Nykyajan Sisyfoksia ovat monet, mutta tässä sosiaalisessa ja yhteisöllisyyttä korostavassa maailmassa Sisyfoksen helvetti on kuulumisen pakko. Ja tietääkö ihminen mihin joukkoon pitäisi kuulua, vai tyytyykö hän tietämättömyydessään pyrkimään osaksi kerhoa, joka ei ehkä näe häntä osanaan?

Brändin rakentaminen, proflloituminen, verkostoituminen, interaktiivisuus, vertaisryhmäytyminen…kaikkea sitä pitäisi nykyajan ihmisen osata ottaa huomioon elämäänsä ja varsinkin työelämäänsä rakentaessa.

On hienoa, että on monia ryhmiä, joissa voi olla mukana. Mutta mihin sitä oikeastaan kuuluu? Jos alkaa haluta kuulua porukkaan, johon ei autenttisena minänä ja syvältä sielultaan sittenkään kuulu, niin joutuu Sisyfoksen helvettiin. Tuossa porukassa saa työntää kiveään lähes huipulle saakka, mutta sinne ei ole jäämistä, ei heidän huipulleen.

Pyrkiminen “täysjäseneksi” sinne, minne ei oikeastaan kuulu on turhauttavaa ja pahimmillaan se vie itsetunnon matalaksi. Kuulumisen pakko johtaa helposti myös kulissien rakentamiseen ja oman itsen muokkaamiseen sen mukaan, mitä uskoo niiden toisten arvostavan. Ja ne toiset antavat sinun työntää kiveäsi eteenpäin, jos he uskovat, että sinusta on heille hyötyä.

Ratkaisu on tietysti olla täysin oma itsensä ja palvella ihmisiä ja missiotaan oman sielunsa ja sydämensä täyteydestä.

Albert Camus pohdiskeli, että Sisyfos oli sittenkin onnellinen. Sisyfos ei antautunut ei jumalten eikä kuoleman heiteltäväksi. Hän otti rangaistuksensa vastaan. Ehkä hän oli surullinen, kun kivi oli jälleen kerran vuoren juurella ja asetti kätensä ensimmäiseen raskaaseen, siihen raskaimpaan, työntöön? Mutta ilo ja voitto tulivat uskollisuudesta omalle itselle. Helvetti olisi Sisyfokselle ollut valheellinen kuuluminen valtakuntaan, joka ei ollut hänen omansa.

Tässä ajassa tiedän monta Sisyfosta, jotka pyörittävät kiveä sosiaalisen kuulumisen helvetissä. Ehkä olen välillä itsekin yksi heistä, mutta yhä harvemmin. Yhä useammin koen, että todellakin kuljen omaa polkuani, enkä ole yksin. Päinvastoin. Mitä enemmän olen oma itseni, sitä enemmän lähelläni on ihmisiä, jotka hekin ovat omia itsejään.

Omaa vuorenrinnettään tavoitteleville, helvetistä pois halajaville Sisyfoksille annan yhden neuvon: voit jättää heimon, eikä heimon tarvitse tietää, että jätit sen.

Olisiko Pietarikaan saanut suurta saalistaan kuuntelemalla joukkoa, joka oli jo väsynyt ja toivonsa menettänyt?

Avioero, konkurssi, läheisen menettäminen, henkiset paineet eri syistä, sairaus, työn loppuminen, taloudelliset vaikeudet, köyhyys. Jokainen tulee paikkaan, jossa elämästä tulee raskas lasti, jota ei jaksaisi raahata perässään.

Osallistuin aikoinaan Ben Furmanin kurssille. Hän sanoi kaksi asiaa, jotka jäivät erityisesti mieleeni. Elämäni oli silloin mukavaa ja kevyttä, mutta ilmeisesti nuo viisaudet syöpyivät aivoihini evääksi pahojen päivien varalle, joita osalleni on tullut.

Mieltäni polttava kysymys oli tuolloin erään yrityksen tilanne. Yritys oli monissa ongelmissa; laatu oli heikkoa, työyhteisö voi pahoin ja tuottavuus laskusuunnassa. Kysyin Beniltä, mistä pitäisi aloittaa, kun ongelmia on noin paljon. Ben vastasi: “Ei ole niin väliä mistä aloitetaan, kunhan päästään hyvään prosessiin.” Niin juuri, vastaus auttoi työssäni asiakkaan toiminnan kehittämisessä.

Seuraavana päivänä Ben kertoi alkoholistista, joka oli tullut terapiaan. Ben oli kysynyt häneltä: “Miten aloittaisit aamusi, jos olisit päässyt eroon alkoholista.” Potilas, joka oli kokenut selviä kausia, mietti hetken ja vastasi: “Keittäisin kait kahvit.” Ben kannusti luokseen tullutta ihmistä, muun avun ohella, keittämään kahvit joka tapauksessa – seuraavana aamuna. Jotta hän pääsisi hyvään prosessiin.

Niin, elämän raskaan taakan alla painiva ihminen kokee aika ajoin suurta halua luovuttaa. Silti hän jatkaa, päivästä toiseen. Miten hän voisi myös voittaa? Juuri noilla neuvoilla:

Aloita siitä, mistä pääset hyvään prosessiin. Voita itsesi, keitä kahvit.

Itsensä voittaminen voi olla todella kovan henkisen ja fyysisenkin työn takana. Usein keho ja mieli huutavat: “Anna olla jo! Et kuitenkaan onnistu. Mitä millään on väliä!?” Itsensä voittaminen on sitä, että keittää kahvit huudosta huolimatta.

Woody Allen sanoi, että 90% menestyksestä on paikalle tulemista – to show up! Ole itsellesi läsnä, keitä kahvit, pue päälle ja ole läsnä maailmalle. Aika hoitaa oman osuutensa. Sinulle jää itsesi voittaminen, etsiä hyvän fiiliksen kohta, josta pääset hyvään prosessiin.

Ps. Tähän on pakko lisätä Veeti Kallion hyvä kommentti Twitteristä: “Jos et muuhun kehitä rohkeutta, niin edes vähän avun pyytämiseen!” Juuri niin ja joskus vaatii itsensä voittamista, jotta voi pyytää apua.

Joskus taakka on liian raskas jopa supermiehelle.

1. Arvopohjan muutos
2. Paradigman muutos
3. Strategian muutos

Suuri muutos, joka on juuri tällä hetkellä käynnissä näkyy mm. kasvavina työttömyyslukuina. Ennen tämän ikävän kehityksen pystyi selittämään suhdannevaihteluilla, mutta siitä ei nyt ole kyse. Ekonomistit eivät ehkä näe käynnissä olevaa muutosta – heitä ei välttämättä kannata kuunnella, aiheesta Ylioppilaslehdessä.

Nyt on kyse elinkeinoelämän infrastruktuurin totaalisesta muutoksesta ja täysin uuden ekosysteemin rakentumisesta. Työ siirtyy koneille (symbolinen merkitys, jolla tarkoitan automaattisia, älykkäitä ja oppivia systeemejä) ihmisten on tehtävä jotakin muuta.

Tämän maailmaa järisyttävän muutoksen vuoksi kaikki kehitys nopeutuu ja yllätyksellisyys lisääntyy entisestään. Valta siirtyy konglomeraateilta ja jättiläisiltä rohkeille, ihanteisiinsa ja arvokkaisiin päämääriinsä sitoutuneille ihmisille ja yrityksille, jotka osaavat ottaa kaiken irti uusien teknologioiden tarjoamista mahdollisuuksista.

Uuden ajan yritys noudattaa voittamisen suurta suunnitelmaa. Suunnitelmaa, jossa tärkeintä on win*win(+win) eli tuottaa moninkertaisia voittoja partnereiden kesken ja aiheuttaa voittavia vaikutuksia kolmansille osapuolille. Sellaisessa yrityksessä jokainen hanke ja teko on yhtäaikaa voittava ja vaikutuksiltaan maailmaa parantava.

Voittamisen suuri suunnitelma käsittää aiemmin mainitut arvojen, paradigman ja strategian muutokset. Käyn ne seuraavassa lyhyesti läpi.

Arvojen muutos

• Sano hyvästit asiakaslähtöisyydelle. Yrityksesi (+win) täytyy olla niin houkutteleva ja syvällisesti puhutteleva, että asiakas haluaa olla osa yrityksesi ihanteita toteuttavaa missiota. Ihanteissasi on tiheää arvoa ja korkeaa merkitystä, niissä on liikkeitä luova voima – asiakas haluaa liehuttaa lippuasi epäonnistumistenkin hetkellä.
• Vilkuta heippa myös osaavalle henkilöstölle yrityksesi tärkeimpänä voimavarana. Tee yrityksestäsi luovien, innostuneiden ja voittavien ihmisten tärkein voimavara ja ponnahduslauta. Koneet kyllä tekevät kaiken rutiiniin- ja säännönmukaisen. Tarvitset ainutlaatuisuuttaan rohkeasti toteuttavia yksilöitä, jotta yrityksesi olisi voittava.
• Heitä roskakoppaan pinnalliset yhteiskuntavastuuta esittelevät kalvosarjat. Ota (+win) osaksi jokaikistä tekoa ja suunnitelmaa. Kysy usein miten tämä tai tuo vaikuttaa ympäristöön tai yhteiskuntaan. Varmista, että vaikutukset ovat kaikin puolin kestäviä. Muista, että sinä luot maailmaa, jossa meidän kaikkien tulee voida elää hyvää elämää.

Paradigman muutos

1. Ikuisesta prosessista aikaansaamisen kulttuuriin

Me suomalaiset olemme erinomaisia prosesseissamme. Prosesseja on hiottu loputtomiin huomaamatta, että aikaansaannoksetkin ovat tärkeitä. Liian suuri prosessiorientoituneisuus on saanut yritykset kääntymään sisäänpäin ja sulkemaan maailmalla tapahtuvan kehityksen pois näköpiiristään. Valitettavasti tämä näkyy mm. teollisuuden pakona Suomesta poispäin.

Prosessikeskeisyys näkyy myös työyhteisöjen pahoinvointina ja uupumuksena. Ryömivät prosessit, joissa ei näy alkua eikä loppua turhauttavat ihmisiä ja lisäävät kateuden, pelon ja kyräilyn ilmapiiriä.

On käännettävä sivua. Luotava uusi paradigma; voittamisen paradigma. Aloitettava aikaansaamisen aika. Ymmärrettävä, että merkityksellinen voittaminen on tärkeää ja on hienoa pyrkiä siihen. Ja, että voittamisen riemu on seurausta oppimisen ilosta. Ja että voimme riemuita yhdessä – omista tai toisten voitoista.

2. Odottelusta aloitteellisuuteen

Aloite -sana on turmeltu kiitos yritysten virallisen aloitetoiminnan. Ihmisiltä pyydetään aloitteita, jotka sitten pistetään mappiin, jossa lukee “taas yksi, jota on jo kokeiltu”, (paitsi se yksi, joka palkitaan aloitepalkinnolla). Aloitteellisuutta pelätään, koska uhkana on kasvojen menetys mikäli aloite paljastuu “sudeksi”. Siksi aloitekulttuuri on muuttunut “tehdään, jos jotain tapahtuu” kulttuuriksi, eli adhociksi.

Suuri paradigman muutos totta tosiaan tarvitaan AdHocin valtaamaan odottelukulttuuriimme. Meidän on täysin välttämätöntä oppia WinHoc, voittavien tilanteiden aloitteellinen luominen. Toisin sanoen, ei odoteta, että jotain tapahtuu, vaan tehdään voimallinen aloite; rakennetaan olemassaolevista palasista uudenlainen hahmo – voittava tilanne, joka palvelee omien vahvuuksien hyödyntämistä ja lopulta voitetaan tilanne perusvalmiuksiin kuuluvien taitojen ja uusien kyvykkyyksien avulla. WinHoc ajatteluun kuuluu myös winning practice ajattelu – best practice tai next practise eivät palvele voittavaa yritystä, tarvitaan voittavia tapoja saada aikaan voittavia tuloksia.

3. Myymisestä auttamiseen

Kuuntelin erään IBM:n johtajan haastattelun (valitettavasti olen kadottanut linkin). Hän ei kertaakaan puhunut siitä, miten IBM myy tuotteitaan, vaan hän kertoi kuinka he pystyivät olemaan avuksi siinä hankkeessa tai tuossa prosessissa. Oli ilmiselvää, että niissä hankkeissa tehtiin myös bisnestä, mutta lähestymistapa oli toinen.

Tyrkyttävän myyntityön aika on ohi. Ihanteisiin ja korkeisiin päämääriin sitoutunut ja, voittava yritys, joka luo liikkeitä ja merkityksiä sekä etsii tilaisuuksia olla avuksi, auttaa muita voittavia yrityksiä ja ihmisiä voittamaan yhä paremmin ja toteuttamaan omaan win*win(+win) yhtälöään omien ihanteidensa ja korkeiden päämääriensä toteuttamiseksi. Tähän viittasi myös Presidentti Niinistö uuden vuoden puheessaan: “Suomalaisuus ei saa olla mikään sulku. Meidän tulee pitää Suomi avoimena maailmalle: auttamaan, kehittämään kestävästi, käymään kauppaa, rakentamaan rauhaa ja solmimaan suhteita.”

Voittava strategia

Voittavan strategian ytimessä on energian mobilisointi toivottujen tulosten suuntaan. Voittava strategia on myös hyvän fiiliksen strategia, toisin sanoen ihmisiä ei pidetä tuotannontekijöinä, joiden selkänahasta tuottavuus revitään – ihmiset ovat voittajia, jotka toteuttavat ainutlaatuista itseään työn kautta.

Lempisitaattejani on Sun Tzun “Voittava soturi voittaa ensin ja lähtee sitten taisteluun, kun taas häviävä soturi menee taisteluun ja yrittää kamppailla tiensä voittoon.” Voittavan strategian keskellä on tämä ajatus: voitetaan ensin. Jos ajatellaan, mikä on minkä tahansa muutoshankkeen pohjimmainen tarkoitus, niin se on hyvän, entistä paremman, olotilan saavuttaminen – hyvä fiilis. Voittava muutosprosessi lähtee siitä, että hyvä fiilis on nyt heti ja loppu on tekemistä. Mieti vanhanaikaisia konsulttiprojekteja, joissa piti sitoutua saman konsultin vuosikausia kestävään ohjelmaan ja sen eri vaiheisiin ja steppeihin. Nykyään lineaarisuudesta voi luopua ja nähdä muutosoppimisen vaikutukset säteittäisinä, nopeina ja laajakantoisina – hyvän fiiliksen ytimestä lähtevinä.

Voittava strategia perustuu seuraaville kysymyksille:

1) Missä voit voittaa
2) Missä haluat voittaa ja
3) Missä sinun on välttämätöntä voittaa.

Ensiksi: etsi aina helppoja voittoja, jotta pystyt kannattelemaan pitkän tähtäimen päämääriä. Helpot voitot eivät tarkoita luopumista ihanteista vaan niidenkin täytyy sisältyä aiemmin mainittuun kestävän voittamisen win*win(+win) kaavaan.

Kolmanneksi: Mitkä ovat ne perusasiat, joiden täytyy aina olla kunnossa? Pidin taannoin puhetta erään kaupungin johdolle ja totesin, että kaupungissa asukkaiden hyvinvointi on asia, jossa on välttämätöntä voittaa, muuten kaikelta muulta putoaa pohja pois.

Toiseksi: Keskellä on kaikkein tärkein: mihin intohimo kohdistuu? Mitkä ovat ihanteet ja korkeat päämäärät? Missä halutaan voittaa on se, joka on yrityksen kantava voima ja kaiken tarkoitus. Se on kuin ylöspäin vievä pyörre, energia joka tarttuu ja on vetovoimainen. Johtajan tärkein tehtävä on saada ihmiset mukaan tähän liikkeeseen ja ravita liikettä siten, että se ei milloinkaan pysähdy.

Voittaminen tässä mallissa tarkoittaa energioiden johtamista. Kaikkeen ei tarvita huippusuoritusta, voittava suoritus on ihan hyvä. Esimerkiksi voittaminen ykköshaasteessa edellyttää vähemmän intensiivistä energiaa kuin voittaminen kolmannessa haasteessa. Eniten energiaa mobilisoidaan kuitenkin kohdan kaksi haasteeseen, siihen, että unelmat toteutuvat.

Voittava kierre (Wsoy 2008) on erinomainen opus käynnistää oppimisprosessi, joka johtaa voittaviin tuloksiin. Kirja on saatavana myös englanninkielisenä. Ja minuthan voi myös tilata valmentamaan!

Eräs metsäkoneyrittäjä kuunteli ja loihe sitten lausumaan:

“Se on kuulepa sillä laella, että kun vappaa hetki tulloo metässä nii pittee ölöjyt vaehtaa konneesee. Ei siinä mittää markkinointijja ennätä.”

BohoBusiness kirjan ja Euroopan robottiviikon kautta olen päässyt näkemään, kuinka suuri ilmiö robotisaatio kaikkine liepeineen on ja ennen kaikkea kuinka suuri muutos ja mahdollisuus se on. Se on tilaisuus, josta ei voi kieltäytyä. Robotisaatio ulottuu jokaiseen, myös suomalaiseen, halusimmepa tai emme.

Siksipä olen kokenut hurjaa deja-vu:ta kertoessani robotisaatiosta. Saamani kommentit voisi koota ja tiivistää metsämiesten tapaan:

“Se on kuulepa sillä laella, että ku vappaa hetki tulloo riihessä nii pittee tikitoija kalevallaa. Ei siinä mittää ropotisaatiota ennätä.”

Robotisaatio on järkyttävää vauhtia kasvava bisnes. Puhutaan sadoista miljardeista dollareista ja vaikutuksista, jotka muuttavat yhteiskuntia – lakeja ja verotusta. Muutoksista, jotka koskettavat henkilökohtaisesti jokaista ihmistä, jokaista elämää. Miten Suomi voi sulkea silmänsä asialta?

Tulkaa nyt hyvät ihmiset pois sieltä metästä, siellä näette vain puut. Nyt on nähtävä metsä puilta. Ihan oikeasti.

Toinen tapa suhtautua robotisaatioon on: “tuo keksittiin jo 50 vuotta sitten”. Esimerkkinä keskustelu uudesta Hexapod tankista. Kommentti oli, että Ponsse on keksinyt kävelevän metsäkoneen jo aikoja sitten. Monet ovat ajatelleet asioita, jotka nyt tulevat esille ja joiden toteuttamiseen alkaa olla mahdollisuuksia vasta tässä ajassa.

Kaikella on juurensa jossakin ja innovatiivisinkin teknologia sisältää osaamista, joka on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Silti on voitava katsoa eteenpäin. Katkerat ja kaiken pysäyttävät kommentit omien ideoiden huomiotta jättämisestä kymmenen vuotta sitten, eivät edistä tulevaisuuden rakentamista. Nyt tarvitaan kaikkien älykästä ja innostunutta osallisuutta uudistamaan maatamme ja sen elinkeinoelämää – ja ihmisten hyvinvointia ennen kaikkea.

Itse en aio luovuttaa, kyse on minunkin lasteni tulevaisuudesta. Sinunkin.

ps. mieleeni tuli vertaus ihmisestä, joka juosten talutti pyöräänsä – oli liian kiire, että olisi ennätttänyt hypätä satulaan.

Suomessa on paljon menestyviä yrityksiä ja yhteisöjä. Todellakin hyvä niin, sillä näiden hienojen ponnistusten ansiosta meillä on hyvinvointia ja yhteiskunnan perusteet, joihin voi luottaa. Ainakin toistaiseksi.

Mutta menestyjä ei välttämättä voita. Monissa menestyvissä yrityksissä työyhteisön pahoinvointi ja uupumus ovat leimallisia, eikä tilanne parane useista työhyvinvointiohjelmista huolimatta. Monet menestyvät yritykset jatkavat samassa menestysputkessa vuodesta toiseen, mutta ne suuret voitot jäävät puuttumaan. Miksi?

Menestyjille on tärkeämpää menestysputken kannattelu, kuin voittamisen kautta saavutettu ilo oppimisesta ja riemu huikeista saavutuksista. Ei uskalleta vapautua menestystä tuoneista best practiseista ja kokeilla winning practiseja, luovia ja innovatiivisia tapoja, jotka voisivat kohottaa yrityksen ja sen ihmiset menestysputken yläpuolelle.

Menestyjä pärjää hyvin niin kauan kuin ei ole voittamispaineita.

On helppoa pitää yllä totuttuja prosesseja ja toimintatapoja. Mutta tosipaikan tullen menestyjä helposti sulaa juuri sen pienen millimetrin verran, jota tarvittaisiin voittamiseen. Voittaja kasvaa paineessa, menestyjä kutistuu, koska pelästyy tappion mahdollisuutta.

Menestyjälle on tärkeää miltä näyttää.  Voittaja uskaltaa olla rosoinen.

Voittaja uskaltaa näyttää inhimilliseltä tavoitellessaan voittoa. Häntä ei haittaa hassut eleet tai hien helmeily otsalla. Menestyjä seuraa totuttua, hyväksi todistettua toimintatapaansa turvatakseen selustansa, jos homma menisikin pieleen.

Menestysputkessa ihmiset uupuvat. Voittaminen tuo energiaa.

Voittamiseen liittyy huomio. Voitot, pienetkin, huomataan ja niitä juhlistetaan asiaan kuuluvin menoin. Voittamisen riemu lisää energiaa ja tahtoa ylittää itsensä aina uusissa koitoksissa. Siksi voittava yritys on hyvän fiiliksen yritys ja voimia olla iloinen ja tehdä parhaansa riittää silloinkin, kun on alamäki.

Voittamisvalmennus on hyvän fiiliksen valmennusta. Voittava kierre -kirjassa siteeraan jääkiekkoilijaa, joka taisteli aina loppuun saakka kuin voittava soturi, vaikka tilanne näytti toivottomalta. Täytyy vain mennä “back to the happy place” hän vastasi kun kysyin miten hän pystyy säilyttämään voittavan taisteluasenteen loppuun saakka.

Hyvää fiilistä!

Hyvää fiilistä kevään odotuksessa!

Outoa miten elämä kuljettaa. Mitä minusta ei tullut, kuitenkin tuli. Olen saanut laulaa niin paljon, että olen onnellinen laulamisestani. Enkä aio ikinä lopettaa, sillä tulen kokoajan paremmaksi laulajaksi, vaikka en olekaan “ammattilaulaja”. Näyttelemistä olen opiskellut ja julkisen puhujan työ vaatiikin myös näyttelijän kykyjä.

Entä autoinsinööri? Rakastan hyviä ja kauniita autoja, mutta siihen se on jäänyt. Mutta elämällä on outo taipumus tehdä unelmista totta. BohoBusiness kirjan myötä elämääni astuivat robotit.

Aloimme dosentti Jari Kaivo-ojan kanssa tehdä tutkimusta robotisaation tilasta maailmalla vuosi sitten, huhtikuussa 2012. Hämmästyksemme oli suuri, kun tajusimme, että maailmalla mennään jo aivan muissa sfääreissä robotisaation osalta kuin Suomessa. Karrikoidusti voi sanoa, että täällä digitoidaan Kalevalaa samalla kun maailmalla iso tieto ja robotisaatio yhdessä pistävät tuulemaan. Nyt meillä on nähtävillä jonkunlainen 3D printtaus innostuksen alku. Mutta Philips puhuu Ambient Intelligencesta päästrategianaan…

Kriittisimmät kielet sanovat, että Suomi on kehityksessä 20 v. jäljessä. Itse olisin optimistisempi, mutta emme saa mitään väliä kurottua umpeen ellemme tartu toimeen. Ja nopeasti sittenkin, sillä koneetkin oppivat ja kommunikoivat keskenään.

Robotisaation merkityksen oivaltaminen vei minut myös Eurooppalaisen robottiviikon pariin. Huomasin, että viikko oli järjestetty jo useampaan kertaan ja mukana olivat muut Euroopan maat – ei Suomi. Aloin vaatia, että viikko pitää saada myös meille – ja niin kävikin. Nyt olen Eurooppalaisen robottiviikon Suomen koordinaattori.

Jotkut kutsuvat minua Rouva Robotiksi. Ihan okei. Jonkun on oltava edelläkävijä.

Mutta mitä voittamisvalmentajalla on tekemistä robottien kanssa? Lapsuuden haave tulla autoinsinööriksi ei oikein vakuuta teknologisen osaamisen pohjana.

Robotisaatio on ennen kaikkea valtaisa valmennushaaste. Kansainvälisen robottiyhdistyksen puheenjohtaja Shinsuke Sakakibara ennakoi, että niissä valtioissa, joissa on nerokas robottistrategia, työllisyys voi kasvaa seuraavat viisi vuotta. Näinhän onkin jo käynyt USA:ssa, jonne teollisuus palaa, kiitos robotisaation. Viiden vuoden jälkeen robotit alkavat viedä ihmisiltä työpaikkoja ja alamme lähestyä Martin Fordin visioiden toteutumista – 60 % maailman työväestöä uhkaa pysyvä työttömyys.

Ellemme tee jotain.

Nyt tarvitaan voittamisvalmennusta. Sitä, että ihmiset löytävät omat voittamisvalmiutensa ja -vahvuutensa. Että he oppivat hyödyntämään omaa ainutlaatuisuuttaan ja upeimpia taitojaan elämänsä rakentamiseen ja yhteisen maailmamme parantamiseen. Tarvitaan voittamisvalmennusta, jotta ihmiset ylittävät henkiset esteet tehdä yhteistyötä robottien kanssa ja rakentaa sellainen robotisaatioympäristö, joka on hyvä niin ihmiselle kuin robotille.

Nyt tarvitaan muutosagentteja ja voittamisvalmennusta. Olen iloinen, että Pohjoismaalainen Comvision, nuorten yrittäjien ohjelma, on ottanut The Winning Helix -kirjan omakseen. Voittava oppiminen on nyt tärkein taito, minkä ihminen voi itselleen kehittää.

Tiedon johtaja Matti Vesala kertoi, että kyseessä on suurin muutos sitten sähkön keksimisen. Big Datan myötä tiedon käsittely muuttuu räjähdyksenomaisesti ja robotit pistävät tuon tiedon käyttöön. Ihminen ei siihen yksin pystyisi – mutta ihminen voi olla olla luovien ja voittavien konseptien rakentaja.

Linkkejä:

BohoBusiness

Voittamisvalmennus. Kuusiosainen blogisarja alkaa tästä.

Oppivat koneet. Koneiden välinen kommunikaatio. Isoja asioita käynnissä.

Kansainvälinen robottijärjestö

European robotics week

Mitä on robotisaatio?

Comvision

Big Data

Nyt on aika voittavalle oppimiselle. Muutosvauhti on valtaisa.

Kas ryhdyt kun sä toimeen
sielun silmin näet jo sen
mik’ lopulta tuleva on ja
se on kaunis – kaunis.

Odotat ja työtä teet ja
joskus raskaat on askeleet
vaan hymyillen jatkat eteenpäin
koska elämä on – niin kaunis.

Joskus särkyy sun naamios,
jonka maailman vuoksi valoit,
silloin katsot sieluusi ja  näät;
niin kaunis – kaunis.

Särkyneen naamion takana on kaunis nainen.

Kommentti on minulle tuttuakin tutumpi. Saan viikoittain vastaavia kommentteja: “tätä pitäisi opetttaa kouluissa”.

Aihe tähän blogiin tuli Helsingi Sanomien toimittajan Sami Sillanpään kolumnista “jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan“. Teksti oli kuin tiivistelmä kirjastani. Juuri noin ajattelen ja juuri noita taitoja ihmisen pitäisi kehittää tullakseen onnelliseksi elämässään.

Puhun voittamisesta. Itseohjautuva oppimisen ja toiminnan yhdistävä prosessi on matkaa itsensä voittamisessa. Suurin voitto on juuri silloin, kun tuntuu, että maailma kaatuu päälle, mutta silti valitsee hyvän fiiliksen. Sillä mitä meille jää, jos elämme ahdistuksessa, huolessa ja murheessa? Ei mitään muuta kuin ahdistusta, huolta ja murhetta ja kadotettuja hetkiä – hetkiä, jolloin olisi voinut rakastaa.

Omia esteitä on vaikea voittaa. Myönnän. Mutta sitäkin voi oppia ja tulla paremmaksi. Sitkeän opiskelun tuloksena huomaa, että yhä useammalla pilvellä on kuitenkin hopeiset reunukset ja aurinko pilkahtaa juuri sen verran, että voi hymyillä.

Kirjassani kerron jääkiekkoilijasta, joka aina pelasi loppuun saakka sankarin ottein, vaikka hänen joukkueensa oli tappiolla ja peli oli muutenkin risaista ja epätoivoista. Kysyin häneltä, miten hän kykenee siihen. Hän vastasi “I just go back to the happy place”. Kirjan julkaisemisen jälkeen olen oppinut miten tärkeä tuo lause on. Siinä on kaikki: mennä takaisin onnelliseen paikkaan, siihen mistä lähtee hyvä fiilis. Silloin on vapaa voittamaan, vapaa olemaan onnellinen, vapaa oppimaan, vapaa tekemään asioita innostuneena, vapaa jatkamaan vaikka taivas uhkaa romahtaa niskaan.

Voittamista voi opetella ja se kannattaa, sillä hyvää fiilistä ei voita mikään. Tie onneen on itsekuri palata back to the happy place.

Näin kauniisti Mestari kiitti kirjasta!

]]> http://cristinaandersson.wordpress.com/2013/02/26/opi-ja-valmentaudu-lakkaa-odottamasta/feed/ 0 cristinaandersson lefa http://cristinaandersson.wordpress.com/2013/02/25/urheilukulttuurin-rimanalitus/ http://cristinaandersson.wordpress.com/2013/02/25/urheilukulttuurin-rimanalitus/#comments Mon, 25 Feb 2013 07:14:12 +0000 Cristina Andersson http://cristinaandersson.wordpress.com/?p=2029 ]]> Viikonloppuna näimme urheilukulttuurin totaalisen rimanalituksen; tapauksen, joka kertoo enemmän suomalaisesta suhtautumisesta voittamiseen kuin mikään muu tuntemani tapaus. Matias Strandvall alkoi löysäillä hiihtonsa viime metreillä, koska uskoi, että mahdollisuudet päästä jatkoon ovat menneet.

Suomessa ei ole voittamisen kulttuuria. On ainoastaan häviämiskulttuuri. Joko häviämisestä yritetään selvitä Matias Strandvallin tyyliin “emmä ees viittiny yrittää”, tai pyritään estämään oma häviäminen, tai yritetään saada toinen joukkue häviämään – kuten jääkiekossa usein nähdään.

Toki, jos saadaan toinen joukkue häviämään, niin silloin itse voittaa. Mutta se ei ole voittamisen kulttuuria. Se on häviämiskulttuuria.

Voittaminen on:

• Tilanteiden hahmottamista
• Voittaviin mahdollisuuksiin tarttumista
• Tilanteen muuttamista suotuisaksi omiin vahvuuksiin nähden ja/tai
• Voittavan aloitteen tekemistä
• Tilanteen viemistä voittavaan lopputulokseen

Ennen kaikkea voittaminen on valmistautumisprosessi, jossa valmistaudutaan voittamaan. Usein suomalaisessa urheilussa nähdään valmistautumista häviön pettymykseen (sitä kutsutaan nöyryydeksi). Niin… sitä saa mitä tilaa.

Jääkiekossa, minunkin lempilajisssani, toisen joukkueen häviön aikaansaamiseen käytetään erilaisia keinoja; mm. taklauksia. Taklauksen tarkoitus on viedä vastustajalta aika, tila ja liike pois sekä riistää kiekko omalle joukkueelle. Taklaaminen kuuluu aikuisten miesten jääkiekkoon. Aikoinaan kun toimitin juttuja jääkiekosta niin useimmat haastattelemistani pelaajista kertoivat, että pelissä parasta on vauhti, vaaralliset tilanteet ja nuhjaaminen. Jääkiekko on eliittitasolla fyysinen kontaktipeli, en itse haluaisi sitä muuttaa.

Mutta eihän sitä voi suopein silmin katsoa kun pelaajat vahingoittuvat vakavasti. Eikä sitäkään, että huomio lajista on siirtynyt rangaistusten pituuteen ja joukkueiden johdon keskeiseen, mutta julkiseen, nokitteluun. Jotain on tehtävä – enkä usko, että rangaistusten koventaminen tai muiden sanktioiden määrääminen auttaa ratkaisevasti.

Sen sijaan uskon, että kulttuurin uudistaminen ja paradigman muuttaminen auttavat. Ajattelen niin, että häviämiskulttuuri saa aikaan sen, että keinoja voittaa ei ole – joten täytyy ottaa ylimääräinen fyysinen voima käyttöön. Niinhän on tehty kautta aikojen, kun taito loppuu, alkaa väkivallan käyttö. Sun Tzu piti huippuna voittamista ilman taistelua, toisin sanoen taidon ja mentaalisen kyvykkyyden voima on niin suuri, että fyysisen voiman ei tarvitse purkautua väkivaltana.

Me olemme kovin prosessiuskovaisia täällä Suomessa. Hyvää siinä on se, että olemme saaneet monet prosessit viritettyä huippuunsa. Mutta koska prosessiin ei kuulu voittamisen opiskelu, niin voittamisia ei tule. Tulee ainoastaan pyrkimystä selvitä ei-häviäjänä.

Voittamista täytyy opetella, sillä muuten kyky hahmottaa voittavia tilanteita ei pääse kehittymään ja jäljellä on vain alkeellinen väkivalta tai luovuttamisen henki. Kuten tuolla alun hiihtäjällä – se oli luovutus, ei laskuvirhe. Lopulta kyse on itsensä voittamisesta, voittaja ei milloinkaan anna periksi vaan jatkaa kunnialla perille saakka, vaikka sitten tulisi viimeisenä maaliin.

Robotisaatio ei ole tuote tai konsepti. Robotisaatio (= toisiinsa kytköksissä olevat teknologiat kuten robotit, keinoäly, ubiikit teknologiat, ambient intelligence, 3E teknologiat, 3D printtaus jne.)  on ilmiö, joka vaikuttaa jokaiseen ihmiseen, yhteiskuntaan ja elämän osa-alueeseen. Siksi kaikki tietoisuutta herättävä keskustelu onkin äärimmäisen tärkeää. Nyt on ensisijainen tarve ja kiire alkaa pohtia robotisaation vaikutuksia työelämään, lainsäädäntöön, yhteiskunnan tulonmuodostukseen ja rakenteisiin. Jos toimimme älykkäästi voimme kehittää uudenlaisen hyvinvointiyhteiskunnan, jossa ihmisillä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja luoda runsautta ympärilleen.

On tärkeää ymmärtää, että kaikki mikä voidaan robotisoida robotisoidaan. Siksi kehitystä vastaan ei kannata taistella, vaan osallistua ja tehdä siitä inhimilliseltä kannalta paras mahdollinen.

Tässä lyhyessä videossa pohdiskelemme näitä asioita dosentti Kaivo-ojan kanssa. Osallistu keskusteluun. Ota yhteyttä! Sinäkin voit olla boheemi muutosagentti, mukana rakentamassa uutta maailmaa – joka tulee, tahdoimmepa tai emme, tehkäämme siitä paras mahdollinen!