hoitaa vanhuksensa ihmisarvoisesti ja kunnialla.

Kulttuuri ja taide

Suomalaisia taiteen huippunimiä esitellään mielellään tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Matti Salmiseen, Karita Mattilaan tai Esa-Pekka Saloseen on hienoa kiinnittyä, onhan klassisessa musiikissa ihan oma hienostunut klanginsa. Niin ja tietysti Lordiin, tuohon hämmästyttävään Euroviisuvoittajaan, joka teki suomalaista musiikkihistoriaa.

1800-luvulla elänyt ruotsalainen oopperalaulaja Jenny Lind ihasteli suomalaista laulukulttuuria. Hän piti Suomea laulujen maana. Suomalaisuuden syvin olemus löytyy juuri taiteesta, runosta, sävelestä – laulusta. Runon voimalla Runeberg brändäsi surkeasta Suomen sodasta sankaritarinan.  Sanan ja elokuvan keinoin Linna ja Laine auttoivat kansaa selviämään talvisodan kauhuista. Kansamme syvintä tragediaa, kansalaissotaankin johtanutta, vastakkainasettelun juopaa, on käyty läpi Linnan kirjojen tai Arvo Salon Lapualaisoopperan avulla.

Aiemmin viittasin Kongoon. Kun olen keskustellut Kongosta, niin useimmiten minulle sanotaan, että ero löytyy henkisestä pääomasta. Hyvinvointi rakentuu henkiselle pääomalle. Epäilemättä Kongossakin on henkistä pääomaa, mutta se ei pääse esille. Suomessa haaste on, että henkinen pääomaa saa jatkaa voittokulkuaan ja että sitä jatkuvasti vaalitaan ja kasvatetaan. Siinä taiteella ja kulttuurilla on äärimmäisen tärkeä tehtävä. Suomi on laulujen maa. Sen voitonsinfonia kasvaa sanasta, sävelestä, kuvasta ja liikkeestä.

Kiitokseksi Andrélle ajatuksia herättävästä kirjasta haluan päättää tämän kirjoituksen runolla äitieni maasta:

Unelmien Suomi

Kotiain mä aattelin, eilen ja tänään taas uudestaan
silmät suljin ja katselin sen muotoa ja maisemaa.
Näin meren, järvet metsät sen – näin polut, kadut, tiet
talon yksinäisen, pellon hiljaisen ja kaupungin – senkin näin.

Syvemmälle vaivuin – uneen – kas’ silloin lammen pintaan
nous’ kasvot äidin armaan.
Ymmärsin, ei kutsu mua isänmaa vaan sielussain rantaan
kaipaan veden sen, jota käsi äidin kantaa.

Unelmassain kasvoi maa kuin syli äidin,
joss’ kaikki yhtä rakkait’ on ja sydämet täynnä hyvää.
Ei työnnä pois helmastaan rujoa ei rampaa,
käsi ohjaa etsijää, suuren tien sankari hält hellän hymyn saa.

Ja kuulin äänen Hypnoksen – näin värit, loiston, kauneuden!
Soi kannel, lyyra, sitarkin, laulu lapsen, vanhuksen – Ihmisen –
Kaartui taivaat, piirtyi kuvat, nousi uusi uljas taide
ja ihmisen taito, lahja ikuinen, heräs luomishurman voimaan.

Kasvoi maa ja siellä näin kuinka työtä ilolla tehtiin.
Se työ – ihmiseltä ihmiselle – kohotti ja auttoi,
elämää se palveli, ihmisiä innoitti
rakentamaan kylät, tiet – valaisemaan kaupungin.

Vielä näin ihmiset, moninaiset muodoltaan
lapsina saman suuren Jumalan rakastavaisna hahmoltaan
he katsoivat toinen toistaan ja hymyillen lausuivat –
yhdessä unelma toteen tehdään – onni uusi Suomenmaan.

Edellisessä kirjoituksessa voittamisvalmennuksesta käsittelin aihetta energian johtamisen näkökulmasta. Esitin voittamisvalmentajan nelikentän jossa valmentamistyyli asemoituu energian mobilisoinnin ja voitontahdon pohjalta.

Nykyajan johtaminen on suurelta osin energioiden johtamista. Johtajan tai valmentajan on tärkeää asennoitua ihmiseen ihmisen omaa pystyvyyttä, luovuutta ja ainutlaatuisuutta arvostaen. Johtajan/valmentajan on uskottava ihmisen omaan kykyyn johtaa itseään, kehittymistään ja omaa työtään. Vai sitä kautta voi syntyä tehokasta, tuottavaa, innovatiivista ja hyvää mieltä synnyttävää työprosessia ja voittavia tuloksia. Mitä johtaja sitten johtaa? Energioita.

”Johtajan tärkein tehtävä on luoda ja kehittää organisaatioon voittamisen kulttuuri. Valmentajan tärkein tehtävä on rakentaa, ylläpitää ja uudistaa voittamisen dynamiikkaa sekä mobilisoida joukkueen ja yksittäisten pelaajien energia vastaamaan voittavasti muuttuviin tilanteisiin.”

Johtaja johtaa jonnekin, kohti päämäärää. Valmentajan tehtävä on varmistaa, että valmiudet ovat jatkuvasti ajantasalla ja kehittyvät, jotta päämäärään on mahdollista päästä. Usein valmentaja ja johtaja ovat yksi ja sama henkilö.

Voittamisvalmennuksen tärkeimpiä kysymyksiä on WIN. What Is Next, eli mikä on se tila mihin ollaan pyrkimässä. Tavallisestihan kysytään, mitä tehdään seuraavaksi. Tekeminen toki on tärkeää, mutta ennen tekemistä on hyvä saavuttaa se energiatila, jossa tekeminen parhaiten luonnistuu. Voittamisvalmennuksen tärkeimpiä tehtäviä on virittää energia vastaamaan käsillä olevaa tehtävää.

Perinteinen ajattelu valmennuksessa (tai johtamisessa) on: jos epäonnistutaan niin ponnistellaan ja tehdään jotakin, että seuraavaksi onnistutaan ja jos onnistutaan niin annetaan asioiden olla ja rullata, jotta ei vain muuteta jotain ja pilata mahdollisuutta uusille onnistumisille.

Nyt täytyy erottaa kaksi asiaa: prosessin tai suorituksen aikainen flow ja onnistuminen. Flowta ei yleensä kannata häiritä uusilla kehitysideoilla. Hyvin kekseliäät ihmiset usein pilaavat mahdollisuutensa, kun he pyrkivät muuttamaan flow tilaa uusilla aloitteilla. Neuvoni on, että ei kannata – voittaminen on myös oikean ajoituksen taitoa. Sen sijaan, kun tulee selkeä onnistuminen, pelissä, myyntitilanteessa, neuvottelussa niin silloin flowhun on jo tullut muutos – katkos, josta vastaus WIN kysymykseen ratkaisee, miten prosessi tai suoritus jatkuu eteenpäin.

Voittamisvalmennuksen onnistumisperiaate: Nosta intensiteetin tasoa onnistumisen jälkeen, rentoudu epäonnistumisen jälkeen

Esimerkkejä:

1. Myyntimies tai -nainen

Myyntimies saa onnistuneen ratkaisun, tilauksen. Ei ole aika näyttää rennon onnelliselta, vaan nostaa intensiteettitasoa ja saada asiakas voimaan hyvin juuri tehdyn päätöksen kanssa ja vahvistaa asiakkaan onnistumisen kokemusta.

Entä jos myyntimies epäonnistuu, eikä saa tilausta? Hän suhtautuu tilanteessa asiaan rennosti, ehkä voi hiukan harmitella, ettei päässyt kauppoihin näin hyvän asiakaskokelaan kanssa, mutta kiittää asiakasta ajasta ja hyvästä keskustelusta. Vielä voi pyytää, että voi joskus tulevaisuudessa olla uudestaan yhteydessä. Rentous, ystävällisyys ja arvostus jättävät oven auki seuraavia kertoja varten. Jännittynyt ponnistelu jättää kuvan epäonnistujasta, joka ei kestä tappioitaan. Lisäksi epäonnistumisen jälkeinen jännittynyt ponnistelu ei kata pöytää seuraavalle onnistumiselle.

2. Joukkuepeli

Joukkuepelissä on juuri tehty maali ja siirrytty ottelussa selvään johtoon. Intensiteettitason nosto tarkoittaa voittamismielialan kohottamista siten, että pidetään yllä voittamisen momentumia ja samalla annetaan tilaa oppia lisää voittamisesta ja onnistumisesta onnistumisen jälkeen.

Entä jos joukkue onkin se häviävä osapuoli. Jo useamman maalin tappiolla ja vastustaja tekee vielä siihenkin päälle maalin? Aika on ottaa rennosti ja löytää se hyvän mielen paikka aivoissa. (Huom! rentoutuminen ei ole sama kuin periksiantaminen). Todeta, että ok, tilanne on tämä – mutta ei se haittaa, sillä seuraava tilanne onnistuu ja seuraava maali on meidän. Aivan pienestäkin onnistumisesta voi lähteä päälle momentumia eli voimavirtaa ja silloin kaikki on taas mahdollista.

Voittamisvalmennus on myös oppimisvalmennusta. Pidänkin sanaa oppimisvalmennus parempana kuin mentaalivalmennus, sillä ihmiselle on lopulta tärkeintä se, että hän pystyy parantamaan asioiden tilaa, olipa sitten kyseessä tekninen osaamisvaje tai itseluottamuksen puute. Oikeastaan itse en koskaan lähde liikkeelle puutteista tai vajeista tai virheistä.  Haluaisin ajatella siten, että ihminen on täydellinen juuri nyt ja kasvaa kokoajan kohti uutta ja parempaa täydellisyyttä.

“Kun oivallat miten täydellistä kaikki on, heilautat pääsi taaksepäin ja naurat kohti taivasta” – Buddha

 

”Olen periaatteessa aivan väärä jätkä valmentamaan mitään joukkuetta, koska mua ei oikeastaan kiinnosta lopputulos eikä voittaminen.” – Petteri Nykky

Mutta Petteri Nykky oli oppinut voittamaan, siksi hän saattoi luopua siitä – voittamisesta. Tämä onkin Oskari Saaren vastajulkaistun kirjan Alkemisti – Petteri Nykyn tarina yksi tärkeistä opeista, se sama oppi, jonka sain oivaltaa jääkiekkosankari Antti Törmäseltä – voittamista ei voi tehdä, sen täytyy antaa tapahtua.

Mutta ennen kuin tämän asian on oivaltanut kokemuksen kautta ja oppinut voittamalla voittamaan, ei ole valmis valmentamaan toisia voittajiksi. Petteri Nykky on joukkueensa kahteen perättäiseen maailmanmestaruuteen johdattanut voittamisvalmentaja. Hän on valmis ja hänen sanansa auttavat muita matkalla voittamisen tavoittelijoista todellisiksi voittajiksi.

Oskari Saaren kirjaa ”Alkemisti – Petteri Nykyn tarina” voi lukea mielenkiintoisena kertomuksena Suomen salibandymaajoukkueen matkasta kahteen maailmanmestaruuteen. Sitä voi lukea myös valmennuskirjana, jossa mestarivalmentaja jakaa viisauttaan ja oppejaan myös muiden käyttöön. Tässä kirjoituksessa tarkastelen jälkimmäistä näkökulmaa.

Valmennuksen kohde on urheilija – valmentautuja on ihminen

Nykyn valmennus pohjautuu ihmiskäsitykseen, jossa ihmisen halua ja kykyä rakentaa omanlaista urheilijuutta arvostetaan. Nykky kysyy ja haastaa ajattelemaan. Hän kannustaa löytämään itsestään asioita ja kehityskohteita, joihin voi sitoutua täydellä sydämellä

”Auttaa pelaajia löytämään oma pelaamisensa, oma äänensä, oma soundinsa. Tunnistamaan itseään enemmän, paremmin, syvemmin. Löytämään itseään. Löytämään pelaamisen itsensä sisältä.” (s. 53)

Ihmisenä ja urheilijana kasvu näkyy kirjasta. Nykyn joukkueen jäsenet ovat kirjanneet arvojaan ja ajatuksiaan ja niitä seuraamalla voi nähdä valmennuksen aikana tapahtuneet muutokset. Nykyn valmennuskumppanin Samu Kuitusen filosofia: Menestys tulee, kun kehittää urheilijaa ensin ja pelitapaa vasta toiseksi, (s.131) konkretisoituu kirjassa monin tavoin.

Voittaja näkee voittamisen yli

Kirjan lukuisista tärkeistä opeista yksi merkittävimmistä löytyy sivulta 61:

”MM-projektimme jatkuu vielä finaalin jälkeisiin hetkiin”

Itselläni on tästä laulajana konkreettinen kokemus. Siihen saakka, kunnes eräs opettajani näytti miten ajatellaan fraasin (musiikillisen lauseen) yli, minulta tahtoi henki loppua ennen lauseen loppua ja viimeinen sana oli puoliksi tukahtunut äännähdys, vaikka sen olisi pitänyt lopettaa virke tyylillä. ”Kuule fraasin jälkeinen tunnelma ja rakasta sitä” sanoi opettaja.

Maalinteon vaikeuden kanssa kamppailevan pelaajan kannattaa käyttää samaa metodia: koe maalin jälkeinen tunnelma, arvosta tilannetta – näin rakennat maalin sisääsi, ennen kuin maali on syntynyt. Sama pätee mestaruutta tavoittelevaan joukkueeseen tai urheilijaan.

Flowsta läsnäoloon

Alkemisti ei kerro pelkästään pelaajien kehittymisestä. On hurmaavaa lukea Nykyn omasta kehittymisestä myös. Kirja on kirjoitettu niin mielenkiintoisella ja lukijaa tarrauttavalla tavalla, että paikka paikoin voi kokea sieluntoveruutta Nykyn kanssa. Itselleni kävi näin Flow tilan kuvauksen kohdalla.

Kirjassa on kaksi flow –sanalla otsikoitua kappaletta. Ensimmäinen on ”Flow” ja toinen on ”Flowsta läsnäoloon”.  Ensimmäisessä flow löytyy keskittymisen kautta, toisessa valppauden – täydellisen – läsnäolon kautta. Tässä on voittamisen viisaus ja ydin – olla se oma, ainutlaatuinen voittaja, onnistuja, tekijä, kokija juuri tässä hetkessä ja nyt. Täydellisen yhdistynyt tähän hetkeen, tähän tunnelmaan, tähän ympäristöön – kokea toisten läsnäolo ja olla vuorovaikutuksessa, joka synnyttää hämmästyttävää kyvykkyyttä luoda tilanteita ja rakentaa voittavaa peliä. Kuin kaikki olisi etukäteen suunniteltu ja täydellisesti harjoiteltu, mutta kuitenkin tapahtuu spontaanisti, juuri nyt. Ja samalla olla täydellisen keskittynyt omaan tekemiseen ja oman osaamisen ytimeen. Tämä on huikeaa – se on olympiavoittaja Juri Vlasovin kuvaama valkoinen hetki, jonka puolesta on valmis tekemään vuosikausien työn.

John Wooden

Vaikka tämä teksti alkaa jo olla liian pitkä niin Alkemistia ei voi ohittaa puhumatta John Woodenista. On itse asiassa mielenkiintoista, että HJK:n Tie tähtiin seminaarissa vieraillut FC Porton kykyvalmentaja Pepijn Linders puhui juuri Woodenista samalla paatoksella kuin Nykky. Woodenin pyramidin (pdf) rakentaminen joukkueeseen pala palalta näyttäisi olevan yksi hyvän valmennuksen kulmakiviä. Myös Wooden oli voittamisvalmentaja, joka oppi voittamaan ja nousi tasolle, jossa pystyi luopumaan voittamisesta ja saattoi antaa voittamisen tapahtua.

Alkemisti ei juurikaan  kerro miten asiat saavutetaan, mutta se kertoo mitä voi tehdä ja mitä on saavutettavissa. Mitä voi löytää kun oikealla, omanlaatuisella, prosessilla ryhdytään kasvamaan kohti tavoitetta, joka omassa sisäisessä maailmassa on jo saavutettu. Kuin Sun Tzun voittava soturi, joka voittaa ensin ja menee sitten taisteluun.

Vielä on pakko palata pariin kohtaan, jotka jäivät mieleen. Valmennustiimissä oli mukana myös Jussi Jäntti, ilmeisen syvällinen ja oivaltava ajattelija. Mieleeni tuli ”ihme jäällä” valmentaja Herb Brooks, kun Jäntti katseli ruotsalaista juuri maailmanmestaruuden voittanutta, äärimmäisen onnelliselta, näyttänyttä valmentajaa ja ajatteli hiljaa mielessään ”on muuten viimeinen kerta kun kannat tuota pystiä”. Toinen tärkeä elämän oppi: ”onneton on ihminen joka elää itseään vastaan”. Lopulta voittaminen on esteiden poistamista virrasta. Esteistä, joista voittamisen pakko on yksi suurimmista.

Kirja on kokonaisuutena onnistunut ja mielenkiintoinen lukuelämys, mutta jo sen sisältämien aforismien vuoksi se kannattaa lukea. Suosittelen!

BGE

Be aware of great effort

Boys, go explore

Best game ever

Loppuun lainaus kirjan kustantajan, Helsinki kirjat, sivulta:

“Nykky sai käsiinsä perisuomalaisen joukkueen, joka oli tottunut tiukassa paikassa aina häviämään. Joukkueen, jonka pelaajat keskittyivät riitelemään rahasta liiton kanssa ja lakkoilivat. Kriisi huipentui, kun uusi valmennus löysi itsensä maajoukkueen harjoitusleiriltä ilman ainuttakaan pelaajaa.”

Siinäpä lähtökohta mestaruuspolulle! Onnittelut Petteri Nykylle ,valmennustiimille ja koko joukkueelle. Ja tietysti Oskari Saarelle ansiokkaan kirjan kirjoittamisesta. Tärkeä lisä suomalaisen valmennus- ja urheilukirjallisuuden kirjastoon.