Seuraava artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomissa vuonna 1995. Voisi olla tämän päivän lehdessä. Vai mitä?
HS – Mielipide – 23.8.1995 – 1941 merkkiä – 1. painos
Materialismi ajanut Suomen umpikujaan
Viimeiset työttömyysluvut näyttivät huonontuvaa kehitystä. Samaan aikaan tuotanto kasvaa huimaa vauhtia, mutta ei tarjoa helpotusta työttömyyteen, eikä ehkä tule tarjoamaankaan, koska voitot käytetään investointeihin tuotannon automatisoimiseksi. On kansallista itsepetturuutta uskoa perinteisten toimialojen työllistämismahdollisuuksiin.
Vähitellen syntyvä ja rakentuva pienteollisuus ja -yrittäjyys tarjoaa tulevaisuudessa työpaikkoja, mutta rahoitusmahdollisuuksien rajoittuneisuus pitää tämän kehityksen hyvin hitaana ja raskaana.
Onkin aika siirtyä kansantaloudellisessa keskustelussa toiselle tasolle. Hyvinvointiyhteiskunta on määriteltävä uudestaan. Nykyinen hyvinvointivaltio, kansantaloudellinen keskustelu ja -tutkimus pohjautuu materialismiin, vaikka kaikki merkit osoittavat, että inhimilliset arvot nousevat materialististen arvojen rinnalle.
Ihminen on nähtävä psyykkisenä, fyysisenä, sosiaalisena ja henkisenä kokonaisuutena ja otettava uusi näkökulma kansantalouteen. Sen sijaan, että mitattaisiin kansakunnan hyvinvointia vuosittaisen kulutuksen määrällä pyrittäisiinkin maksimoimaan inhimillinen hyvinvointi optimaalisella kulutusrakenteella. En usko tämän merkitsevän luopumista tai palaamista menneeseen, vaan uudistumista ja uuden omaksumista.
Ihminen tarvitsee voidakseen hyvin muutakin kuin rahaa ja ravintoa. Presidentti Ahtisaari on oivaltanut sen kaivatessaan keskustelua henkisistä arvoista. Keskustelu ei vain tahdo käynnistyä ekonomistien pitäessä jääräpäisesti kiinni vanhasta ajattelusta, vaikka se on osoittanut mahdottomuutensa jo pitkän aikaa.
Uudet ulottuvuudet yhteiskunnallisessa keskustelussa tuottavat uusia ajatuksia ja mahdollistavat poispääsyn umpikujasta. Uudet ajatukset synnyttävät uusia elämisen mahdollisuuksia; elämästä ja ihmisestä tässä loppujen lopuksi on kyse.
CRISTINA ANDERSSON
Helsinki
Hei Cristina!
“Pohjaton kaivo” on sanonta, mikää pitää täysin paikkansa meissä ihmisissä, sillä meille ei riitä joku “välietappi”, vaan enemmän niin materiaa
kuin suorituksiakin. Ja tämän olemme kaikki saaneet tuntea, myös täällä suomessa, eräitten tahojen, pankit, vakuutuslaitokset jotka muuten ovat fuusioituneet pankkien kanssa kukin tahollaan, että “kurssit” säilyvät ja tämähän ei ole uusi uutinen kenellekään. Eli, elämä on liian lyhyt itsekeskeiseen, ahneeseen ajattelu/tekoihin elettäväksi. Annetaan tilaa toisillekin, myös taloudessa ja yritysmaailmassa, mutta aina on seinä/t vastassa joltain taholta, isommilta yleensä.