Uusi uljas johtaminen

Pahin tulevaisuuden pelkoni ei liity sotaan, ydinjätteisiin tai ulkoavaruuden olioihin. Pahin pelkoni liittyy siihen, josta näen merkkejä jo tänä päivänä. Ihmiset tuotteistetaan viimeisen päälle, heidät pidetään erilaisin keinoin jatkuvasti onnellisina – maailma on yhtä suurta ja iloista sopusointua. Ja iso veli valvoo, että niin on. Pelkään, että ihmisen kognitio kuihtuu ja siitä seuraa muita ongelmia – kuten ympäristön tuhoutuminen. Olen blogannut aiheesta pari vuotta sitten.

Kuultuani ensimmäisen kerran Marjatta Jaben ja Helena Häkkisen kirjan nimen “Uljas uusi johtaminen“ (Talentum 2010)  kulkivat ajatukseni välittömästi Aldous Huxleyn uuteen uljaaseen maailmaan, jossa viihdekeskeisyys ja onnellisuushakuisuus toimivat tehokkaana isona veljenä. Ketä kiinnostaa johtajien ja poliitikkojen tekemiset, yhteiskuntaa kritisoivat kirjat tai inhimillinen kärsimys, kun kaikkialta tursuava hömppä täyttää ajan ja tyhjentää pään?

On mielenkiintoista tarttua kirjaan, jossa parikymmentä aikamme johtajaa “kymmenen naisjohtajaa” ja “kymmenen miesjohtajaa” ovat päässeet kertomaan näkemyksiään uljaasta uudesta johtamisesta. Olemmeko Huxleyn tiellä? Orwellin? Vai onko sittenkin jotain parempaa tiedossa?

Oppiminen nousee kirjassa todella usein esille, voisi jopa sanoa, että oppimisen tärkeys on kirjan keskeinen viesti. Tämä tietysti ilahduttaa pitkän linjan oppimisduunaria ja mielenkiinnolla alankin heti pohtia, mitä tarkoittaisi käytännössä Teemu Arinan ajatus oppimisesta yrityksen ydinprosessina. Mielenkiintoista. Jos toiminnan ja oppimisen yhdistävä prosessi olisi yrityksen ytimessä voisiko silloin epäonnistua? Todennäköisesti ei, vaikka monta mokaa matkalla tulisikin tehtyä. Jari Sarasvuo vertasi aikoinaan osaavaa yritystä ja oppivaa yritystä toisiinsa ja totesi oppivan yrityksen lopulta voittavan.

Teemu Arina sanoo muitakin mielenkiintoisia asioita. Kuten, että verkostoja ei voi johtaa. Olen samaa mieltä. Verkostot ovat jonkinlaisia huomioavaruuksia, joissa huomiotihentymät muotoutuvat, kasvavat, lisääntyvät ja kuihtuvat verkkojen yhteistä luomista mahdollistavissa tiloissa, ihmisten ajatusten, tekojen ja vuorovaikutuksen seurauksena. Pyrkimys johtaa verkostoja olisi selkeä askel kohti “uutta uljasta maailmaa” kohti ei-toivottua tulevaisuutta. Verkostojen johtaminen onkin “uuden ja kiinnostavan tekeminen, sellaisen, joka tekee itsestä seuraamisen arvoisen”. Mikko Kosonen toteaa, että verkostoissa “korostuu yksilöllinen yrittäjyys ja yhteisöllinen luovuus”.

Intohimo, ihminen ja muutos tulevat myös esille useaan otteeseen. Intohimo tuntuu olevan aikamme mantra. Intohimoista ihmistä “seurataan” mieluummin kuin intohimotonta, sehän on selvä. Mutta miten ympärille “valjastetaan intohimoa ja hengen paloa”? Siinäpä suuri kysymys kahtia jakautuvassa Suomessa, jossa köyhiä ihmisiä on jo lähes miljoona ja nuorten syrjäytyminen todellinen uhkatekijä.

Kirjan ilopilkku on Riitta Uosukainen. Hän neuvoo, että naisjohtajan ei pidä yrittää eteenpäin puseronnapit auki: “ei pidä mainostaa sitä mitä ei kauppaa”. Lisäksi hän myös kehottaa olla ottamatta tyhmää miestä. Uosukainen kiteyttää suomalaisuuden periongelman “ei saa erottua toisista, ei edes ilon verran”. Huxleyn uusi uljas maailma onkin jo tässä ja nyt?

Uljaassa uudessa  johtamisessa on todella paljon materiaalia. Haastatteluja, johtajuusarviointeja, karikatyyreja haastateltavista, teesejä, kirjoittajien omia näkemyksiä, neuvoja ja lopulta vielä oma-arviointiin tarkoitettu lomake. Parhaiten kirja toimiikin eräänlaisena hypertekstinä, jossa omat alleviivaukset toimivat linkkeinä oppimisen seuraaviin askeleihin.

Tähän loppuun vielä neuvo, joka parhaiten estää Huxleyn ja Orwellin dystopioiden toteutumista:

“Toimi, lopeta arastelu ja toisten jarruttelu. Toteuta rohkeasti unelmasi, sillä se harmaassa ja kontrolloidussa liike-elämässä on ainut tie, jos halutaan kohottaa Suomi uuteen nousuun. Uskalla kyseenalaistaa”! – Lisa Sounio

Ps. kysyn Twitterissä @alfrehn :ltä kommentteja miten hän kokee Huxleyn maailman ja uuden uljaan johtamisen. Rehn vastaa: Onko johtaminen aikamme soma?

“Oleminen ja tahto tekee minusta sairaan, otan gramman (somaa) ja olen vain aivan” (Aldous Huxley)