Moraalin voitto

“Kunnioittaessani muiden ihmisten oikeuksia tunnustan, että he ovat päämääriä itsessään, että en saa kohdella heitä ainoastaan esineinä oman tyydytykseni saavuttamiseksi, siten kuin kohtelen elottomia esineitä.”

Ajattele itseäsi kulkemassa tiheässä viidakossa. Viidakossa, jossa oksat, pensaat, liaanit ja tuuhea aluskasvillisuus tekevät etenemisen vaikeaksi. Tunkeudut kaiken läpi veitsien ja keppien avulla hiki otsassa.  Tuskaista tarpomistasi ei helpota se tosiseikka, että viidakossa vaanii useita petoeläimiä. Sinun on varauduttava hyökkäykseen.

Kuvittele nyt, että viidakko onkin loppunut ja olet siirtynyt lehtometsään. Kasvillisuus on edelleen runsasta, mutta ei sankkaa ja takerruttavaa. Pidät silti puukkoa ja keppiä valmiina ja välillä katkaiset jonkin kasvojesi korkeudella roikkuvan oksan. Toivot, että joskus tulisi muutos. Että joskus viidakko päättyisi.

Et ole valmis omaksumaan uutta ympäristöä vaikka olet sen keskellä. Vaadit lehtometsässä viidakon muuttumista.

Olemme tottuneet elämään yhden totuuden varassa. Uskomaan yhteen suureen totuuteen. Ei välttämättä siksi, että se olisi ainoa totuus, vaan siksi, että se helpottaa elämistä.

Maailma on muuttunut rajallisesta rajattomaksi. Totuudet pääsevät kulkemaan vapaasti ja väkivallattomasti tavoittaen ihmisiä siellä, missä yhden totuuden nepotismi on rakentanut itsekkäitä ja eristyneitä yhteisöjä ja yhteiskuntia.

Keskustelu kapitalismin moraalista on yksi osoitus muutoksesta. Suuri joukko ihmisiä on siirtynyt kapitalismin viidakosta uuden ajan talouden lehtometsään. Silti monet huutavat ”it’s a jungle out there”, siellä on viidakko, vaarallinen ja vaikeakulkuinen.

”Kapitalismi on kulttuuristen, henkisten ja eettisten arvojen järjestelmä” sanoo professori Tom G. Palmer kirjassa ”Kapitalismin moraali”.  Kyllä. Ja ihmisten tehtävä on tuoda järjestelmään sisältö, joka palvelee ihmiskunnan korkeimpia päämääriä. Silloin kapitalismi voi olla sitä, jossa oikeus omistaa ja vapaus tehdä molemminpuolisia sopimuksia inhimillisessä ja vapaassa hengessä voi toteutua.

Marc Luyckx Ghisi, belgialainen tulevaisuustutkija sanoo, että totuus on kuin pöydän keskellä oleva  tyhjä tila, josta loistaa valo. Pöydän ympärille on kokoontunut tasa-arvoisia ihmisiä – erilaisia arvoja, kulttuureita, näkemyksiä, elämän valintoja sekä tietoisuus luonnosta ja eläimistä, joihin ihmisten valinnat vaikuttavat. Keskellä olevaa tyhjää tilaa ei voi määritellä eikä määrätä, se vain on, sen voi kokea ja se on yhteinen. Se on yhteinen tunnekokemus siitä, että yksilöiden pöytään tuoma arvo luo jotain suurempaa ja merkityksellisempää hyvää kun se yhdistyy toisten pöydässä olijoiden arvovirtoihin.

Tämä uusi maailma, jota elämme, oli se transmoderni tai post-post-moderni tai määrittelemätön ihmisten maailma on juuri sellainen,  jossa ” …arvo lisääntyy mobilisoimalla ihmisten energia ja kekseliäisyys ennennäkemättömässä mittakaavassa, niin että tavalliselle ihmiselle luodaan vaurautta…” Tom Palmerin kirjassa lause alkaa sanalla kapitalismi.

Miksi meidän on käytettävä sanoja? Siksi, että me ihmiset tarvitsemme ideologisia ilmaisuvälineitä, jotta näkisimme missä metsässä kuljemme. Kapitalismi on vaikeasti hyväksyttävä, raskailla syytöksillä latautunut, sana, mutta ehkä se on sittenkin oikea, kun haemme ilmaisuvälinettä tämän uuden ajan, jossa jo elämme, taloudelle?

Mutta jos kapitalismi on korjaamattomasti vaurioittanut ihmisten sieluja niin on löydettävä uusi ilmaisuväline kuvaamaan vapautta, henkisiä arvoja, yksilön ainutlaatuisuutta ja lahjakkuutta, yhteisöjen, heimojen ja movementtien luovia hankkeita, holismia ilman talouden nimissä tapahtuvaa reduktionismia, vaurauden rakentamista ilman ryöstöä ja riistoa.  ”Voiman korvaamista vakuuttamisella ja kateuden korvaamista saavutuksilla” luen Palmerin kirjasta ja nyökkään. Tätä se on. Palmer korostaa, että ahne riistäminen ja ryöstäminen ei ole oikeaa kapitalismia, sillä silloin puuttuu molemminpuoleisen vapaaehtoisen sopimisen elementti.

Oma credoni on ”meidät on luotu voittamaan”. Ihminen on ainutlaatuisilla potentiaaleilla varustettu yksilö ja hänen elämänsä on taideteos, jota meidän muiden on kunnioitettava. Maailma on yhtä aikaa kokoelma yksilöiden lahjakkuuksia sekä yhteinen performanssi, ”globalisoituneen planeetan suuri konsertti” *,  jonne jokainen lisää omalla lahjakkuudellaan ja ainutlaatuisuudellaan arvoa. Yhteisessä prosessissa kutoutuu merkityksellinen, uskomaton ja huikean tiheä arvokudelma, jossa henkinen ja materiaalinen hyvä voivat yhdistyä. Talous on osa tuota performanssia ja se, talous, on saatava palvelemaan ihmiskuntaa ymmärtäen, että jokainen on tärkeä ja jokainen ihminen on yhtä arvokas.

Nalle Wahlroos puhui Liberan järjestämässä seminaarissa Intiasta. Hän muistutti, että ei ole pitkä aika siitä, kun uutiset Intian nälänhädästä olivat arkipäivää. Nyt emme enää kuule nälänhätä uutisia vaan uutisia Intian talouskasvusta, yliopistojen yhä paremmista sijoituksista, innovaatioista. Kun talous toimii, niin syntyy tilaa käsitellä muitakin asioita, vaikkapa ihmisoikeuksia. Kumpa ne vain eivät unohtuisi kasvun hurmassa.

Olisi väärin tyrkätä kapitalismi ahneena järjestelmänä sivuun.  Me tarvitsemme taloudellisen arvon luomista, jotta hyvinvointi voi jatkua ja kehittyä. Mutta kapitalismin on muututtava, sen on tultava ulos viidakosta ihmisten luokse. Lainaan tähän loppuun Tom Palmerin haastattelemaa John Mackeyta:

”Kapitalismi on arvon lähde. Se on hämmästyttävin koskaan olemassa ollut yhteistyön väline. Juuri tämä tarina meidän tulee kertoa. Meidän on muutettava lähestymistapaa. Eettisestä näkökulmasta meidän täytyy vaihtaa kapitalismin kuvaus uuteen voidaksemme osoittaa, että kapitalismissa on kysymys jaetun arvon luomisesta, ei muutamille vaan kaikille. Jos ihmiset näkisivät asian kuin minä, he rakastaisivat kapitalismia yhtä paljon kuin minä.”

*) Globalisoituneen planeetan suuri konsertti, Mario Vargas Llosa, Palmerin toimittamassa kirjassa.

Lainaukset kirjasta:

Tom G. Palmer, toim, Kapitalismin moraali, Libera 2012

“We are built to win” on omaa ajatteluani, mutta löytyy myös Mike Babcockin kirjasta Leave No Doubt

Artikkeli englanniksi: https://bohobusiness.wordpress.com/2012/05/25/towards-a-new-capitalism-in-the-world-of-bohos/

Voittamisvalmentajan mietteitä jääkiekon MM-kisojen jälkeen

Jääkiekon MM-kisat päättyivät. Nähtiin paljon hyvää hokia ja vähän pettymystä siitä, että Suomi ei päässyt mitalisijoille. Jukka Jalonen leijonalaumansa kanssa oli antanut meidän katajaisen kansamme maistaa kultaa – sitä olisimme toki halunneet lisää. Onneksi jääkiekko on peli, jossa aina on seuraava peli, seuraava kausi, seuraava turnaus.

Katsellessani Suomen peliä ajattelin tällaisia ajatuksia:

Kun joukkue pelaa parhaimmillaan:

• Kokonaisvaltainen yhteisponnistelu: kovaa työtä, intensiteettiä, jokainen on fokusoinut ja täydellisesti sitoutunut.
• Joukkueena pelaaminen: tehdään työtä yhdessä, tuetaan toinen toistaan, ei aiheuta järkytyksiä pelikavereille, yhteinen ponnistelu.
• Pelisuunnitelman toteuttaminen: voimakas karvaus, kiekko nopeasti pois omasta päästä, pelaaminen omalla systeemillä.
• Luottamus: itsevarmuus pelaamisessa, pelisuunnitelman itsevarma toteuttaminen, keskinäinen luottamus.

Mitä voi tehdä paremmin:

• Olla mentaalisesti paremmin valmistautunut: olla valmiina pelaamaan kovaa pelin alusta loppuun saakka. Ajatella mitä haluamme tehdä ennen kuin astutaan jäälle. Olla valmis kilpailemaan.
• Pelata paremmalla intensiteetillä: tehdä kovemmin töitä, olla fyysisempi ja aggressiivisempi, voittaa yksi vastaan yksi kamppailut. Saada asioita tapahtumaan.
• Olla fokusoituneempi alusta alkaen: keskittyminen pieniin asioihin, pysyä fokusoituneena ja intensiivisenä. Karvata ja saada kiekot pois omasta päästä, luoda enemmän maalintekomahdollisuuksia luistelemalla, saada kiekko liikkeelle joukkueena.
• Olla positiivinen läpi pelin sekä oman itsen kanssa että pelikavereiden kanssa: pysyä positiivisena, loistava tunne omasta itsestä. Tietää, että voimme luoda jotain merkittävää ja tärkeää.

Ajatukset eivät ole omiani, vaikka olisivat voineet olla. Pelit palauttivat mieleen Terry Orlickin kirjan ”Embracing Your Potential”, jossa hän oli haastatellut NHL pelaajia ja saanut ylläolevat vastaukset.

Mentaalinen valmentautuminen voittamaan, eli voittamisvalmennus, auttaa voittamaan. Mentaalinen valmentautuminen voittamaan auttaa tekemään enemmän maaleja. Suomalaiset pelaajat ovat varmasti teknisessä mielessä aivan yhtä hyviä maalintekijöitä kuin muutkin. Mutta tekninen taito ei yksin riitä. Maalinteossa on näet ratkaisevaa, kuka ja mitä on se ihminen, joka tekee maalin. Kuka on luonut hetken, jossa maali voi syntyä.

Jääkiekko on ennen kaikkea päätöksenteko peli. Petri Varikselta, maalikuninkaalta, sain oppia, että ratkaisuhetkellä, mieleen nousee halu siirtää ratkaisu jollekin toiselle. Kysymys siitä, kuka on ihminen, joka ei siirrä ratkaisun tekemistä kun hetki on käsillä? Se ihminen, se urheilija, se tekijä, on voittaja. Voittaja.

Voittamisvalmennuksen voi aloittaa jo juniorivuosina, silloin teknisten taitojen ohelle kehittyy valmius rakentaa voittavia hetkiä, tehdä voittavia ratkaisuja ja ottaa itse vastuu päätöksenteostaan.

Sain oppia, että Jalosen valmennuksen johtava ajatus on, että suuret voitot syntyvät pienten voittojen kautta. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Toivon, että ymmärretään myös, että voittamista voi ja pitää opetella. Se on samalla tavalla toistojen kautta opittavissa oleva valmius, kuin kyky käyttää teknisiä taitoja.

Terry Orlickin kirjassa NHL –pelaajat korostavat, että pelit tapahtuvat automaation tilassa. Siksi on niin tärkeää, että voittamista opetellaan, jotta se ominaisuus on asennettuna silloin, kuin automaatio käynnistyy. Kirjani motto on ”sitä saa mitä tilaa” ja siinä on kyse juuri tuosta: voittamisen koodaamisesta kognitiiviseen systeemiin.

Tähän loppuun vielä sitaatti. Kate Pacen parhaat vuodet olivat 80-90 luvulla, mutta hän sanoi, jotain minkä neuroekonomiikka todistaa tänä päivänä todeksi: voiton odotus parantaa voiton mahdollisuuksia. Hyvä voiton fiilis on parasta lääkettä voiton puutteeseen.

”Jos vain rentoudut ja sanot: ”On olemassa syy miksi olen täällä”, silloin kaikki alkaa. Nautin suunnattomasti siitä, että pääsen tilaan, jossa odotan jotain hienoa tapahtuvan. Kun teet sen, niin jotain hienoa tapahtuu.”

– Kate Pace, moninkertainen alppihiihdon maailmanmestari.

Tähtäätkö mestariksi?

Olen tämän kauden kirjoitellut kolumneja Suomen suurimmalle ja hienoimmalle jääkiekkofoorumille Jatkoaikaan

Jos et ole vielä ennättänyt tutustua kolumneihini niin käy kurkkaamaassa viimeisintä kirjoitustani “Tavoitteena mestaruus“

Hyvä fiilis. Hyvät tulokset.

Voittamisvalmennus on hyvän fiiliksen valmennusta. Voittamisvalmennuksessa ymmärretään, että hyvä fiilis vapauttaa aivot optimaaliseen suoritukseen. Asiaa ovat tutkineet neurologit ja psykologit ja siitä ovat monet puhuneet ja kirjoittaneet.

Hyvän fiiliksen luominen on otettava tosissaan, se on oltava myös johtamisen perustana. Hyvä fiilis “Happy Place” löytyy myös kirjastani! Blogistani voit lukea aiheesta vaikkapa täältä.

Ystäväni Marko Kaarto on asuntosijoittamiseen  erikoistunut menestysvalmentaja, joka on myös löytänyt hyvän fiiliksen merkityksen. Marko teki kannustavan ja innostavan videon, jonka jaan tässä iloksesi ja opiksesi. Suosittelen kuuntelemaan!

Viritä siis mielesi hyvän fiiliksen ja voittamisen taajuudelle ja saavuta hyviä tuloksia!

Matkalla vai kohteessa?

Bernsteinilainen “liike on tärkeämpi kuin päämäärä” tai jatkuva matkalla olo on tömähtänyt eteeni monelta taholta viime aikoina. On tietysti olemassa ihan tietty syy, miksi tämä asia putkahtelee esille juuri nyt, mutta koska sillä on laajempaa merkitystä ja haluan selventää lukijoille ajatteluani, niin päätin kirjoittaa asiasta.

Oman ajatukseni voi kiteyttää näin: “jos olet aina matkalla, et ole milloinkaan kohteessa”. “Aina matkalla” -ajattelu on erittäin paha voittamisen este, sillä voittajan on välillä katkaistava matka ja kohdistettava energiansa kohteen valloittamiseen.

Meillä Suomessa on perinteisesti korostettu matkan, prosessin, tärkeyttä. Eikä siinä olisi mitään vikaa, jos siihen olisi sisältynyt oppi siitä, miten kohteessa pärjätään. Mutta ei.

Ajatellaan vaikkapa urheilijaa, joka valmistautuu suuriin kisoihin. Hänen lajianalyysiin perehtynyt valmentajansa tekee loistavaa työtä, valmennustiimillä on paras mahdollinen tietämys työnsä tukena ja vieläpä käytetään tietokoneohjelmaa apuna parhaiden asentojen ja liikkeiden tavoittelemiseksi. Henkinen valmentaja puhuu rohkeudesta ja itsetunnosta ja auttaa urheilijaa ratkaisemaan monta mentaalista ongelmaa, jotka voivat olla kisassa menestymisen esteenä.

Mutta kukaan ei valmista urheilijaa voittamaan. Ja ratkaisevalla hetkellä tulee virhe, pummi, epäonnistuminen, epäusko, tolppa, väsymys. Häivähdys aivoissa, joka estää voittamisen. Joku joka on vaikea selittää, mutta jota olisi voinut auttaa valmentautumalla voittamaan.

Kun ratkaisuhetket koittavat. Tärkeä neuvottelu. Play-offit. Tulos tai ulos -tilanteet. Niin voittamisen täytyy antaa vain tapahtua – enää ei voi opetella, aivot käyvät automaatiotasolla. Mutta kun voittamista ei ole valmistettu aivoihin, kognitiiviseen systeemiin, niin sitä ei ole siellä.

Kirjani julkistustilanteessa Hjallis sanoi: “jotkut ovat syntyneet voittajiksi, meidän muiden on opeteltava”. Näissä sanoissa piilee koko voittamisen viisaus: voittamista voi oppia, silloin muutkin kuin synnynnäiset voittajat voivat tulla voittajiksi. Ja kun voittamista opetellaan, niin silloin se on koodattuna siellä kognitiivisessa systeemissä kun ratkaisun hetket koittavat – kun matka on saavuttanut kohteen.

Minulla on kysymys: miten ihmeessä voidaan odottaa voittoja, jos voittamiseen ei ole valmistauduttu eikä sitä ole opeteltu? Miten ihminen voi voittaa, jos hänellä ei ole siihen tarvittavia työkaluja? Jos voittamista ei ole opeteltu ennen kohdetta, niin millä se voitto otetaan? Kyynärpäillä? Olen niin hämmästynyt, että kirjoitin aiheesta itse Hesariin!

Bernsteinilainen ajatus evoluutio voittaa revoluution ei pidä paikkaansa. Suuret ajatukset ja teot, joissa ihmiset ovat tulleet yhteen ovat muuttaneet maailmaa ja evoluution suuntaa.

Elämä voi olla yksi suuri matka, mutta elämässä on monia polkuja, jotka johtavat seikkailuihin kohteissa. Joitakin kohteita varten kannattaa valmentautua voittamaan.

Olen kirjoittanut aiheesta kirjan lisäksi huikean määrän tekstejä. Tästä blogista löytyy kaikki mitä tarvitset aloittaaksesi voittavan kohteiden valloituksen.

Tässä esimerkiksi linkit artikkeleihin voittamisvalmennuksesta:

https://cristinaandersson.wordpress.com/2012/01/28/voittamisella-tehot-kayttoon/

http://cristinaandersson.wordpress.com/2011/02/27/mita-on-voittamisvalmennus-osa-1/

http://cristinaandersson.wordpress.com/2011/11/18/mita-on-voittamisvalmennus-osa-2/

http://cristinaandersson.wordpress.com/2012/03/26/mita-on-voittamisvalmennus-osa-3/

http://cristinaandersson.wordpress.com/2012/04/02/mita-on-voittamisvalmennus-osa-4-mentaalivalmennus/

Silloin tällöin matkalla täytyy poiketa kohteeseen. Antaa sen tapahtua, jonka on valmistanut. Uskaltaa valloittaa ja voittaa. Sen jälkeen matka taas jatkuu.

Tulevaisuutta keksimässä

Pääsiäisenä liikkuu mielessä ajatuksia uudesta. Uudistumisesta, uudeksi tulemisesta, luomisesta. Transsendenssistakin – mysteeristä, jota ei voi käsittää. Sitäkin mietin, mikä on ihmisen osa tässä maailmassa, jossa kaikki tuntuu muuttuvan yhä konemaisemmaksi, laskennalliseksi ja säännönmukaiseksi. Puhumattakaan jatkuvasti lisääntyvistä turvallisuusmääräyksistä, jotka pakottavat ihmiset käyttäytymään juuri tietyllä tavalla ja alistumaan erilaisiin tarkastuksiin vaikkapa lentokentillä. Matkustamisen ja löytämisen ilo on muuttunut turistipoluksi ja bussireitiksi nähtävyyden äärelle. Meille vakuutetaan, että jokin pieni patsas jossain kaukana on ihan “pakko” nähdä. Seikkailu on muuttunut tarkoin reititetyksi matkaksi, joka dokumentoidaan kännykkäkameroilla ja jaetaan Facebookissa ja Pinterestissä.

Ihmisten elinkaari on muuttunut ikäluokiksi ja sukupolviksi. Eläkeiän nostoa mietitään, jotta työikäisten määrää saataisiin nostettua. Mutta kuka kysyy, mitä ihmiset tekevät eläkevuosinaan? Mikä tekee heidät onnellisiksi? Mitä he haluavat?

Kuka enää esittää suuria ajatuksia? Onko tärkeintä, että tekee jotain, jonka voi kirjata kaikille hämmästeltäväksi sosiaaliseen palveluun? Kuka uskaltaa ajatella isosti ja kertoa, että tuonne – TUONNE – ollaan mennossa. Aurinkoiselle kukkulalle, jota silmät jo koskettavat, kuten Rainer Rilke runossaan kauniisti kuvailee.

Menemme seminaareihin kuuntelemaan, josko siellä joku esittäisi jotain suurta. Mutta suuruus on kahlehdittu asemaan, julkisuuteen ja  pönötykseen. Syvällisestä tieteellisestä ajattelusta on tullut akateemista stailausta, jossa mikä tahansa ilmiö käytetään yliopistossa tai korkeakoulussa ja esitetään totuutena valkokaulusrahvaalle korkeaoppineiston sanoin ja tittelein.

Hassu yksityiskohta: katselin netistä IT alan yrittäjien kongressia Amsterdamista. Eräs osallistujista kommentoi “täällä ei näy äijiä puku-uniformuissa”. Heillä kaikilla oli farkut, t-paita ja rento puvun takki! Meillä on tarve tulla samanlaisiksi.

Olen itse aina ajatellut, että jos oikein uskaltaa ajatella isosti ja sinnikkäästi yrittää niin merkittäviäkin asioita voi tehdä, vaikka ei olisikaan virallista asemaa, suuria resursseja eikä mahdikkaita ystäviä. Mottoni elämässä on ollut: “jos ei mitään yritä niin mitään ei saa”. Eteenpäin vaikka joskus askeleet ovat niin pieniä, että itsekin epäilee niiden merkitystä. Eteenpäin, vaikka joskus kolmen askeleen jälkeen joutuu ottamaan kaksi taaksepäin. Ylöspäin, vaikka joskus yhden portaan jälkeen putoaa kaksi porrasta alaspäin.

Pääsiäisen aikaan mietin myös siunausta. Suurin siunaus elämässäni ovat rakkaan perheen, äitini ja poikieni, lisäksi ihanat ystävät; sielunsisaret ja -veljet. Miten ihmeessä olen näin onnekas?

Siunausten joukkoon voin lukea myös minulle tulleet tehtävät, jotka antavat oman panoksensa tulevaisuuden rakentamiseen. Niistä rakkain on Swing projekti, jonka avulla opetamme koko maailman laulamaan ja autamme myöhäiskukkijoita saattamaan lahjakkuutensa loistoon. Toinen rakas projekti on BohoBusiness, syksyllä ilmestyvä kirja, jossa Jari Kaivo-ojan kanssa hahmotamme tulevaisuutta, jossa boheemi ihminen voittaa koneet. Vielä tietysti on mainittava työ Keksimön varapuheenjohtajana. Keksijät keksivät tulevaisuutta ihan konkreettisesti, mutta heidän asemansa on heikko järjestelmässä, jossa uniformu on ajatuksia tärkeämpi.

Rilken hengessä jatkaakseni: meidän, minun, on uskallettava antautua sen valtaan, jota emme voi käsittää – sen valtaan, jolla on sisäistä valoa ja joka kutsuu meitä ja vaikka emme saavuttaisi sitä, se tekee meissä työtään. Tämä on tulevaisuuden keksimisen perusta ja ohje. Muu on nykytilan parantamista – tärkeää sekin.

Boheemi Design. Yksityiskohta Kuopion kamariorkesterin Johannes Passiosta Musiikkitalossa.

Mitä on voittamisvalmennus? Osa 4. mentaalivalmennus

Voittamisvalmennus vs. mentaali- tai henkinen valmennus

Aika usein kun keskustelen ihmisten kanssa voittamisvalmennuksesta, minulle kommentoidaan, että “olet aivan oikeassa, mentaaliseen (tai henkiseen) valmennukseen satsataan ihan liian vähän”.

Voittamisvalmennus on toki mentaalista valmennusta, mutta ei kuitenkaan täysin sama asia. Voittamisvalmennuksen tavoitteena on voittaminen. Toisin sanoen, voittamisvalmennus on oppimisvalmennusta, jossa autetaan löytämään kehityskohteita ja fokusalueita, jotka edistävät kykyjen käyttöä siten, että syntyy voittavia tuloksia.

Monissa tehtävissä, muissakin kuin urheilussa, ihmisillä on selkeitä tulostavoitteita. Useimmiten ihmisten kykyä nimenomaan tehdä tulosta ja voittaa ei vahvisteta vaan rajoitutaan kehittämään prosessissa tarvittavia taitoja ja kykyjä. Tämä on luonnollisesti oikein, mutta liian vähän ihmisiä valmistetaan kohtaamaan tilanteita, joissa voittaminen on mahdollista ja ratkaisemaan nuo tilanteet voittajina.

Mielestäni on jotenkin omituista, että ratkaisuotteluissa tai -tilanteissa ihmisiltä odotetaan voittoa, vaikka siitä ei ole puhuttu ehkä sanaakaan valmistautumisprosessin aikana. Miten ihminen voi olla valmis sellaiseen, jota kohtaan ei ole olemassa huolella rakennettuja odotuksia saatika sitten valmiuksia?

Kirjani motto on: “sitä saa mitä tilaa”. Ratkaisutilanteissa ja tärkeissä suorituksissa aivot tekevät vain sen mikä niihin on valmistettu. Jos valmistaminen on käsittänyt virheettömän suorituksen, niin se on tulossa mikäli voimat riittävät, mutta se ei välttämättä riitä voittoon.

Voittamisvalmentaja ja voittamiseen tähtäävä valmentautuja kysyy itseltään WIN kysymyksiä. What Is Next? Mitä ON seuraavaksi? Mikä on se olotila, tunnetila, energiataso ja mielenvireys jossa seuraava tilanne kohdataan. Voittaja sovittaa energian yhteen tilanteen kanssa sen sijaan, että hän yrittäisi tunkea jokaiseen tilanteeseen huippusuorittajana. Voittaja tietää, että winning practice on tärkeämpää kuin best practice.

Mentaalivalmentajat puhuvat itsetunnosta ja rohkeudesta. Voittamisvalmentaja voi myös puhua näistä, mutta voittamisvalmentaja kiinnittää kuitenkin enemmän huomiota siihen missä itsetuntoa ja rohkeutta tarvitaan ja lähestyy ratkaisua energian mobilisoimisen kautta. Motivaatiota on useimmiten vaikea etsiä, mutta energia voidaan silti mobilisoida. Kirjailijat tämän tietävät; on turha etsiä inspiraatiota – parempi on painaa takapuoli tuolille ja pistää sormet töihin. Inspiraatio seuraa kun se on valmis.

Voittamisvalmentaja ei myöskään mieti liikoja riittävätkö ihmisen kyvyt suoriutumiseen. Jos jokin tehtävä on käsillä niin kyvyt ovat riittävät, sitä ei epäillä. Sen sijaan voittamisvalmentaja (tai -valmentautuja) pohtii, mitä hänen pitää luoda. Hän luo voittavan tilanteen ensin ja sitten vain täyttää luodun maiseman tarvittavilla teoilla.

Voittamisvalmentaja ei pidä ihmistä kehityskohteena, objektina – vaan ihmisenä, toimijana ja voittajana, joka kehittää itse itseään. Voittamisvalmentaja kannustaa ja kiittää ja auttaa rakentamaan hyvän fiiliksen lähtökohdaksi toiminnalle ja oppimiselle. Siitähän kaikessa kuitenkin on kysymys, hyvästä fiiliksestä.

And indeed if you think you’re a genius at something, what you achieve is very much according to your expectations; if you think you’re no good, you’re not going to get anywhere. - Diana Wynne Jones

Aikaisemmat artikkelit aiheesta:

Mitä on voittamisvalmennus? Osa 1.

Mitä on voittamisvalmennus? Osa 2.

Mitä on voittamisvalmennus? Osa 3.

Mitä onvoittamisvalmeenus? Osa 4.

 

Mitä on voittamisvalmennus? Osa 3

Voittamisvalmennuksen ytimessä on “hyvä fiilis”. Hyvä mieli, hyvä tunnelma. Tämän kautta lähestytään kaikkea valmennusta (tai johtamista). Voittamisvalmennusta, wincoaching, voisi kutsua myös hyvän mielen valmennukseksi, feel good coaching.

Heitän tähän karkean jaottelun. Karkea sillä tarkoituksella, että saisin näkökulmani selkeämmin esille. Todellisuudessa erot ovat tietysti paljon hienovaraisempia ja monimutkaisempia.

1) Behavioristinen: käskyttäminen ja keppi-porkkana motivointi valmennuksen perustana.

2) Kognitiivinen: ymmärrys, tieto ja sisäinen motivaatio valmennuksen perustana.

3) Voittamisvalmennus: tunteet ja tunnelma sekä energian mobilisointi valmennuksen perustana.

Ihmiset, yrityksissäkin, tekevät asioita tullakseen onnellisiksi ja voidakseen hyvin. Kun aloittelin uraani opettajana käytiin innokkaasti kognitiivisen opetuksen kursseilla. Yrjö Engeströmin vieläkin käyttökelpoinen “Perustietoa opetuksesta” kului silloin meidän innokkaiden didaktikkojen käsissä. Silloin ajateltiin, että ihmisen oppimisen käynnistäjänä on  kognitiivinen dissonanssi, eli sisäinen ristiriita. Ihminen oivaltaa oppimistarpeen, kokee ristiriitaa ja alkaa oppimisen kautta hakeutua kohti ristiriidatonta tilaa. Kohti tasapainoa.

Nyt ihmisestä ja hänen aivoistaan tiedetään paljon enemmän, vaikka edelleenkin vain vauvanaskeleita verrattuna siihen, mitä joskus tulevaisuudessa on saadaan selville. Nyt ymmärretään, että menestys ei ole tie onnellisuuteen vaan onnellisuus on tie menestykseen. Eli valmennus perustetaan sille, että hyvä fiilis on ensin.

Voittamisvalmennus perustuu juuri tälle: hyvä fiilis on aloituskohta tekemiselle ja oppimiselle.

Voittamisvalmennukseen liittyy äärimmäisen tehokas ongelmien ratkaisu. Ratkaisemattomat tai käsittelemättömät ongelmat ovat esteitä hyvälle fiilikselle. Siksi ongelmat täytyy nostaa esille, keskustella niistä ja käsitellä ne ennen kuin ne nakertavat tuota niin tärkeää hyvää tunnelmaa, joka on perusta voittavien tulosten saavuttamiselle.

Oikeastaan voittamisvalmennus ei ole mitään uutta. Asian tunsi jo sotastrategi Sun Tzu noin viisisataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Hän nimittäin totesi, että voittava soturi voittaa (on valmistautunut ja tuntee voittamista) ensin ja vasta sitten menee taisteluun. Häviävä soturi menee taisteluun ja yrittää kamppailla tiensä voittoon. Ymmärrät varmaan eron? Hieno asia on se, että nykyisin tiede todistaa Sun Tzun havaintoja oikeaksi. Aivot oppivat parhaiten, kun niissä on hyvä ja onnellinen vire. Silloin ne ovat yhtäaikaa sekä fokusoituneet että vapaat.

Voittamisvalmennus on luovaa. Tehokkaan ongelmanratkaisun lisäksi voittamisvalmentajan täytyy olla aktiivinen tunnelman rakentaja. Toisin sanoen vaikka haasteet olisivat erittäin kovia, voittamisvalmentajan on pystyttävä luomaan sellaisia tunnelman aihioita, että haasteiden kohtaaminen oppimisen ja tekemisen kautta tuntuu hyvältä – siltä kuin tuo haaste olisi jo voitettu.

Joskus harvoin kuulee ihmisiltä harhaluuloa, että voittajia ovat juuri nuo pahan ilman linnut, jotka kiusaamalla tai pörstöilemällä saavat muut polvilleen. Todellakaan he eivät ole voittajia vaan häviäjiä, jotka saavat muutkin häviämään. Todellinen voittaja ymmärtää, että voittamisen hedelmät putoavat yhteiseen koriin ja siksi hän on aina valmis mobilisoimaan energiaa kohti hyvää fiilistä. Energian ja hyvän fiiliksen pilaajat, kiusaajat ja muut pörstöäjät ovat varkaita, he havittelevat itselleen parempaa mieltä varastamalla tunteita yhteisön energiavarastoista.

Hyvän mielen valmennuksen – voittamisvalmennuksen – suurin haaste on ihminen itse. Kokeilepa miten vaikeaa on saada itselleen hyvä fiilis, kun mieli on maassa jostain syystä. Ei oikein onnistu, sillä ihminen kokee, että hänellä on oikeus olla loukkaantunut tai huonolla mielellä, eikä hyvään fiilikseen vaihtaminen silloin sovi hänen pirtaansa. Tässä onkin voittamisen ydin: oman itsensä voittaminen. Hyvän fiiliksen saavuttaminen edellyttää oman itsensä, sisäisen ankeuttajan, voittamista. Ja se onkin suuri voitto, suurin minkä milloinkaan voi saavuttaa. Kaikki muut voitot ovat seurausta oman itsen voittamisesta.

Muut artikkelit aiheesta:

Mitä on voittamisvalmennus? Osa 1.

Mitä on voittamisvalmennus? Osa 2.

Mitä on voittamisvalmennus? Osa 3.

Mitä onvoittamisvalmeenus? Osa 4.

Nosce te ipsum.

Yrityksen yhteiskuntavastuu on avain voittamiseen

Olen kuullut (liiankin) usein lauseen “kyllä se on tosiasia, että yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa (profit) omistajilleen”. Tämän lauseen tunnottomat jankuttajat ovat kuin Monty Pythonin kuolleen papukaijan myyjä. Pidetään hengissä sellaista, josta henki on kadonnut.

Yrityksen henki ei tule omistajan profiteista vaan siitä, mitä yritys saa aikaan ihmisille – myös omistajille, mutta ennen kaikkea heille, joita varten yritys on olemassa; asiakkaille, henkilökunnalle, sidosryhmille ja kaikille, jotka ovat mukana siinä ilmapiirissä, jonka yrityksen toiminta- ja kaupantekotapa luo ympärilleen.

Itsekäs etujen kahmiminen ei ole enää voittavaa. Itsekäs etujen kahmiminen on niin mennyttä aikaa, passé. Nykyaikana itsekäs pörstö saa vauhdilla ikävän maineen ja on pian tilanteessa, että ei uskalla pistää naamaansa ulos ikkunasta. Sellaistako maailmaa halutaan rakentaa? Missä irvokkaat pönöttäjät seurustelevat keskenään muurien sisäpuolella samalla kun elämä kukkii runsaana vapaudessa?

Yritysten voiton(profit) tahtoa ei pidä ottaa pois. Päinvastoin, eettistä, inhimillisen voittamisen kautta rakentuvaa profitin tekoa pitää kannustaa. On oikein, että yritys rakentaa win-win yhteistoimintaa partnereidensa kanssa. Voittavasta toiminnasta syntyy lisää mahdollisuuksia ja mahdollisuuksista kehittyy uutta toiminnallisuutta ja hyvinvointia. Eläköön siis profit!

Mutta yritysten pitää katsoa voittamista profittia laajemmalle. Että voittaminen koskettaisi jokaista ihmistä myös yksilönä. Ainutlaatuisina osaamisen ja saavuttamisen hetkinä, iloisena tsemppauksena ja voiton riemukkaina juhlina. Että voittaminen toisi ihmisille hyvää fiilistä ja tahtoa saavuttaa erinomaisia tuloksia.

Mutta vieläkin laajemmalle. Että ei tyydytä siihen, että voitetaan yrityksenä ja yhteistyökumppanina. Että tuotetaan voittavia vaikutuksia myös kolmansille tahoille. Silloin syntyy good will. Silloin syntyy joukkoistamisen henki, jolloin maailman ihmiset ovat yrityksen puolella ja haluavat auttaa sitä menestymään.

Aidosti yhteiskunnallista ja globaalia vastuuta kantavan yrityksen arvoyhtälö on: win*win(+win). Tässä arvoyhtälössä yritys ja sen partnerit voivat tavoitella ja saavuttaa monenkertaisia voittoja, win*win samalla kun ne tuottavat voittavia vaikutuksia (+win) kolmansille tahoille. Nuo kolmannet tahot ovat yrityksen toimintaan jotenkin liittyviä asioita tai ihmisiä. (+win) voi liittyä vaikkapa ympäristöön, yhteiskuntaan, kulttuuriin tai ihmisiin.

Ihmisten tietoisuus oikeudenmukaisuudesta kasvaa jatkuvasti tiedon virtausten lisääntyessä ja voimistuessa. Siksi juuri tuo (+win) on se ratkaiseva tekijä kun halutaan voittaa isosti.

Sodan henki – ihan vain sinun parhaaksesi.

Mitä te ihmiset teette toisillenne? Mitä me teemme toisillemme? Mitä tämä on?

Nämä voimattomat kysymykset nousevat mieleen, kun avaan aamun lehdet. Kiusaamisuutisia. Kiusaamiskokemuksia. Kiusaajia. Kiusattuja. Heitä, jotka taistelivat ja selvisivät. Heitä, jotka eivät jaksaneet. Heitä, jotka eivät selvinneet. Kuolivat saappaat jalassa. Menehtyivät kiusaamisen sotatantereelle.

Kansalaissotako tässä on käynnissä? Veljet ja sisaret ovat kääntyneet toisiaan vastaan? Maailman parhaassa maassa? Suomihan menestyy. Sanelee ehtoja Kreikalle. On innovaation ja avoimuuden ykkönen. Ja tasa-arvon. Siksikö kiusataan?

Hallitus. Väyrynen. Ahonen. Turunen. Tarvitaan talvisodan henkeä. He sanovat. Tätäkö se on? Talvista, kylmää sotaa ihmiskuntaa vastaan?

Me emme tarvitse sotaa kiusaajia vastaan. Me tarvitsemme lähimmäisen rakkautta ja välittämistä. Me tarvitsemme silmien avautumista toisen ihmisen elämälle. Sille elämälle, jossa jokainen käy kovaa taistelua. Siihen taakkaan ei pidä muiden lisätä painoa iskemällä kiusaamiskapuloita selkään.

Ole ystävällinen kohtaamillesi ihmisille, sillä he käyvät elämässään kovaa kamppailua. ~Goethe 

Oletko tullut ajatelleeksi, että se asia, joka saa toisen ihmisen vaikuttamaan silmissäsi vastenmieliseltä tai ärsyttävältä, onkin ominaisuus, joka on sinussa itsessäsi? Että jos kiusaat toista, niin kiusaat itseäsi. Toivot vain, että suuntaamalla ilkeydet siihen toiseen, sinun ei tarvitsisi kohdata itseäsi.

Michael Enden Päättymättömässä tarinassa sankari Atreyu seikkailee pelastaakseen maailman “ei miltään”, joka syö maailmaa, muuttaen värikkään harmaaksi. Atreyu käy läpi erilaisia koetuksia. Viimeinen on vaarallisin. Hänen on kohdattava oma itsensä. Yksin.

Atreyun on ratsastettava läpi portista, jota vartioi kaksi miekkoja sylkevää leijonaa. Jos Atreyu vähääkään epäilee itseään, niin leijonat syöksevät miekkansa häneen ja Atreyu olisi kuoleman oma. Atreyu valmistautuu ystävällisen pariskunnan luona. Eräänä hetkenä hän lähtee matkaan. Atreyu pääsee hädin tuskin portin läpi. Heti hänen perässään sinkoutuvat miekat. Pieni epäusko eli Atreyussakin. Mutta rohkeus ja usko voittivat ja maailma pelastui.

Elämä saa meistä jokaisen kiinni ennen pitkää. Pahat sanat sinkoavat takaisin. Kiusaajasta tulee kiusattu. Siksi on tärkeää lopettaa tämä tuhoava sota nyt. Jokaisen on otettava vastuu pahan sanan ja pahan teon pysäyttämisestä. Otettava vastuu kiusaamisen kierteen lopettamisesta. Voi aloittaa vaikka itsestä – uskoa omaan vahvuuteen ja hyvyyteen. Ymmärtää, että oma heikkous voi olla suurin vahvuus silloin kun ei anna sen nousta satulaan. Sinä voit pelastaa maailman valitsemalla hyvyyden. Kauniin sanan pahan sijaan.

Vielä haluan kysyä. Onko suomalainen rehellisyysmentaliteetti tehnyt meistä kiusaajia? Meidän on puhuttava totta. Meidän on sanottava toiselle mikä on totta. Että se toinen on tyhmä. Ja läski. Ja laiska. Ja huono tiimipelaaja. Ja pukeutuu huonosti. Ja ruma. Meidän on sanottava totuus.

Ihan vain sinun omaksi parhaaksesi.

Älä anna varjoillesi valtaa. Tanssi niiden kanssa, mutta älä anna varjojen viedä.