Pitää uskaltaa voittaa

Kaavoihin kangistunut ei voi voittaa.

Miksi?

Kaavoihin kangistunut ei voi voittaa, koska kulminaation hetkellä, kun pelin suunta on kääntymässä tai itse haluaisi kääntää sen suuntaa, pitäisi mahdollisesti ajatella ja tehdä jotakin, mikä ei sovi kaavaan. Kaavoihinsa kangistunut kokee, että jos voittaa niin, että luopuu kaavastaan, saattaakin joutua häpeään tai vähintäinkin nolostumaan. Ei kaavoihin kangistunut tietoisesti näin ajattele, mutta tunnistaa kyllä tunteen siitä pienestä ahdistuksen hikihöyrystä, joka nousee pintaan.

Voittamisen kulttuurin vastakohta ei ole häviämisen kulttuuri vaan pönötyksen kulttuuri. Häviämisen kulttuurista nimittäin voi nousta ylös, mutta pönötyksen kulttuuri on ylimielisyydellä höystetty kaavoihin kangistunut tila, jossa on erehdytty luulemaan, että suuruus ja järjestelmä ovat menestyksen perusta.

Kipinä tähän artikkeliin tuli kun, ties monennenko kerran, näin Suomen häviävän jääkiekko-ottelun vaikka se ensin johti kolmella maalilla vastustajan nollaa vastaan.

Suomi on erehtynyt luulemaan, että se on suuri jääkiekkomaa. Aivan samoin kuin Suomi on erehtynyt luulemaan olevansa suuri monessa muussakin asiassa, joissa pettymys on kohdannut. Emme olekaan niin korruptoitumaton kuin uskoimme, demokratiamme ja hyvinvointimme ovat kaukana siitä, mitä ollaan luultu. Sitkeästi on pidetty kiinni kaavoista, vaikka olisi pitänyt jo ajat sitten päästää irti. Täällä innovaatio ja luovuus ovat myös tiukkaan kaavoitettuja alueita – siksi niissäkin lukee kuin arvassa: ei voittoa.

Voittaminen karsastaa suuruuden ekonomiaa, sillä voittajan täytyy kovan luokan osaamisen lisäksi olla luova, taktinen ja mieleltään joustava. Pönöttäjä ei voi voittaa, koska ei uskalla. Suuruuden harhassa elävä ei nimittäin koskaan uskalla heittäytyä luovuuteen eikä voittamisen virtaan. Pönöttäjä ei ylimielisyydessään näe, miten toiset tekevät ainutlaatuisia ja luovia ratkaisuja – ja vaikka näkisikin, ei tietenkään arvosta niitä. Pönöttäjä ei voi päästää ainutlaatuisuutta ja luovaa taituruutta valloilleen, sillä pelkää naurunalaiseksi tulemista ja kaavan hajoamista. Pönöttäjä luopuu mieluummin arvoista kuin kaavoista.

Voittaminen vaatii rohkeutta ja uskallusta. Se vaatii rohkeutta voittaa ensin ja pitää kiinni voittamisesta loppuun saakka, uskoa siihen, että on voittamisen arvoinen ja että on kykyä venyä mihin tahansa voiton saavuttaakseen. Liian usein lahjakkuus uhrataan ujouden, huonon itsetunnon ja nolostumisen pelon alttarille. Suuri ja pönöttävä ego on niin iso ylitettäväksi, että mieluummin kohtaa häviämisen häpeän kuin nolostumisen siitä, että joutui luopumaan oman pelikirjansa yhtälöistä. Larry Csonka sanoo, että jos olet valmis voittamaan kaiken, on sinun oltava valmis myös luopumaan kaikesta.

Oletko sinä oman elämäsi pönöttäjä? Onko uskottavuutesi ylläpito tärkeämpää kuin parhaan mahdollisen elämän rakentaminen? Tunnen ihmisiä, jotka jouduttuaan irtisanotuiksi ottavat pankista lainaa ostaakseen samanlaisen auton, kuin heillä oli työsuhdeautona. Sen sijaan, että tekisi olonsa hyväksi ja turvaisi perheensä toimeentulon, toimiikin täysin itseään vastaan! Tämä on pönöttäjän luonto – toimia itseään ja muita vastaan verhoamalla väärät asenteet menestyskaavan pettävään huntuun.

“Kahdenkymmenen vuoden päästä olet pettyneempi siihen mitä jätit tekemättä kuin siihen mitä teit. Siis irroita köydet! Nappaa pasaatituuli purjeisiisi! Tutki, unelmoi, löydä!” – Mark Twain

Voittamisella on hintansa. Mikä valuutta otetaan käyttöön kulminaatiopisteessä? Kirjoitin aiheesta aiemmin. Juuri tämän takia voittamista on opeteltava ja harjoiteltava – että tiukan paikan tullen osaa voittaa – päästää irti kaavoista ja pitää kiinni arvoista ja päämääristä.

Suorita, suorita, suomalainen!

Suomalaiset ovat suorittajakansaa. Meille on opetettu, että suorittaminen ja aherrus ovat tärkeitä. Työpaikoilla ihmisille annetaan suoritustavoitteet ja heidän tehokkuuttaan mitataan niiden pohjalta. Jos edelliset suoritustavoitteet on onnistuttu saavuttamaan pistetään viisitoista prossaa paremmaksi seuraavalle vuodelle. Etteivät pojat ja tytöt laiskistuisi.

Suorittaminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Sen sijaan voittamista kammoksutaan. Kamalaa, jos joku, joka ei ole suorittanut yhtä paljon kuin minä pääsisi voittamaan! Marjut Lindberg kirjoitti Hesarissa joku aika sitten kolumnin, jossa hän kauhisteli ja paheksui hämäläisessä paikallislehdessä julkaistua artikkelia, jossa kerrottiin lähes vauvaikäisten juoksukilpailusta. Ihan oli numerolaput naperoilla paidassa! Joitakin vanhemmat joutuivat taluttamaan, kun juoksu ei ihan omin jaloin vielä luonnistunut. Varmasti mukava ja hauska tilaisuus kaikille kunnes hesarin täti tulee ja paheksuu vanhemmat maanrakoon.

Sen sijaan paheksuntaa ei ole löytynyt laisinkaan suomalaisen valmennuksen ykkösjohtajan Erkka Westerlundin suunnitelmista. Aamulehdessä Westerlund selittää:

– Kuinka edetään lapsesta nuoreksi urheilijaksi ja edelleen huipulle. Lapsen pitää liikkua viiden ja 15 vuoden välillä 10 000 tuntia ja vähintään kolme tuntia joka päivä.

Suoritusputki huipulle! Eihän tässä mitään, jos lapsi on liikunnallinen, rakastaa lajia, jota harrastaa ja itse haluaa tähdätä huipulle. Mutta kun suurimmalla osalla tuo huippu on tähti vanhempien silmissä. Kiekkoisä ja juniorivalmentaja Jan valaisi minua blogissaan, että

Tutkimusten mukaan neljä tärkeintä syytä jääkiekon harrastamiseen 12-vuotiaalla ovat:

81% Kiva kuulua seuraan
79% Kunnon kohottaminen
78% Ottelumatkat
74% Kiva olla kavereiden kanssa

Eli kaikki hyvän harrastuksen tuntomerkit. En tiedä kuinka monentena rakkaus lajiin tuli, mutta huipuilla se on tai ainakin pitäisi olla aika lähellä ykköstilaa. Entä ne lapset, joilla ei ole omaa ja luontaista halua liikunnallisuuteen tai rakkautta lajiin? Onko heille sanottava “mutta kultapieni, kyllä meidän on vielä leikittävä tunti riehuvaa merirosvoa ja hyppivää kananpoikaa, jotta päivän kiintiö täyttyy”?

Eräs lasten ja nuorten amerikkalainen koripallovalmentaja tokaisi kerran “Voittaminenhan ei ole tärkeää, osallistuminen on. Älä naurata, kaikkihan haluavat voittaa. Tärkeintä on, että energia kanavoidaan oikein.” Ystäväni, joka toimii lasten liikunnan parissa sanoo, että on pelottavaa kuinka nykyisin lapset pelkäävät kilpailua. Kehitys on hänen mukaansa ollut nähtävillä n. kolmisen vuotta. Toistan kysymyksen, jonka olen kysynyt usein: “millä nämä lapset, joilta on pelimerkit riistetty, selviytyvät aikuiselämässään kun voittajat kuitenkin vievät potin? Suorittajalle jää turhautuneen ja katkeran marttyyrin osa – minähän tein enemmän kuin tuo!” Jäävätkö jäljelle vain kyynärpäät, valitus ja pahat sanat?

Entä me aikuiset, työelämässä? Tuttuni kertoi, ettei työyhteisössään voinut iloita suuresta kaupasta, työkaverit olisivat tulleet kateellisiksi. Sen sijaan on sallittua hiukan ahdistuneena kertoa kuinka täynnä se kalenteri onkaan ja kuinka paljon työtä jonkun asian eteen on tehty. Sitten uuvutaan. Tutkimusten mukaan jo suomalaiset nuoret pelkäävät työelämässä uupumista!

Voittamisessa on kysymys siitä, että energian käyttö sovitetaan yhteen käsillä olevan tehtävän ja tavoitteiden kanssa. Voittamiseen ei aina tarvita huippusuoritusta, sopiva suoritus riittää – joskus se voi olla ihan vaan rutiinia. Miten tämä on niin vaikeaa oppia? Kuinka monen pitää uupua ja masentua ennen kuin tätä aletaan tosissaan ottaa käyttöön?

Voittamista voi ja pitää opetella. Kirjani julkistamistilaisuudessa Hjallis sanoi, että “jotkut syntyvät voittajiksi, meidän muiden on sitä opeteltava”. Voittaminen on valmistautumisen taitoa. Lopulta voittaminen on mentaalinen asia, se joka osaa ja tahtoo voittaa ja vieläpä nauttii siitä – voittaa.  Mutta se voittaminen pitää harjoittaa ja istuttaa kognitiiviseen systeemiin aivan samoin kuin motoriikka ja lihastyö.

Voittamisen opettelu tapahtuu muun harjoittelun ohessa. Se on iloista ja hauskaa, ei missään nimessä vihamielistä vaatimista, jota joidenkin vanhempien taholta näkyy. Se ei myöskään ole kähmintää eikä manipulointia, jonka näyttää olleen maan tapa viime vuosikymmenet. Maan tavan tuloshan näkyy selvästi ja piinaa meitä kaikkia. Voittaminen on sen opettelemista, että kilpailu on positiivinen ja hyvä tapa tulla yhteen mittaamaan taitoja ja nauttimaan lajista ja jännityksestä. Voittaminen on halua nousta itsensä yläpuolelle ja koskettaa ainutlaatuisia hetkiä, jotka jäävät elämään ja joista voi kiikkustuolissa kertoa lastenlapsille ilon kyynel silmäkulmassa.

Tahto parantua – will to be well

Olen pitkään miettinyt paranemisen problematiikkaa. Tai toisinpäin sairastumisen problematiikkaa. Miksi ihminen ajaa itseään sairauteen? Vuosi sitten diabetesta käsittelevässä kongressissa espanjalainen aikuistyypin diabetekseen erikoistunut lääkäri kertoi, että ihmiset kyllä tietävät miten kyseistä tautia voi ehkäistä ja millä keinoin sen vaikutusta voi vähentää. Mutta he eivät kuitenkaan tee niin. Tri John Diamond kirjassaan Elämän energia kertoo, että hän on huomannut potilailta puuttuvan “will to be well” eli heillä ei ole tahtoa parantua. Esimerkkinä hän mainitsee tupakoitsijan, joka ei lopeta polttamista vaikka terveys on vaarassa.

Mikä avuksi? Tiedon jakaminen, kouluttaminen, keskustelu, terapia – näitä varmasti tehdään ja paljon. Kokonaiset ammattikunnat elävät niiden ihmisten kustannuksella, joilta puuttuu omaa tahtoa parantua.  Sittenkään mikään näistä ei riitä, jos oma tahdonvoima on vähissä. Paraskaan kirja ei auta lukijaansa, jos lukijalta puuttuu tahtoa auttaa itse itseään. Raamatussa Jeesus kysyy ensin sokeilta mitä he haluavat ennenkuin hän tekee ihmeteon ja parantaa heidät. Tahto täytyy  olla ihmisessä itsessään ja sen voimaa tulee käyttää.

Elämä on sarja mielentiloja kuin helminauha ja kun kuljemme niiden läpi ne näyttäytyvät monivärisinä linsseinä, jotka värjäävät maailman omilla sävyillään. Näin sanoi Ralph Waldo Emerson. Jokainen mielentila näyttää meille vain sen maiseman, joka mielentilan linssin läpi näkyy.  Vuorelta näemme toisen vuoren, ojasta näemme allikon. Vaatii tahdonvoimaa muuttaa mielentila palvelemaan korkeimpia pyrkimyksiä. Pieni ihminen vie usein voiton suuresta.

Jotta voisimme elää hyvää elämää ja itse auttaa omaa paranemistamme mahdollisimman paljon, jotta saisimme oman tahtomme omaan valtaamme meidän on opittava hallitsemaan tuota mielentilojen jatkumoa. Mikään neuvo ei auta, jos olemme seuraavan mielentilan vietävissä.

Mielentilojen hallinta vaatii suurta henkistä ja mentaalista ponnistusta siksi se jää monelta puolitiehen. On helpompi lisätä lääkitystä, vähentää toimeliaisuutta tai hankkia löysempiä vaatteita kuin pistää tuo kuriton mielentilavillikko ojennukseen.

Kirjassani siteeraan Jeremy Grayta: Jotta saavutat parhaan mahdollisen mielen suorituskyvyn ja tehokkaimman mahdollisen aivotoiminnan tilan, on mielentilasi sovittava yhteen sen kanssa mitä teet (Voittava kierre s. 189). Mielentilan jatkuva virittäminen ja energiatason säätely sopimaan yhteen käsillä olevan tehtävän ja toivotun päämäärän kanssa on yksi ihmisen tärkeimpiä mentaalisia tehtäviä.

Mitä mielentilan virittäminen meiltä vaatii?

Ensiksikin se edellyttää tietoista vaatimista, tahdon tiivistämistä. Sitä, että jatkuvasti palauttaa mieliin mikä on tärkeää ja mihin ollaan menossa. Sitä, että tietoisesti luopuu niistä mielentiloista, jotka ovat itselle haitallisia. Tietoinen vaatiminen on intentiota, jossa tahto on tiivistynyt palvelemaan pyrkimyksiä.

Toiseksi se edellyttää harjoittamista. Yhä uudelleen ja uudelleen mieli on koulittava suuntautumaan niihin asioihin mitä halutaan. Mieli on kuin lihas sitä pitää treenata, jotta se tulee kuntoon ja pysyy kunnossa.

Tiedän, että tämä on vaikeaa. Vaikkapa silloin kun turhautuminen ylittää tahdonvoiman ja jalat vievät kuin itsestään jääkaapille tai kädet sytyttävät tupakan aivan itse. Mutta heikkoudessa on voimaa, sillä se on paras opettaja. Yritä venyttää heikkoa hetkeäsi niin kauan, että tulet tietoiseksi mitä mielessäsi on tapahtumassa. Tee sitten tietoinen päätös siitä mitä teet seuraavaksi.

WIN kysymys, what is next, voi myös auttaa. Mitä ON seuraavaksi? Useinhan kysymme mitä tehdä seuraavaksi. Win kysymys auttaa pohtimaan sitä, mikä on seuraava mielentila, joka auttaa voimaan paremmin ja saavuttamaan tavoitteita.

Tieteen saavutukset ovat kiistattomat. Usein parjattu lääketeollisuus tekee hyvää työtä sairauksien parantamiseksi. Esimerkiksi Suomen Pfizer on mukana ohjelmassa, jonka tavoitteena on  Maailman Tervein Kansa 2015 Voisi ajatella, että lääketehdas sahaa omaa oksaansa, ohjelman neuvoilla kun aika moni välttyy sairastumasta tai kykenee parantamaan itseään ja oireitaan. Ehkäpä heilläkin on laajempi missio. Lisätä omaehtoista terveydenhoitoa ja tulla hätiin vasta sitten kun mikään muu ei auta.

Terveysohjelmiin sitoutuminen vaatii kuitenkin tuota vahvaa tahtoa voida hyvin ja parantua. Will to be well. Lisää päivittäinen mentaaliharjoittelu päiväohjelmaasi. Käytä heikkoja hetkiä opettajina ja juhli onnistumisia.

Terveydeksi!

Tämän kirjoittaja on erikoistunut kognitiivisiin prosesseihin, erityisesti oppimiseen, energian säätelyyn ja voittamiseen. Minkäänlaista lääketieteellistä tai terveysalan osaamista hänellä ei ole.

ps. Esimerkkinä mielialaopetuksesta: Enrico Caruson sanottiin ennen esitystä manaavan pois pientä ihmistä itsessään jotta suuri taiteilija pääsisi esille.

Uuden ajan voitto

Sukupolvi M haastaa vanhan liiton bisneskansan

Olen koukuttunut Umair Haquen ajatteluun. Olen vakuuttunut siitä, että hän on oikeassa ja vielä vakuuttuneempi siitä, että meillä Suomessa hänen ajatuksiaan tarvitaan enemmän kuin monessa muussa paikassa.

Pari päivää sitten Hesarin kolumnisti totesi, että Suomessa mennään taloudelliset arvot edellä enemmän kuin muissa eurooppalaisissa maissa. Ahneus, rahanhimo ja taloudellisten arvojen ensisijaisuus vievät meidät tuhoon, ellemme muutu – nyt heti.

Sukupolvi M tarkoittaa muutosliikettä. On yhä enemmän ihmisiä, jotka tekevät asioita toisin. Ihmisiä, jotka haluavat tehdä työtä ja asioita, joilla on oikeaa ja aitoa merkitystä.

Olin aikoinaan hetken töissä mainostoimistossa. Meille tuotiin videonauhurihökötys, joka osasi puhua. Maahantuoja ei keksinyt mitä lisäarvoa se voisi tuoda kuluttajalle ja meidän tehtävämme oli keksiä se. Teknologia oli tuolloin niin alullaan, että puheominaisuus ennemminkin häiritsi laitteen toimintaa kuin lisäsi arvoa käyttäjälle. Sitä me sitten mietimme. Onneksi sain potkut tuosta paikasta. Mutta epäonnekseni ja meidän kaikkien epäonneksi olemattomien lisäarvojen “innovointi”  on jatkunut ja meille on myyty kaikenlaisia härpäkkeitä, joiden todellinen arvo on miinusmerkkinen.

Sukupolvi M etsii merkityksellisyyttä, sitä mikä on tärkeintä, millä on eniten väliä. Haquen mukaan sukupolvi M ei ole pelkästään “mahtava juttu” se on myös välttämätön ja hän perustelee sitä näin:

“Suuri kriisi ei ole poistumassa, muuttumassa tai  muuttamassa muotoaan. Se on se sama vanha kriisi – ja se kasvaa. Te olette epäonnistuneet tunnistamaan mistä siinä todella on kysymys. Se on, kuten olen uudelleen ja uudelleen toistanut, insituutioissamme: säännöissä, joiden mukaan taloutemme on organisoitu. Mutta ne ovat teidän instituutionne, ei meidän. Te teitte ne ja ne ovat hajalla.”

Umair Haque jatkaa vanhan liiton bisneskansan piiskaamista:

Te halusitte suurta, lihavaa ja laiskaa “bisnestä”. Me haluamme pientä, herkkää, mikrotason kaupankäyntiä.

Te teitte “politiikasta” ruman sanan. Me haluamme aitoutta, syvällistä demokratiaa – kaikkialle.

Te halusitte rahataloudellista fundamentalismia. Me haluamme taloutta jossa on järkeä ihmisille – ei pelkästään pankeille.

Te halusitte kovien pääjohtajapomojen rakentamaa arvoa osakkeenomistajille. Me haluamme todellista arvoa, jota luovat ihmiset joilla on luonnetta, arvokkuutta ja rohkeutta.

Te halusitte näkymättömän käden, siitä tuli digitaalinen käsi. Nykymarkkinoilla suurin osa kaupoista käydään käytännössä robottien välityksellä. Me haluamme näkyviä kädenpuristuksia: luottaa ja olla luotettuja.

Te halusitte kasvaa – nopeammin. Me haluamme hidastaa – jotta voimme tulla paremmiksi.

Te ette välittäneet mitkä yhteisöt kaatuivat kumoon tai mitkä elämät upposivat. Me haluamme nousuveden, joka nostaa ylös kaikki uponneet veneet.

Te halusitte isoelämää: McKartanoita, Hummereita, and McRuokaa. Me haluamme inhimillistää elämää.

Te halusitte rikkaiden lähiöitä, hemmottelua ja aidattuja anti-yhteisöjä. Me haluamme yhteiskunnan, joka rakentuu aidoista yhteisöistä.

Te halusitte lisää rahaa, luottoa ja hyötyä voidaksenne kuluttaa ahnaasti. Me haluamme olla loistavia tekemään asioita, joilla on merkitystä.

Te uhrasitte materian alttarille kaiken merkityksellisen.  Te möitte juuri ne asiat, jotka tekivät meistä suuria, turhan rihkaman, helyjen ja vekottimien vuoksi. Me emme ole myynnissä, me opimme uudestaan tekemään sitä, mikä on merkityksellistä.

Olin tässä päivänä muutamana puhumassa erään pienen yhdistyksen asiaa suurelle johtajalle. Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli “onks niillä rahaa”. Kerroin, että ei ole, koska he ovat niin alussa, mutta että he tekevät tärkeitä asioita. Johtajan mielenkiinto katosi samantien – persaukisten kanssa ei kannata seurustella.

Me tarvitsemme nyt uusia alkuja, vaikuttavia ilmiöitä. Meidän on seurattava kulttuuria, luovuutta ja ihmisiä. Rahajäljen seuraaminen vie kapeneville kujille.

Meidän on avattava korvat uudelle aallolle, tuoreille ajatuksille – meidän on kuultava uuden kasvun kohina. Muuten meille ei jää muuta kuin kallioon kaivettu ydinjäte ja toisille kaasua kuljettava jättiläisputki.

Meidän on opittava ja sisäistettävä win+win(+win) -ajattelu, jossa emme mieti pelkästään omaa ja partnerimme hyötyä vaan mietimme myös sitä, mitä voittavia vaikutuksia voimme aidosti synnyttää muille tahoille.

“Sukupolvi M on vastuullisuutta, autenttisuutta – kaikkea eilisen toimintatapaan liittyvän haastamista. Kaikkialle minne katson näen räjähdysmäistä sukupolvi M busineksen kasvua; kansalaisjärjestöjä, avoimen koodin yhteisöjä, paikallisia aloitteita, hallintoa.” – Umair Haque

UBI efekti – ilmiömäisesti vaikuttava

“We cannot put the world in the position where things go back to where they were at the height of the boom,”
-  Tim Geithner, the US Treasury secretary (FT)

Tämä artikkeli on jatkoa edelliseen, Innovaatio – tuotantotalousajan reliikki kirjoitukseen.

Luettuani Umair Haquen artikkelin “Awesomeness” ensimmäistä kertaa nousi mieleeni sana “ubiikki”, kaikkialla vaikuttava. Twiittasinkin hänelle 25.9.09:

@umairh awesomeness = unique, breathtaking, inspiring = ubi-effect 9:40 PM Sep 25th from web in reply to umairh

Innovaatioita haettaessa on perinteisesti mietitty kohderyhmiä. Kuka on valmis maksamaan innovaatiosta. Näin on päädytty kehittelemään loputon määrä vanhaa tuotetta kaupallisesti uudistavia ominaisuuksia, jotta joku kohderyhmästä jälleen heittäisi vanhan romukoppaan ja ostaisi uuden. Tietysti monia innovaatioita on perusteltu esimerkiksi ympäristöystävällisyydellä, mitä ne toki ovatkin – mutta olisiko ollut ympäristöystävällisempää käyttää vanha loppuun? Meille on opetettu, että “sulla on oikeus parhaaseen” ja “hemmottele itseäsi uusimmalla tuotteella”.

Uuden ajan innovaatioiden tulee olla ilmiömäisesti ja laaja-alaisesti vaikuttavia – niiden pitää tuottaa UBI-efekti. Niiden pitää pohjautua win+win(+win) ajattelulle, jossa tapahtuman molemmat osapuolet voittavat ja myös huolehtivat siitä, että heidän toimintansa tuottaa voittavia vaikutuksia riittävän monille kolmansille osa-puolille. Vaikkapa ihmiskunnalle, ympäristölle ja tulevaisuudelle.

Vanha valta pyristelee rankasti ubi-efektejä ja winwinwin ajatteluja vastaan. USA:n kauppakamarista (U.S. Chamber of Commerce) irrottautuu yrityksiä vastalauseena kauppakamarin voimakkaalle ilmastonlämpenemistä vastustavalle kannalle.

Uuteen aikaan siirtyminen ei ole helppoa. Myönnetään. Kaikki yritysten ja instituutioiden systeemit ovat varustettuja ja suunnattuja palvelemaan vanhanaikaista tuoteajattelua. Uusi aika edellyttää ubiajattelua -konseptuaalista kykyä hahmottaa ja huomioida monimutkaisia  kytkentöjä, jatkuvasti muuntuvia verkkoja sekä laaja-alaista vaikutussädehtintää. Se edellyttää siirtymistä egoistisista visioista strategisiin vaihtoehtokenttiin sekä yksioikoisista tavoitteista winhoc taktiikkaan – voittavien aloitteiden monitahoiseen hyödyntämiseen.

Mitä aiot seuraavaksi? Haluatko edistää hyvää ja mahdollista tulevaisuutta. Ala siis pohtia miten voit uudistaa itseäsi ja yritystäsi niin, että palvelet aidosti itseäsi, asiakastasi ja kaikkia, joihin tekosi ja tuotteesi vaikuttavat.

Olemme tottuneet piirtämään nuolia, nyt meidän on opittava piirtämään sädekehiä.

ps. Financial Times toteaa, että näyttää siltä, että vanhaan ollaan kuitenkin palaamassa… niinpä… jos vasarankäyttäjältä pyydetään ongelmanratkaisua, hän alkaa hakata nauloja – vaikka kuinka innovatiivinen vasara ja vaikka kuinka mielettömän innovatiiviset naulat, ne ovat kuitenkin vain vasaroita ja nauloja.

Innovaatio – tuotantotalousajan reliikki?

Innovaatio on mantra, jota huudetaan kovalla äänellä nostamaan Suomi ylös tuppeensahatun lamaröykkiön alta.

Innovaatio. Umair Haque kirjoittaa Harvard Business Publishingin blogissaan, että “innovaatio vaikuttaa tuotantotalousajan reliikiltä.” Hän jatkaa, että meidän pitäisi innovoida innovaatio. Täsmälleen niin.

Maailma on muuttunut. Paluuta siihen, mistä lamaan lähdimme ei enää ole. Itse asiassa sitä ei ollut edes silloin kun lama alkoi. Viime vuosien menestys oli vanhan ajan cash-out, ei muuta. Siinä ei ollut mitään innovatiivista, ei mitään innostavaa.

Umair Haque haluaa käyttää sanaa “awesomeness” innovaation tilalla. Suomennan awesomeness paremman puutteessa muotoon “ilmiömäisesti vaikuttava”.

Miksi tarvitsemme innovaatioita, jotka ovat ilmiömäisesti vaikuttavia?  Juuri tuon aiemmin mainitun muutoksen takia. Globaalius on osa muutosta, mutta sekin on oikeastaan jo vanha juttu. Uusi asia on se, että on syntynyt kokonaan uusi maailma. Sosiaalisen median mahdollistama maailma, jossa aivan uudet kansat, heimot ja ideat syntyvät, kasvavat ja vaikuttavat. Tätä uutta maailmaa ei voida hallita perinteisin keinoin. Sen maailman ihmisille ei myydä myymällä ja mainostamalla, heitä ei voi koota kohderyhmiksi. Uudessa maailmassa vallitsevat yhteisöjen etiikkaan perustuvat säännöt. Uudessa maailmassa kulttuuri, luovuus, yhteisöllisyys ja innostus ovat tärkeitä. Uudessa maailmassa  luonto, rauha ja henkisyys ovat kovassa kurssissa. Inhimillisyys ja toisten ainutlaatuisuuden arvostaminen ovat peruslähtökohtia menestyä uudessa maailmassa.

Ilmiömäisen vaikuttavuuden määritelmä on:

Ilmiömäinen vaikuttavuus syntyy kun ihmiset, jotka rakastavat sitä mitä tekevät, luovat tiheää – aitoa, merkittävää – arvoa ja lisäävät sen mielettömän upeaan tuotteeseen (stuff) ja kun sen monistavat yhteisöt, jotka ilahtuvat ja inspiroituvat koska se vaikuttaa niin, että he saavat itselleen jotain aidosti parempaa. – Umair Haque

Tiheä arvo, Haque kirjoittaa, on aitoa, merkityksellistä ja kestävää. Hänen mielestään yritysten puheet lisäarvosta ovat olleet lähinnä sanahelinää. 95% hänen tutkimistaan yrityksistä ovat tarjonneet lähinnä ohutta arvoa – illuusiota lisäarvosta. Esimerkkeinä hän mainitsee Nokian, Sonyn ja Motorolan, jotka ovat vuosikymmenen ajan yrittäneet kehittää  lisäarvoa tuottavan ominaisuuden, yhdenkään näistä siinä onnistumatta. Todellista lisäarvoa eivät luo  kilisevät kellot, joista pomo saattaa tykätä, vaan se joka saa asiakkaan pyörittelemään silmiään.

Eräs raskaassa teollisuudessa johtajana toimiva ystäväni sanoi, että heitä ei sosiaalinen media ja sellainen kiinnosta, koska he eivät toimi kuluttajien kanssa. Voi, voi. Onko hullumpaa kuultu? Muutaman minuutin etsinnän jälkeen, löysin lähes 30 Twitter käyttäjää heidän alaansa liittyen. Uusi maailma koskettaa kaikkia. Ilmiömäinen vaikuttavuus on ainoa mahdollinen tapa ajatella innovaatiota siinä maailmassa, missä uusia ideoita ja innovaatioita syntyy satoja, ellei tuhansia päivässä.

Haque on käynyt yrityksissä puhumassa ilmiömäisestä vaikuttavuudesta. Hän sanoo, että “pavunlaskijoille” konsepti on sietämätön, sillä heidän mielestään se on sekava ja epätarkka. Haque vastaa, että awesomeness tunnistetaan kyllä kun se nähdään. Siksi konsepti on tarkka, siinä on merkitystä, syvyyttä ja resonanssia.

Ilmiömäistä vaikuttavuutta synnyttääksemme tarvitsemme myös ilmiömäisiä taitoja. Näistä tärkeimmät ovat

• Metakognitiiviset taidot, joiden avulla pystymme ajattelemaan ajattelua ja innovaatiota
• Hahmotteleva dialogi, jonka avulla voidaan puhua siitä, mikä ei vielä ole olemassa
• Social media mind, mielenlaatu, joka ajattelee sosiaalisen median ehdoilla ja tavoilla
• Ilmiömäinen oppimiskyky, uudet tiedot on kyettävä muuttamaan vaikuttaviksi ilmiöiksi
• Energian mobilisointi, uuden maailman johtaminen on energioiden johtamista

Suurin haaste on kuitenkin kulttuurin muutos. Vanhan liiton ihmiset ja organisaatiot pitävät kynsin hampain kiinni menneestä. Ne jotka saavat tulonsa tai asemansa tuotantotalouden reliikeistä eivät halua antaa periksi. Uuden maailman esitaistelijoita on kuitenkin yhä enemmän ja vähitellen muutos tapahtuu.

Umair Haque väittää, että innovaatio on vanhanaikaista ja tuhoavaa. Innovaatio on ymmärretty kaupalliseksi uutuudeksi – eettisillä arvoilla ei ole juurikaan ollut tekemistä innovaatiotoiminnan kanssa. Haque sanookin, että innovaatio ei oikeastaan koskaan ollut innovaatio.

Haquen ajatukset tulevat herättämään suurta vastustusta Suomessa, missä niin moni on arvovallallaan innovaatiotoiminnan takana. Missä satoja komiteoita, työryhmiä ja porukoita miettii innovaatioita. Itsekin olin yhdessä. Se kuivui omaan mahdottomuuteensa, nyt ymmärrän miksi.

Onko oikein antaa lapsen voittaa?

Eräs ystäväni on kymmeniä vuosia vetänyt lasten satujumppaa. Ohjelmaan kuuluu myös erilaisia pelejä ja pieniä kilpailuja.

Ystäväni on huomannut kehityksen, jonka olemassaolon hän on havainnut kasvaneen viimeisen kolmen vuoden aikana. Lapset eivät osaa voittaa – eikä sen puoleen hävitä. Hän kertoi minulle, että kodeissa annetaan lapsen voittaa. Aikuinen häviää tahallaan vaikkapa korttipelissä, että saisi lapsen iloiseksi.

Sitten lapsi tulee kodin ulkopuolelle, toisten lasten pariin, jossa moni muukin lapsi on tottunut siihen, että hän saa voittaa – vaikka kuinka huonot kortit olisi tullut jaossa. Ystäväni kertoi, että pelien ja kilpailujen jälkeen kaikilla on paha mieli, sekä hävinneillä että voittaneilla. Ja vanhemmat pahoittavat mielensä ja kiukustuvat ohjaajalle.

Onko tämä todella sitä mitä nyt halutaan? Kasvattaa sukupolvi, joka ei osaa voittaa eikä käsitellä tappioitaan? Elämässä kuitenkin toiset menevät toisten edelle eri asioissa. Sinä olet hyvä jossain asiassa, minä toisessa. Aina ei voi voittaa mutta aina ei tarvitse myöskään hävitä. Miten tämä sukupolvi aikoo pärjätä maailmassa, jossa elintila vähenee kokoajan? Käykö niin, että kun henkinen kantti on vähissä niin ainoaksi keinoksi jää järeisiin aseisiin tarttuminen ja  tuho?

Suomalaisessa yhteiskunnassa ei osata suhtautua luontevasti ei voittamiseen eikä kilpailuun. Miksi ei voi pelata lapsen kanssa ja iloita voitosta, kuka nyt sitten reilun pelin hengessä voittaakaan? Luullaanko, että kilpailu katoaa kieltämällä kilpailu?

Olisi kiinnostavaa tietää, minkälaisessa kehityksessä nämä vanhemmat ovat olleet mukana silloin kun heillä itsellään olisi pitänyt kehittyä terve voittamisen- ja kilpailuntunto?

Satujumppa on mukavaa yhdessätekemisen riemua. On aivan oikein, että ohjaaja leikin varjolla kasvattaa lasten henkistä voimaa ja ymmärrystä siitä, että kilpailukin on tapa tulla yhteen ja positiviisesti mitata omia taitoja ja verrata niitä toisten taitoihin. Sehän on osa yhteisöllisyyttä, että kasvetaan toisten mittaisiksi, mennään ohi, kiritetään kavereita ja taas kasvetaan. Ja tehdään kaikki omaa itseä ja toisia arvostaen, hymyssä suin ja riemurinnoin.

Voittamisen hinta

Kauppatorilla, Snellmanin ihanassa kahvilassa, ajauduin jälleen kerran keskusteluun voittamisesta “hinnalla millä hyvänsä”. Keskustelimme joukkueurheilun tuomaritoiminnasta sekä niistä negatiivisista piirteistä, jotka tulevat esille kun “pitää voittaa – hinnalla millä hyvänsä”.

Voittamisen pitäisi olla hieno juttu, johon pyritään hyvällä fiiliksellä. Voittaminen on joka tapauksessa tavoitteena, joten siihen täytyisi liittää positiivisia mielikuvia ja ennen kaikkea myöntää, että kyllä, voitto on tavoitteena ja kaikki pistetään peliin, jotta se saavutetaan.

Mikä sitten on voiton hinta?

Tarina kertoo Peter Forsbergista ja Mats Sundinista, jotka tappiotilanteessa 5-1 Suomea vastaan MM-kisojen loppuottelussa sanoivat joukkueelle: “ehkä häviämme tämän pelin, se ei haittaa – kunhan seuraava maali on meidän. Nästa mål är vår.” Ei tarvitse kertoa miten pelissä kävi. Ruotsalaiset veivät oma-aloitteisesti pelinsä kulminaatiopisteeseen – äärimmäiseen tilaan, jossa vanhalla tavalla jatkaminen ei enää ole mahdollista ja aloittivat uuden vaiheen (hehän olisivat voineet jatkaa samalla tavalla pelin loppuun saakka). He maksoivat voittamisesta hinnan. Ja voittivat.

Meillähän on tapana ajatella, että voittamisen hinta on jotain negatiivista. Olen itse ajatellut, että voittamisen hinta pitäisi määritellä termein “hyvä valuutta” ja “paha valuutta”. Kumpaa sinä käytät voittamiseen? Foppa ja kumppanit käyttivät hyvää valuuttaa ja voittivat.

Usein on niin, että pahan valuutan käyttö on helpompaa kuin sen hyvän. Toisten pelin rikkominen, periksiantaminen, väärien keinojen käyttäminen tuntuvat luontevilta tavoilta reagoida, kun kaikki näyttää olevan lopullisesti pielessä. Sen sijaan hyvän valuutan käyttöönotto vaatii mentaalista voimaa – taistelutahtoa ja uskoa voittamisen mahdollisuuteen.

Seuraavan kerran kun sinä, tiimisi, joukkueesi tai yrityksesi olette vaikeassa tilanteessa ja olet päättänyt voittaa, kysy: miten voittaisimme, jos maksaisimme hinnan hyvällä valuutalla? Valmista joukkuettasi voittamaan hankkimalla taskut täyteen hyvää valuuttaa – opetelkaa, mitä on hyvä valuutta, miten sen saa käyttöön ja kuinka sitä käytetään.

Voittamiseen ei rutinoidu – viikon kommentti

Fazerin sininen voitti jälleen ykköstilan suomalaisten brändien joukossa.

M&M:n brändi-illassa Fazerin brändinaiset Nina Törhönen ja Mervi Hernberg totesivat, että

“Voittamiseen ei rutinoidu. Vaatii innovatiivisuutta ja uskallusta pysyä kärjessä”

Voittaminen on aina niin suuri ilo, että sen takia jaksaa ja haluaa ponnistella joskus arjen harmaassakin prosessissa eteenpäin. Fazer on onnistunut saamaan pysyvän paikan suomalaisten sydämissä, kielillä ja vatsoissa.

Tunnustaudun Fazerin faniksi, sininen hetki, Fazerin sininen – siinä on voiton maku!

Onnitteluni Fazerin porukalle!

Voiton ääni – viikon kommentti

Karita Mattila teki sen taas. Hurmasi New Yorkissa, oopperan mekassa, Metropolitanissa. Ja miten ihanalta se tuntui laulunharrastajasta, joka on ihaillut Karitaa ja pitänyt häntä esikuvana huippuluokan ammattilaisesta.

En tunne La Mattilaa henkilökohtaisesti, mutta voin vain kuvitella minkälaisia uhrauksia hän on tehnyt, miten kurinalaisesti elämäänsä elänyt saavuttaakseen aseman maailman sopraanojen kapealla huipulla. Jos on niinkuin toivon, niin silloin hän ei ole kärsinyt vaan elänyt, kuten Toscassa laulaa, taiteelle – kuullut sen kutsun ja ollut sille kuuliainen ja nauttinut joka hetkestä.

Helsingin Sanomissa kerrottiin Karitan Toscasta. Ääni oli tullut italialaisemmaksi – asia mitä pohdiskeltiin etukäteen, miten skandinaavinen vaalea ääni voi sopia Toscaan. Matalat äänet olivat syventyneet. Ennen kaikkea Karita ei pitänyt äänen kauneutta tärkeimpänä asian, vaan antoi tunteen määrätä minkälainen ääni palvelisi parhaiten tarkoitusta. Olen sen verran laulanut itsekin, että tiedän minkälaista tutkiskelua tuollainen ilmaiseminen on vaatinut. Siinä on käyty oman itsen syvimmissä syövereissä.

Tämän ajan Karita on parempi ja hienompi kuin koskaan ennen. Silti silloin tällöin nautiskelen hänen alkuaikojen hitistään “Laulu kuulle” (Dvorak). Siinä on jotain nuoruuden viattomuutta ja kauneuteen pyrkimistä.

Voittaminen ulos kaapista!

Tämä artikkeli on seurausta yleisön pyynnöstä. Hämmästyttävän monet ovat olleet eri tavoin yhteydessä ja pyytäneet “tekemään jotain”,  jotta voittamisesta alettaisiin keskustella ja jotta voittamista saataisiin lisää Suomeen, erityisesti urheiluun.

On myös toinen syy kirjoittaa aiheesta. Lähetin tuttavilleni videopätkän voittamisesta. Videossa kannustetaan joukkuetta voittamaan kuuluisan valmentajan Vince Lombardin sanoin ja se on mielestäni erittäin vaikuttava ja innostava. Eräs videon katsonut soitti ja kertoi videon olevan vastenmielinen ja amerikkalaisuudessaan inhottava. Tämä henkilö ei varmaankaan arvosta artikkeliani. Onneksi hän on yksi ja ensiksi mainitut ovat monet. Linkki videoon on kirjoituksen lopussa.

Olisivatko vaikeat ajat kirvoittaneet ihmiset kyselemään voittamisen perään? Hyvä heille, sillä vaikeina aikoina ja hankalissa tilanteissa onkin tärkeintä kysyä “missä voimme voittaa” sen sijaan, että pohtisi miten voidaan hävitä mahdollisimman vähän. Häviäminen ja tappio eivät nimittäin ole ihan sama asia – voi tulla tappio, mutta ei tarvitse hävitä. Keskitytään kuitenkin voittamiseen.

Eräs nuori ystäväni opiskelee urheiluvalmennusta. Hän on jääkiekkoilija ja valmentaa mm. junioreita. Kysyin häneltä opetetaanko valmennuskurssilla voittamisen psykologiaa. Ei opeteta. Kysyin miksi jääkiekossa ei ole voittamisen meininkiä. Hän vastasi: “Samasta syystä miksi Suomessa yleensäkään ei ole voittamisen meininkiä, ei saa keikuttaa venettä”

Ei saa keikuttaa venettä

Ajatellaanpa lätkämatsia. Pelaaja kohtaa tilanteen, jossa hän tekemällä jotakin erinomaista, voittavaa ja ainutlaatuista saattaisi voittaa tilanteen, mutta jos menisi pieleen niin valmentajan haukut, pelikavereiden naurahdukset ja isän syyttävä ääni menneisyyden juniorikaukaloista olisivat edessä ja mikä pahinta media ja fanit sanoisivat “taas se kikkaili itsensä ulos tilanteesta, yritti liian hienoa”. Pelaaja tyytyy keskinkertaiseen ratkaisuun. Parempi on, että ei keikuta venettä, että peliaikaa tulee jatkossakin. Jokereiden fanilehteä toimittaessani eräs pelaaja sanoi haastattelun yhteydessä, että hän olisi parhaimmillaan snaipperina (maalien tarkka-ampuja), mutta pyysi etten vain kirjoittaisi sitä lehteen, sillä silloin peliaika vähenisi. Tiukka viisikkopuolustukseen perustuva pelitapa ei antanut tilaa yksilölliselle voittamistyylille. Kuinka monta kertaa sinä, rakas lukija, olet omassa elämässäsi ollut tilanteessa, jossa olet halunnut sanoa tai tehdä jotain aivan erityislaatuista, mutta jättänyt sanomatta, tekemättä, jotta vene ei keikkuisi? Jos olet tehnyt niin, niin olet omalla keskinkertaisuudellasi jättänyt hyvän tilaisuuden kehittää itseäsi, muita ja koko maailmaa käyttämättä. Sanottakoon, että olen itsekin syyllistynyt samaiseen keskinkertaisuuteen.

Kaikki pelaa – voittaminen valikoi

Kirjani voittamisesta tuli ensimmäistä kertaa ulos jo vuonna 2005. Olen yrittänyt herätellä aiheesta keskustelua jo kolme vuotta, mutta keskinkertaisuuden mukavuusaluetta ei ole helppo jättää ja olin jo tuudittautumassa siihen, että voittaminen ei kertakaikkiaan vain ole aihe täällä pohjolan tasaisilla tantereilla. Kunnes ihmiset yhtäkkiä alkoivat tänä syksynä kysellä voittamisen perään ja aloin soitella kavereille…

Nuori tennislupaus, jalkapallon valmentajakonkari, teologi ja alppilajivalmentaja kommentoivat näin:

 

“Kysy keneltä jalkapallo- tai jääkiekkovalmentajalta tahansa, olen melko varma että lähes kaikki olisivat ‘kaikki pelaa’ systeemiä vastaan. Päättäjät asettavat säännöt junioritasolla ja valituksia alkaa sataa joka puolelta kun pelaajat eivät kehity tai menestys on huonoa. Olen aina ollut tällaista “sopeuttamista” vastaan. Se on oikeastaan epäoikeudenmukaista niitä lahjakkaita pelaajia kohtaan, jotka tarvitsevat haasteita kehittyäkseen.”

 

“Ymmärrän mitä tarkoitat ‘voittamisvastenmielisyydellä’, se on syvällä ihmisissä, koska ajatellaan, että jos joku voittaa niin muut häviävät. Tämän ajatuksen kun saisi jotenkin ylitettyä. Voittaja vetää muutkin mukaansa, kaikki voivat voittaa.”

 

“No niin se kyllä mun mielestä menee, että jos halutaan voittavia urheilijoita on rohkeammin vaan työnnettävä eteenpäin niitä, jotka osaa ja joilla on intoa. Jos mennään teemalla kaikki pelaa syntyy vain “sosiaaliurheilijoita”. Se on hyvä ja ilmeisesti toimiva tapa lasten kannustamiseen ja liikunnan ilon löytämiseen, mikä on tärkeätä, mutta jos halutaan huippuja niin se vaan ei taida toimia.”

 

“Lajin säilymisen kannalta kilpailu ja voitto on tärkeää. Jo muinaiset roomalaiset… Miksi liike-elämässä tavoitellaan voittoja ja miksi on huippu-urheilua, jos se on vastenmielistä? Elämästä tasapaksua ja latteeta, jos ei ole voittoon tähtääviä tavoitteita. Kicksithän syntyy juuri niistä voitoista. Lääketiede voisi kertoa mitä aivoissa ja aineenvaihdunnassa tapahtuu tämän voittomielihyvän ansiosta.”

Miten voittaminen pitäisi määritellä että saisi voittaa? Ne, jotka pitävät voittamista vastenmielisenä ovat ehkä heitä, jotka eivät uskalla laittaa itseään likoon haastavissa tilanteissa. Ehkä he ovat heitä, jotka ovat joutuneet kärsimään epäoikeudenmukaisessa pelissä ja katsomaan vierestä kun väärin ja toisia satuttavin keinoin voittanut juhlii ja lähtee Thaimaan lämpöön nauttimaan väärän voittonsa, toivottavasti myrkyllisistä, hedelmistä.

Voittaminen voi syntyä vain siitä, että pelataan samaa peliä, samoilla säännöillä ja että on haastetta, vastusta. Liikenteessä kaikki muut ohittava kaahari ei ole voittaja vaan luuseri pahinta sorttia, koska ei ole edes oppinut liikenteen sääntöjä. Oppiminen on voittamista henkilökohtaisella tasolla, sen kautta valmistaudutaan kohtaamaan peli, vastustajat, yleisö ja muut pelin sidosryhmät. Olipa peli mikä tahansa voittaminen on ennen kaikkea oma ainutlaatuinen kokemus itsensä voittamisesta, yksin tai ryhmässä. Painonnostaja Juri Vlasov sanoo, että niiden ainutlaatuisten kokemusten vuoksi on valmis tekemään työtä ja harjoittelemaan vuosikausia. Voittaminen vireyttää, kannustaa ja innostaa. Toisen voitosta iloitseminen on myös voittamista – en pidä “luusereista” puhumisesta, mutta tässä yhteydessä on sanottava, että luuserit eivät nauti toisten voitoista vaan yrittävät vähentää niiden arvoa.

Minulta kysytään miksi voittamiseen tarvitaan vastustajia? Eikö voi vain olla voittaja kun on omasta mielestään tehnyt hyvin? Ei voi. Jos menen läheiselle kentälle ja potkin pallon maaliin niin ei se ole mitään voittamista. Tarvitaan ihmisiä, jotka myös haluavat tehdä maalin ja maalivahti joka yrittää estää aikeeni, jotta syntyy tilanne, jossa voin voittaa. Jos paikkakunnalla on yksi nakkikioski niin on aiheetonta kehua olevansa Perähörkkölän nakkimyyjä numero yksi, yrittäjänä kioskinpitäjä tietysti voi silti menestyä.

Voittaminen edellyttää voittajia. Tarina kertoo jääkiekon MM-kisoissa Suomen johtaessa Ruotsia 4-1 Peter Forsberg ja Mats Sundin ottivat ohjat käteensä. Foppan kerrotaan sanoneen: “Ehkä olemme hävinneet tämän pelin, olkoon niin, mutta seuraava maali on meidän, nästa mål är vår”. Sitten hän itse luisteli kaukaloon oman maalin taakse ja vaati puolustajalta kiekkoa itselleen. Monet muistavat kuinka kuningas purjehti koko kentän halki ja iski vanhanaikaisella kiekon Suomen maaliin. Loppu on historiaa. Forsberg ja Sundin ovat voittajia. He eivät tuhlanneet huomiotaan ja energiaansa häviämiseen vaan kannustivat joukkueen keskittymään siihen, missä voidaan voittaa.

Tappioasemassa oleva joukkue, laskevien tilastokäyrien kanssa tuskailevat yritykset ja laman kourissa kamppaileva kansa tarvitsevat voittamisen asennetta, sitä että mietitään missä voidaan voittaa ja keskitytään siihen. Veneen keikuttamisen pelon sijasta tarvitaan voittamisen psykologiaa, sitä että eteentulevissa tilanteissa aivot hakeutuvat automaattisesti keskinkertaisuuden sijaan kohti voittamista.

Eräs erittäin kokenut jääkiekkovalmentaja sanoi, että minä, jota pidetään piireissä kukkahattutätinä, voin vielä puhuakin voittamisesta, mutta jos hän sen tekisi niin hänet teilattaisiin välittömästi. Tiedän silti, että peli- ja voittamismetaforani eivät monia miellytä, mutta monilla elämän osa-alueilla siitä kuitenkin on kysymys. Kaappivoittajat, omilla säännöillään, omissa nurkissaan puuhaavat lakihenkiset fariseukset, kuten alussa olevan kommentin esittäjä, aiheuttavat vain haittaa ja pahoinvointia ympäristölleen ja edistävät keskinkertaisuuden ihannointia.

Onko tämä video vastenmielinen ja inhottava? Eikö tämä tunne ole jokaisen menestystä tai huippukokemuksia halajavan mielessä? Eikö jokainen meistä halua joskus kokea tämän tunteen, että on antanut kaikkensa ja on voittaja? Eikö olisi aika päästää voittaminen kaapista ja antaa ihmisten nauttia huippukokemuksista? Eikö olisi aika päästää voittaminen kaapista, sen sijaan että kähmitään kahvihuoneissa ja kabineteissa? Olisiko jo aika oppia iloitsemaan toisten voitoista ja menestyksistä?

Uskooko kukaan, niinkuin minä, että tämä kansa kaipaa iloa, innostusta ja voittamisen riemua? Hengen paloa, joka säteilee myös Suomen rajojen ulkopuolelle? Siinä on brändien brändi!

Tässä Vince Lombardin innoittama video: http://www.youtube.com/watch?v=GjQiHf3A4hc (klikkaa linkkiä ja katso youtube sivuilta, median upottaminen ei jostain syystä toiminut)

Voittamisen kulttuuri on innoituksen kulttuuri!

Voittaminen on oman ainutlaatuisuuden ilmiömäistä kokemista.

Viime kesänä osallistuin Runomaratonin paneelikeskusteluun yhdessä Paavo Noposen, Pertti Alajan ja Kalle Veirton kanssa. Etelä Suomen sanomat uutisoi tilaisuudesta otsikolla “Voitto on yhteistä runolle ja urheilulle”. Osuvampaa otsikkoa on vaikea löytää. Runossa usein juuri kiteytyy ainutlaatuinen tuntemusten ja kokemusten yhtälö – yhteen uniikkiin hetkeen luotu kokonaisuus, joka saa tuntemaan erityistä, universaalia kohoamista kaiken yläpuolella samalla kun nöyrä kiitollisuus soi sielussa. Linkki juttuun www.develor.fi/essjuttua.pdf

Kirjailija Oiva Paloheimo puhuu haastattelussa innoituksesta sanoen: “Innoitus tulee siitä, ehkä väärästäkin luulosta, että on ainoa, joka on keksinyt asian”. Tätä juuri on voittaminen; oman ainutlaatuisuuden oivaltamista ja hyödyntämistä.

Yleisö juhlii, kun maalivahti tekee jääkiekko-ottelussa uskomattoman torjunnan tai hyökkääjä erityisen, itselleen tyypillisen harhautuksen. Tai silloin kun vaikkapa muusikko tulkitsee musiikkia oman sielunsa syvimmistä syövereistä asti.

Voittaminen on elämää edistävä voima, se on itsensä ylintä toteuttamista.

Mutta mihin suuntaan ollaan menossa? Ei mihinkään, valitettavasti, vaan on jääty vellomaan keskinkertaisuuteen.  Huippukokeminen ja voittaminen on kiellettyä. Sen sijaan pitää oppia ‘kurinalainen’, kaikille sopiva toimintatapa, joka ei anna tilaa ainutlaatuisuudelle. Jos joku sattuisi yrittämään jotain omalaatuista ja erityistä niin ellei hän siinä heti onnistu, niin työkaverit, yleisö tai media ovat valmiina hänet tyrmäämään ja varmistamaan, että seuraavalla kerralla “tyyppi pysyy ruodussa”.

Kurinalaisuus ei ole ainutlaatuisen kokemisen vastakohta. Päinvastoin. Kurinalaisuus varmistaa sen, että perusta on kunnossa ja osaaminen on korkeimmalla mahdollisella tasolla,  jotta omalle ainutlaatuisuudelle voi antaa vapauden toteutua täysillä. Kurinalaisuus on kuuliaisuutta omalle lahjakkuudelle, pelin säännöille ja yhteisille tavoitteille. Se on valmiutta antaa kaikkensa ja tehdä kaikki mahdollinen voittamisen eteen.

Väitän, että yksi työuupumuksen suurista syistä on se, että ihmiset eivät saa voittaa työpaikalla. Tuloksia vaaditaan, mutta niitä ei koskaan havaita, uusi projekti alkaa ennenkuin edellisen tehtävän saavutuksista on voitu nauttia. Jos lätkäjoukkue pelaa mälsää ja epäkiinnostavaa peliä, niin syy saattaa olla siinä, että yksilöllisille vahvuuksille ei anneta tilaa. Kuitenkin aito joukkuehenki syntyy siitä, että jokaisen omat vahvuudet ovat käytössä ja joukkue tietää ja tuntee ne ja voi luottaa, että jokainen antaa kaikkensa parhaasta osaamisestaan. Nyt peli näyttää enemmänkin siltä, että toteutetaan valmentajan “pelikirjaa”,  johon jokaisen on sopeuduttava ja samalla höylättävä osaamisestaan parhaat herkut pois. Tuomari hoitaa loput sallimalla kahvakiekon, joka varmistaa, että ainutlaatuiset yritykset voidaan pysäyttää iskemällä maila kainaloon. Työyhteisöissä tuota kahvaamista ja sen sallivaa “tuomarityötä” on aivan samalla tavalla, uudet ideat ja parannusehdotukset kahvataan pois vähättelyn ja ylimielisyyden avulla. 

Raimo Summasen kirjassa “Meidän päivä” esitetään tärkeä kysymys, joka valitettavasti, näin uskon, jää yleensä kysymättä. Kysymys on WIN eli “What IS next”, mitä ON seuraavaksi. Suurin osa kysyy, “mitä tehdä seuraavaksi” mutta sellainen kysymys ei koskaan johda voittavaan kehitykseen. Mikä on seuraava eksistenssi, olotila, jossa voidaan voittaa. Minkälainen on se kulttuuri, asenneilmasto, johtaminen ja vuorovaikutus, joka mahdollistaa jokaisen oman ainutlaatuisuuden ja sallii jokaisen tuoda parhaat hedelmänsä yhteiseen voittamisen koriin?

ps. Juuri luin Iltalehdestä, että Teemu Selänteen mielestä Suomessa odotetaan epäonnistumisia. Olen samaa mieltä Teemun kanssa. Suomessa varaudutaan pettymykseen ennakoimalla epäonnistumista. Voittaja varautuu ja valmistautuu voittamaan, mutta opettelee tulemaan toimeen pettymyksen kanssa.

pps. Onnea Suomen salibandymaajoukkueelle !

Harmageddon vai putkiaivojen nuijasota?

Käynnissä on talouskriisi. Osa maailmasta on vaipunut taantumaan, osa on lamassa, jotkut eivät ole vielä päässeet sellaisen markkinatalouden piiriiin, että heitä voitaisiin luokitella. Kaipa hekin jonkinlaisessa kriisissä ovat. Ainakin Zimbabwessa, paitsi sikäläisen johtajan mielestä.

Talouskriisin hoitamiseksi tarjotaan kaikenlaisia lääkkeitä pankkien tukemisesta, elvytykseen ja talkoohenkeen. Epäilemättä noita kaikkia tarvitaan, mutta eivätkö ne lopulta kuitenkin hoida pelkkiä oireita?

Olen sitä mieltä, että kyseessä on ajatusten, arvojen ja asenteiden kriisi, joka alkoi itseasiassa jo ennen edellistä 90-luvun alun lamaa. Milloin tämä kognitiivinen ympäristö tarkalleen alkoi heiketä, en osaa sanoa, mutta toivon, että joku minua viisaampi voisi asiaa kommentoida.

Jossain vaiheessa kuitenkin putkiaivot… nyt on kyllä vähän puhuttava putkiaivoista, muuten siellä on joku, joka luulee, että olen feministi, joka väittää, että miehellä on putkiaivot ja naisella tippaleipäaivot. En usko ollenkaan sellaiseen hölynpölyyn. Aivoja voi käyttää putkihommiin tai virtapiirihommiin, kyse on valinnoista, joita ihmiset tekevät, harvoin oivaltamatta, että valinnat johtavat aivojen putkimaiseen käyttöön.

Ahneutta on tarjottu syyksi talouskriisiin. Ihmisen ahneus on yksi merkittävä syy kaikkiin sotiin ja kriiseihin. Myös suomalainen nuijasota 1590 luvulla johtui suurelta osin talonpoikien kyllästyttyä aateliston harjoittamaan riistoon. Ahneuden rinnalle tulee nostaa ylimielisyys. Ylimielisyys estää ihmisiä kuulemasta toisiaan, välittämästä toisistaan ja ottamasta neuvoista vaarin. Jos miettii tuota Lipposen esille tuomaa raamatun Ilmestyskirjan Harmageddon vertausta, niin samainen raamattu nostaa suurimmaksi synniksi ylpeyden, juuri tuollaisen ylimielisen ylpeyden, joka oikeuttaa ihmisen kohottamaan itsensä toisten ja jopa Jumalan yläpuolelle. Putkiaivojen menestystunnelissa ovat menestyneet ahneet ja ylimieliset, jotka ovat kokaiinia nuuskien pilkanneet niitä ihmisiä, jotka eivät ole heidän mittareillaan menestyjiä.

Putkiaivojen tunneliin eivät mahtuneet yhteisöllisyyttä, eettisyyttä ja korkeaa henkistä tilaa korostavat arvot. Sen sijaan sieltä löytyi neljännesvuosittainen hyvä taloudellinen tulos, hinnalla millä hyvänsä. Omistajan lompakon lihottaminen, hinnalla millä hyvänsä. Oman edun ajaminen, hinnalla millä hyvänsä. Sinne mahtui voitto, mutta ei voittaminen.

Putkimainen aivojen käyttö johti siihen, että ajattelutaidot alkoivat vähentyä. Odotan mielenkiinnolla Petteri Kilpisen uutta kirjaa “Liekeissä!”, jossa hän kritisoi kiirettä: 

“Keskeinen syy siihen, miksi yritysmaailmassa on väärä arvomaailma, on se, että ihmisten keskeiseksi arvoksi on noussut kiire. Me suorastaan palvomme kiirettä”

Kiire aiheuttaa sen, että ihminen ei enää mieti, mitä on seuraavaksi, mikä olisi viisasta, voisiko luoda jotain. Kiire pistää ihmisen putkeen. Ihminen, joka huokaa “voi kun kalenteri on täynnä” on itseasiassa tyytyväinen. Täysi kalenteri tuntuu turvalliselta ja osoittaa, että kyseinen henkilö on arvostettu ja tarpeellinen – putkiaivojen tunnelissa siis (mutta sitähän hän ei oivalla).

Ajattelusta on tullut putkimaista, kiire ei ole ainoa syy vaan yleensäkin se, että asiat halutaan näkeä ja kokea lineaarisina jatkumoina. Ajatuksen, ajan, tilan ja liikkeen yhdistelmiä ei tajuta hetkessä ilmenevinä ja strategisesti kehittyvinä konsepteina vaan ne pakotetaan tekojen ja suoritusten putkeen. Nyt huudetaan yhteisöllisyyden perään, mutta putkiaivojen tunnelissa ei voi olla yhteisöllisyyttä, muuta kuin kalenteriin merkittyjen palaverien tai tiimitapahtumien muodossa. Aito yhteisöllisyys kehittyy kuitenkin vain vapaasti vellovassa, ajassa ja tilassa läsnäolevassa, yhteisesti kehittyvässä jatkuvassa dialogissa.

Tärkeää on nyt huomata, että ne ihmiset, menetelmät ja ajatukset, jotka tunkivat maailman putkiaivojen tunneliin ja pitivät sitä siellä panttivankinaan, eivät voi korjata tilannetta. Nyt tarvitaan kaikki ne voimat, jotka vielä kykenevät vapaana virtaavaan luovuuteen, strategis-konseptuaaliseen ajatteluun, monimutkaisten kokonaisuuksien hahmottamiseen ja sitä myöten ratkaisujen synnyttämiseen yhteisluovuuden hengessä.

Yksi pyyntö: Säästäkää meidät pönöukkojen kabineteilta. Monet suomalaista korkeaa etiikkaa romuttaneet kähminnät ovat alkaneet juuri sieltä.

Harmageddon vertaus on hurja, mutta myös toivoa nostattava. Harmageddonin taistelu nimittäin loppuu lyhyeen, kun rauhan ruhtinas ratsastaa paikalle. Rauhaa toivon koko maailmaan ja kaikkiin ihmissydämiin – edes jouluksi.

Rauhallista Joulua ja Armorikasta Uutta Vuotta!

Katse voittamiseen päin!

Yrityksissä mietitään kuumeisesti miten selviytyä talouskriisistä mahdollisimman vähin vaurioin. Näyttää siltä, että lomautukset ja irtisanomiset on otettu käyttöön ehkä jopa miettimättä mitä muita vaihtoehtoja olisi tarjolla. Eräs rekrytointikonsultti kolleegani kertoi, että jotkut hänen yritysjohtaja asiakkaistaan ovat jopa todenneet, että “on se hyvä kun saa kunnon syyn irtisanoa kaikki tarpeettomat, vätykset ja typerykset yrityksestä”. Kolleegani sanoi vastanneensa, että onpa ollut huonoa  johtamista, jos ihmiset ovat regressoituneet yrityksessä tuollaiselle tasolle.

Kun siellä johtoryhmien kokoushuoneissa mietitään selviytymistä ja omistajan miellyttämistä niin kannattaisi harkita ajatuskulun täydellistä suunnanmuutosta.

Olemme voittamisbusineksessa

Nykymaailmassa on enää vaikeaa löytää niche tuotteita tai palveluja, kaikkea on tarjolla yllinkyllin ja erilaisten toimijoiden määrä lisääntyy huikeaa vauhtia joka päivä. Kilpailuetua on vaikea synnyttää. Onkin siis ajateltava toisin ja ryhdyttävä miettimään “missä voimme voittaa”. Mikä on se yrityksen toiminnan tai markkinoiden osa-alue missä voidaan voittaa vaikka monet haasteet tuntuvat vievän kaiken huomion.

Voittaminen on myös tehtävä näkyväksi. Urheilukilpailussakin on selvää, että kaikki ovat mukana voittaakseen. Toisia kannustetaan ja keskitytään itse tekemään parhaansa. Olin yrityskonsulttina edellisen laman aikana ja niiden kokemusten perusteella yrityksissä ihmiset toimivat aivan päinvastoin. He ryhtyivät kilpailemaan työpaikoista ja suosiosta, mutta ei näkyvästi. Sen sijaan, että he olisivat tehneet parhaansa he tekivät huonoimpansa; vetivät mattoja toisten jalkojen alta, puhuivat pahaa toisista, eivät antaneet riittävästi tietoa, että työkaverit olisivat onnistuneet tehtävissään, klikkiytyivät, tulivat ruskeakielisiksi.

Vetoan suomalaisiin yrityksiin ja niiden henkilöstöihin: tehkää tällä kertaa toisin! Miettikää missä tilanteessa olette ja miten siinä tilanteessa voidaan voittaa. Irtisanotuksi joutuminen on lopulta pienempi paha kuin se, että aiheuttaa turhia ja ylimääräisiä vaikeuksia omalla juonittelullaan ja pahantahtoisuudellaan. Sitäpaitsi kunnollisella yhteiseen voittamiseen tähtäävällä keskustelulla ja yhteistoiminnalla saatetaan löytää ideoita, jotka auttavat sekä yritystä että sen ihmisiä.

Hyvä johtaja johtaa joukkonsa voittoon, ei häviöön. Edellisen laman aikana koin, että johtajat hädissään eivät laittaneet henkilöstön säälittäville juonitteluille pistettä. Heikoimmat johtajat ja esimiehet menivät jopa mukaan noihin arveluttaviin peleihin uskoen vahvistavansa omia asemiaan sillä tavoin. Monet varmaan epäoikeutetusti niin tekivätkin, sillä suomalaisessa johtamisessa on paljon kehittämisen varaa kun tarkastellaan sitä voittavien tulosten saavuttamiskyvyn näkökulmasta. Säälittävät, heikkojen johtajien sallimat pelit vähensivät yritysten kyvykkyyttä löytää tietä ulos kriisistä ja hidastivat uuden menestymisen aikajakson alkamista.

Voittaminen on voittamista ja siihen päästään voittavilla ajatuksilla ja teoilla. Jos tähtäät toiminnallasi toisten häviämiseen olet aiheuttanut tappiota ja tuhoa. Voitat, jos vertaistesi joukossa voitat itsesi. Voittaja antaa arvostuksen ja kunnian myös toisten voitoille, on muistettava, että voiton hedelmät putoavat yhteiseen koriin.

Voittaminen on myös oppimista. Olisiko nyt aika oppia yhdessä voittamaan?

Haluan lopuksi huomauttaa, että oma kaavioni voittamiselle on win+win+(win). Todellista voittamista on, kun molemmat osapuolet voittavat ja aiheuttavat voittavia vaikutuksia myös kolmansille osapuolille. Perinteinen “win-win” ajattelu saattaa johtaa partnership-egotismiin ja sitä paitsi win “miinus” win on yhtäkuin nolla, eli nollasummapeli. Kirjoitan näistä aiheista lisää jossain seuraavassa blogissa. Plus-summa pelistä voi lukea reilun pelin hengen puolestapuhujan Gustav von Hertzenin erinomaisesta kirjasta “The Spirit of the Game”. Kilpailu ja yhteistyö eivät sulje toisiaan pois, tiedettiin jo tuossa v. 1993 kirjoitetussa kirjassa (Gummerus).

Voittamisen kemiaa jääkiekossa

Keskustelin jokin aika sitten erään suomalaisen jääkiekon keskeisen vaikuttajan kanssa. Puhuimme siitä, miksi joukkue, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi voittaa, häviää ja jatkaa häviämistä, vaikka välillä tulisikin muutama voitto.

Ystäväni tiesi, että olen kirjoittanut voittamisesta ja oppimisesta kirjan, joka ehdottaa, että voittaminen on 1) mentaalinen tila 2) tehokkaan valmistautumisen tulos ja 3) seurausta energian oikeanlaisesta suuntaamisesta ja käytöstä. Välttääkseen kuulemasta luennointiani hän ilmoitti voivansa pitkän ja suuren kokemuksensa perusteella vakuuttaa, että häviävän joukkueen trendiä ei voi muuttaa voittavaksi kauden aikana sillä kyse on kokoonpanosta ja vain kokoonpanosta.  ”Millään ajattelun muutoksella sitä ei voida kääntää”, hän sanoi.

Uskallan olla eri mieltä. Kyse on nimenomaan ajatuksen muuttumisesta! Kuinka usein olette nähneet matsin, jossa “häviävä joukkue” aloittaa voittavasti ja pelaa todella hyvää kiekkoa, mutta sitten jotain tapahtuu, suunta muuttuu, energia hajoaa ja vastustaja pääsee rinnalle ja ohi? Kyse ei todellakaan ole kokoonpanosta vaan jostain aivan muusta.

Kuuntelin radiosta erään amerikkalaisen, Suomessa lähetystyössä olevan, mormoonin haastattelua. Haastattelija kysyi häneltä: “Asutte aina pareittain ettekä saa valita parianne. Entä jos pariksi osuu henkilö, jota et voi sietää?” Mies vastasi: “silloin minun on vain opittava siitä toisesta hyviä asioita ja muutettava itseäni niin, että tulemme toimeen”.

Jos kokoonpano-ongelma on “kemiaa” niin silloin pelaajien on opittava tulemaan toistensa kanssa toimeen ja autettava toisiaan voittamaan – vaikka kuinka vaikeita tyyppejä kanssapelaajat olisivat. Jos kokoonpano-ongelma on sitä, että ei ole löydetty oikeita henkilöitä roolittamaan joukkuetta, niin silloin valmentajan on muokattava pelikirjaansa siten, että juuri tällä porukalla voitetaan. Pelaajien on tutustuttava toistensa heikkouksiin ja vahvuuksiin niin, että toisiaan täydentävä voittava joukkue syntyy.

Helpommin sanottu kuin tehty, voi joku sanoa. Mutta kyllä. Paljon helpompaa on voittaa sillä joukkueella, joka on käytettävissä kuin ikuisesti etsiä “voittavaa kokoonpanoa”. Sellaista nimittäin ei ole olemassakaan. Muuta kuin paperilla. On vain pelaajia, jotka kaivavat itsestään esille kyvyn pelata voittavasti yhteen, yksilöinä, ketjuina ja joukkueena.

Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää? Niin paljon kuin arvostankin monia tuntemiani jääkiekkomiehiä ja heidän ajatteluaan, niin ehkä kyse on kuitenkin lajin fyysisyyden ylikorostamisesta. Perinteisesti ajattelua ei juuri arvosteta, ei varsinkaan lajin ulkopuolelta tulevaa ajattelua. Lajin pahimmat viholliset ovat “pukupellet” ja “kukkahattutädit” eli he, jotka usein harjoittavat paljon ajattelua. Lajin suurimmat sankarit ovat “urheilujätkät”, jotka ilmoittavat että jääkiekkoon ei saisi päästää ulkopuolisia, asiaa tuntemattomia sotkemaan asioita. Sisäänpäinlämpiävyys on yksi lajin pahimpia uhkia. Ongelmiin pitää hakea ratkaisuja sieltä, mistä niihin voidaan löytää ratkaisuja. Ajattelun ongelmaan kannattaa kysellä apua ajattelun asiantuntijoilta.

Ajat ovat muuttuneet siitä, kun jääkiekko oli “yksinkertaisten miesten yksinkertainen laji”. Tänä päivänä kaukalossa luistelee maistereita, ylioppilaita, merkonomeja, kaupunginvaltuutettuja, soittajia, elokuvafriikkejä ja vaikka minkä sortin ajattelijoita, jotka pystyvät luomaan voittavia tilanteita ja synnyttämään voittavia ratkaisuja, jos vain “yksinkertaisten miesten yksinkertaiset valmentajat” antavat heidän tehdä niin. Lätkää ei pidä mielestäni kuitenkaan ylitieteistää. Sitä ei pidä analysoida puhki eikä tylsistyttää turhanpäiväisillä tilastoilla.

Minulla oli suuri ilo useampaankin otteeseen keskustella Glen Metropolitin kanssa kun saimme nauttia hänen peliesityksistään Jokereissa joitakin vuosia sitten. Metropolit mainitsi, että hyvä jääkiekkoilija tarvitsee “hockey sense”, lätkätajua. Lätkätaju on ajattelua, joka on kasvanut muiden taitojen ohella harjoittelussa, mikäli ajattelua on harjoituksissa vaadittu, se voi kehittyä niillekin, joilla sitä ei luontaisesti näyttäisi olevan. Metro mainitsi erään silloisen jokerin, jolla hänen mielestään tuota hockey-sensea ei ollut, eikä tulisi hänen mielestään koskaan olemaankaan. Kyseisen pelaajan jatko on kuitenkin todistanut jotain aivan muuta, kun hän pääsi joukkueeseen, jossa hänelle annettiin hänen kykyjensä mukaista vastuuta. Kun ajattelu sallitaan niin se kyllä toimii ja tuottaa tulosta.

Joukkueille, jotka haluavat ja joiden pitäisi “kaiken järjen mukaan” voittaa sanon: Ajattelua muuttamalla voitte voittaa. Jos jatkatte samalla ajatuksella – tekemällä enemmän, hukkaatte energiaa, jatkatte häviämistä ja väsytte enemmän. Jos muutatte ajatuksen voittavaksi, alatte voittaa ja teillä on enemmän energiaa voittaa lisää, aina Kanada-maljaan saakka! Tai ainakin voitatte fanien sydämet. Me lätkäfanit nimittäin emme inhoa eniten häviämistä. Kaikista eniten vihaamme häviämistä ilman taistelua

Taantumisen kierteestä voittavaan kierteeseen

Viime viikkojen polttavin kysymys on ollut; mitä tehdä kun kaikki näyttää huonolta ja ennusteet viittaavat entistä huonompiin aikoihin. Viime vuosikymmenen puolivälissä apuani pyydettiin downsizing projekteihin, nyt entistä useampi kyselee miten voimme voittaa laman luovuuden, oppimisen ja innovaation – voittavan kierteen avulla.

Edellisen laman aikana 90-luvulla olin myös mukana ryhmässä, jossa tarjosimme strategioita ja skenaarioita ratkaisuksi vaikeuksiin (Suomen Strategia, Arthouse 1993). Nuo ajatukset ovat varmasti toimivia tässäkin ajassa, sillä monessa asiassa näimme ”oikein” hyvin kauaskantoisesti. 

Strategioita ja skenaarioita ei kuitenkaan voi tarjota ratkaisuksi tähän kriisiin. Jokainen yritysjohtaja on ne ajatukset jo omaksunut ja implementoinut yrityksensä toimintaan, kuka paremmin kuka heikommin.

Tässä ajassa ja juuri nyt on keskityttävä löytämään voittava kierre. On katsottava toimintaan, strategioihin, visioihin ja skenaariohin ja löydettävä sieltä voittamisen aihiot ja keskityttävä niihin siten, että syntyy pieniä voittamisen kierteitä, jotka yhdistyvät voittavaksi toiminnaksi.

Voittava kierre syntyy:

• Voittavasta asenteesta, jossa mielialat ja mielenvaikutusvoimat opetetaan ohjautumaan kohti voittamista – luovia ajatuksia, innovatiivisia tekoja ja voittavia tilanteita.
• Oppimisen ja toiminnan dynamiikan ymmärtämisestä ja sen hyödyntämisestä. On aika oppia on aika toimia, mutta ei kuitenkaan erikseen vaan niiden välistä jännitettä muunnellen. Kyse on siitä, kuinka energiaa kohdennetaan. Välillä on välttämätöntä käyttää enemmän energiaa toimintaan ja vähemmän oppimiseen, välillä voi antaa toiminnan edetä rutiinilla ja käyttää enemmän energiaa oppimiseen. En ole havainnut, että yrityksissä oltaisiin oivallettu tämän elintärkeän asian merkitystä vaan yleensä käytetään samaa energiaa molempiin, jolloin molemmat prosessit kärsivät ja kyky toimia, reagoida ja ennakoida ketterästi ja älykkäästi vähenee tai sitä ei ole.
• Energiaa mobilisoivasta johtamisesta. Johtajan tärkein tehtävä on saada organisaation energia liikkeelle halutun suuntaisesti. Lisäksi energian käytön; sen hallinnan ja hyödyntämisen osaava johtaja osaa virittää energiatilan ja –tason vastaamaan kulloistakin tehtävää. Ei todellakaan ole tarvetta jatkuvasti paahtaa sata lasissa ja huippusuoritusten paineessa vaan on osattava katsoa tehtäviä energian käytön näkökulmasta, virittäytyä oikeaan mielialaan ja käyttää oikea määrä sopivanlaista energiaa tehtävien suorittamiseen. Tällä tavalla koko työyhteisö jaksaa ylläpitää innostusta voittamishaasteiden edessä.

YT-neuvottelujen hämärässä erilaiset juonittelut lisääntyvät työpaikoilla. Tämä johtuu siitä, että korruptoituneessa työilmapiirissä on jo luotu toimintatapa, jossa arvostetaan vääriä asioita, kuten suosittuna olemista, etuilemista, salailua ja totuutta hämärtäviä viestejä. Se kertoo siitä, että energiaa on ylipäätään suunnattu vääriin asioihin.

Voittaminen on kiinni rohkeudesta. Nyt on aika uskaltaa miettiä toimintatapa, johtaminen ja olemassaolon oikeutus uusiksi. Taantuva kierre on muutettava voittavaksi kierteeksi. Kuka tohtii olla voittaja?

Lähde: Voittava Kierre, WSOY 2008, The Winning Helix, Fep International, USA 2006, Develor 2005

 

Voittamisen johtaminen ja voittava valmennus

”Johtajan tärkein tehtävä on luoda ja kehittää organisaatioon voittamisen kulttuuri. Valmentajan tärkein tehtävä on rakentaa, ylläpitää ja uudistaa voittamisen dynamiikkaa sekä mobilisoida joukkueen ja yksittäisten pelaajien energia vastaamaan voittavasti muuttuviin tilanteisiin.”

Johtaminen ja valmentaminen ovat aivan uusien haasteiden edessä.  Kova kilpailu on käynnissä monilla saroilla niin urheilussa kuin busineksessa. Tulosten saavuttamisesta vastaavat ihmiset ovat tosipaikan edessä – on opittava voittamaan ja luomaan tilanteita joissa voittaminen on mahdollista.

Johtaja ja valmentaja ovat usein yksi ja sama henkilö. Ehkä se olet juuri sinä? Haluatko oppia miten sinä johdat joukkosi voittoon?

Parit teesit:

1.

Vanha ajatus: “Tuolla on markkinat tai kilpailu käynnissä, menemme sinne tekemään parhaamme”

Voittava ajatus: “Kehitämme markkinoita tai kilpailua siten, että luomme tilanteita, joissa voitttaminen on meille mahdollista”

Kyky luoda voittavia tilanteita on nykyaikainen tapa lähestyä markkinoita ja kilpailua. Kyse on aloitteen ottamisesta omiin käsiin, sitä kautta ottaa tilanteen johto ja hallinta ja viedä se kohti voittoisaa lopputulosta.  

2.

Vanha ajatus: “Kehitämme toimintaamme siten, että se vastaa paremmin asiakkaiden tarpeisiin”

Voittava ajatus: “Luomme yritykseemme tai joukkueeseemme voittamisen kulttuurin, joka synnyttää energian, jossa asiakas haluaa olla mukana ja saada siitä osansa.”

Houkuttelevuus on avainsana. Asiakkaiden tarpeisiin vastaajat voivat kehittää tuotteitaan kuihtumiseen saakka, varoittava esimerkki on kaasuttimia valmistava tehdas, joka kyseli jatkuvasti asiakkailtaan miten heidän kannattaisi kehittää. Asiakkaat olivat tyytyväisiä, mutta kehoittivat parantamaan hinta-laatusuhdetta. Asiakkaat eivät kertoneet, että aikoivat siirtyä suorasuihkujärjestelmiin, heti kun niitä olisi tarjolla. Voittava yritys/joukkue kehittää voittamisen kulttuurin, jota asiakkaat haluavat “fanittaa”, toisinsanoen sitoutua innolla yrityksen toimintaan, sen kehittämiseen ja jatkuvuuteen.

3.

Vanha ajatus: “Menestymme, kun organisaatiomme/joukkueemme on ohjelmoitu tekemään huippusuorituksia”

Voittava ajatus: “Menestymme, kun organisaatiomme/joukkueemme osaa virittää energiansa vastaamaan edessä olevan tehtävän vaatimuksia ja energiatasoa”.

Huippusuorituksiin tähtäävä organisaatio uupuu, se voi menestyä mutta väsyneet ja turhautuneet työntekijät eivät jaksa voittaa. Ainutlaatuiset voittamisen elämykset jäävät kokematta ja ihmiset turhautuvat entisestään. Energiatason yhteensovittaminen ja oppimisen ja toiminnan dynamiikan hyödyntäminen vaikuttaa niin, että energiaa käytetään juuri oikea määrä ja se on sopivan laatuista. Tällainen ajattelu- ja toimintatapa auttaa kohdentamaan voimavarat sinne, missä voittamista todella tarvitaan ja säästämään voimia siellä, missä asioista suoriutuu vähemmälläkin.

Haaste uusiutua ja valmentautua voittajaksi on kova enkä suosittele, että siihen jokainen lähtee. Siihen voi ryhtyä vain sellaiset ihmiset, joukkueet, yritykset, jotka ovat valmiita maksamaan voittamisesta hinnan ja jotka ovat riittävän rohkeita voittamaan. Lopulta voittaminen tiivistyy yhteen hetkeen, jossa on oltava rohkeampi kuin koskaan uskalsi ajatella.

Voitontahto ratkaisee miten lamasta selvitään

Yrittäjä-lehdessä oli Mercuri International Oy:n toimitusjohtaja Kim Mäen haastattelu, jossa hän kertoo tutkimuksesta, jonka he ovat tehneet myyntihenkilöille ja jossa tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät olivat tärkeimmät myyntitulosten saavuttamiseen. Tutkimuksen mukaan tärkeintä myynnille on myyntihenkilöstön voitontahto. Toimitusjohtaja Mäki korostaa, että “laskevilla markkinoilla henkilöstö on pidettävä voitontahtoisena…. voitontahto vaikuttaa merkittävästi yritysilmapiirin positiivisuuteen”.

Suomessa on usein erehdytty pitämään suuruudentavoittelua tai menestyshakuisuutta voittamisena. Suuruudentavoittelun kohdalla ei enempää voitaisi olla väärässä. Suuruudentavoitteluun pyrkivä organisaatio ei voi voittaa, lisäksi Suomi on liian pieni maa, jotta suuruuden ekonomiaan perustuen voitaisiin hakea menestystä. Toisaalta suurinkaan organisaatio ei voi menestyä tällä filosofialla, syvimmissäkin taskuissa on pohja.

Menestymisen tavoittelu on sinänsä hyvä asia. Menestyminen on pitkän linjan strategiavalinta, jossa nähdään, että trendi on nouseva, vaikka välillä on laskukausia.

Voittaminen ja voitontahto sen sijaan ovat niitä jotka saavat aikaan momentumia, toiminnan sisällä olevaa liikevoimaa, joka myös pitää yllä menestymisessä tarvittavia voittoimpulsseja.

Voittamista voi oppia, vaikkapa kirjastani “Voittava Kierre”. Voittaminen nimittäin ei ole pelkästään tekojen tulosta vaan se on toiminnan ja oppimisen seurausta, se on valmistautumisen taitoa. Voittaja luo itselleen tilanteita, joissa voi voittaa ja hän valmistaa itsensä voittamaan niissä. Voittaja osaa valmentautua, mutta hänellä on myös valmennettavuustaitoja – eli hän imee itseensä kaiken hyödyllisen opin ja taidon, jotta voisi jälleen luoda menestystä voittamisen kautta.

Kolme neuvoa voittamiseen:

1. Luo itsellesi voittamisen koodisto. Tiedä mitä haluat, mitä voittaminen sinulle on ja ohjelmoi ja harjoita aivosi hakeutumaan kohti voittamista.

2. Kehitä itsellesi sellaiset mielenvaikutusvoimat, jotka antavat sinulle energiaa voittaa ja säilyttää voitontahto tiukoissakin tilanteissa. 

3. Ymmärrä toimintasi ja päämääriesi merkitys ja ole kuuliainen niille. Voitontahto on myös taistelutahtoa, valmiutta tarvittaessa antaa kaikkensa päämäärän puolesta. On asioita, joissa ei anneta periksi.

Kirjassani olen perehtynyt voittamiseen ja toiminnan ja oppimisen yhdistävään prosessiin tavalla, joka auttaa sinua oppimaan ja voittamaan.

Kuuluisa amerikkalainen puhuja Jim Rohn sanoo: “Haasteiden edessä kehitä aina itseäsi enemmän kuin edessäsi olevia tehtäviä”.  Tämä on viisas neuvo, jota meidän kaikkien sietää pohdiskella.

Voittamisen kulttuuri vai menestymisen kulttuuri

Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen on esittänyt huolestumisensa urheilun arvojen rapistumisesta (HS 18.3.). Urheilumuotoja muokataan tv-katsojaystävällisiksi ja kilpailuihin lähdetään sovittu lopputulos mielessä. Urheilu ei ole pelkästään myynyt itseään markkinajumalille vaan myös korruptoitunut. Urheilusta on kadonnut urheilu, urheus. Siitä on tullut fyysistä toimintaa, jolla haetaan menestystä.

Mistä on kyse? Samasta ilmiöstä kuin muussakin liiketoiminnassa: menestymisen kulttuuri, jota mitataan taloudellisin mittarein, on ylittänyt voittamisen kulttuurin, jota mitataan inhimillisen suorituksen mittarein. Menestymisen kulttuuri on tullut niin vahvaksi, että voittavaa suoritusta ei pidetä kovin kummoisena ellei siihen liity merkittävää rahallista palkkiota.

Menestyminen on hyvä asia. Tiedän, että tuntuu hienolta saada tukku rahaa, varsinkin kun on tehnyt kovasti työtä sen eteen. Kuitenkin se, joka on kokenut pelkästään menestymisen hienouden ei tiedä mitään siitä hurmaavasta ainutlaatuisuuden kokemuksesta joka liittyy voittamiseen. Se on se “valkoinen hetki”, jonka eteen on valmis tekemään vuosikausia työtä (Juri Vlasov).

Urheilu on kadonnut urheilusta, koska urheilu on sen myynyt. Sormea ei kannata suunnata ostajaan, sillä mikään ei ole myynnissä ellei myyjä niin päätä.

Mitä nyt siis eteen? Ehdotan uutta näkökulmaa, jossa urheilu palautetaan urheilulle voittamisen kautta. Tämä tarkoittaa kaikkien keskeisten systeemien uudistamista siten, että urheilullinen voitto on kehittämisen kärkenä. Toivon, että tässä vaiheessa ymmärretään, että sääntöjen rikkominen, kyynärpäätaktiikka ja toisten vahingoittaminen ei ole erityisen urheaa.

Luodaan visioita suurista voitoista ja ymmärretään, että nuo visiot toteutuvat jo jokapäiväisen harjoittelun onnistumisissa ja tappioissa, joissa on hävitty itseä paremmalle vastustajalle. 

Rakkaassa lajissani jääkiekossa pistetään valmennusfilosofiat uusiksi. Hylätään “puolustuksen kautta” lähestymistapa ja opetellaan WinHoc, eli dynaaminen voittavien aloitteiden ja voittavien tilanteiden luomisen kautta rakentuva pelitapa.

Ennen kaikkea, aletaan opetella voittamisen kulttuuria, jossa oppimisen ja tekemisen  ilo sekä voittamisen riemu palauttavat urheilun urheilulle ja synnyttävät sitä vetovoimaa joka saa katsojat täyttämään lehtereitä.

Nykyinen teknologia mahdollistaa uudenlaisten sponsorointimuotojen kehittämisen. Sen avulla urheilua tukevat tahot voivat konkreettisesti tukea urheilun menestymistä ja saada aitoa lisäarvoa urheista voitoista. Kyse on nyt tahdosta, viitseliäisyydestä ja yhteistyöstä.

Konseptuaalinen ajattelu kateissa

Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta “Miksi ympäristö tuhoutuu” kolmiosaisen kirjoituksen. Syyksi esitän kognitiivisen ympäristön rapautumisen. Sama syy on aiheuttanut sekä demokratian kriisin että tsunamin lailla etenevän talouskriisin.

Ihmisiltä, jotka tekevät päätöksiä ja vaikuttavat asioihin, puuttuu kyky kokonaisvaltaiseen ja konsepteja synnyttävään ajatteluun. Suomalainen demokratia perustuu edunvalvontaan, se jonka yksisilmäinen näkemys saa eniten muiden yksisilmäisten kannatusta tulee voimaan. Kun valitaan ihmisiä tekemään kansalaisia koskevia päätöksiä valitaan sellaisia, joilla on selkeä tahtotila yhden asian edistämiseksi. Olen itse ollut vaalityössä ja tiedän, että tätä asiaa korostetaan erityisesti. On löydettävä kohderyhmä ja kohdistettava tarkoin hiottu viesti heille.

Mistä löytyvät ihmiset, jotka näkevät laajoja maisemia ja osaavat sieltä kumpuavista näkymistä yhdistellen rakentaa toimivia konsepteja? Ehkä ei mistään? Alan tulla asian suhteen kyyniseksi, sillä  monet “ystävyys” suhteetkin alkavat näyttäytyä vain henkilön oman agendan toteuttamisen kanavina. Yritysten johtajiksi valitaan asiantuntijoita, jotka alkavat johtaa oman agendansa pohjalta.Siinä on sitten luotu perusta kahdenkerroksen väelle ja avattu kenttä kiusaajille.

Talouskeskustelussa eniten kismittää se, että talouskriisin määrittely ja yhden sektorin elvytykset saavat uskomattomia palstamillimetrimääriä. Kuitenkaan tärkein kysymys ei ole olemmeko taantumassa vai lamassa vai se, että elvytetäänkö rakentamalla teitä tai korjaamalla kosteusvaurioista rakennuskantaa.

Tärkein asia on, että systeemi, jolla on toimittu on sulamassa pois. Sulaminen on vain hidasta kuin napajäätiköllä, että sitä ei huomata. Sulamisesta on kirjoittanut mm. Nouriel Roubini (Huffington Post 11.10.08). Toinen asia on, että pitäisi ymmärtää mistä osasista systeemi koostuu. Pääasiassa puhutaan reaalitaloudesta ja finanssitaloudesta, joita pelkästään tarkastelemalla ei voida ymmärtää mitään kriisistä saatikka sitten löytää siihen ratkaisuja.

Minkälaisia “talouksia” täällä sitten jyllää:

1. Reaalitalous. Ainoa, joka aikuisten oikeasti tuottaa jotakin konkreettista. Se kouluttaa lapset, ruokkii köyhät, huolehtii vanhukset ja hoitaa sairaat. 

2. Spekulaatiotalous. Se, joka uskoo, että tulevaisuudessa on vielä paremmin tai että tämän päivän lupaus voidaan tulevaisuudessa toteuttaa. Jotkut lupaukset ovat vahvempia kuin toiset. Joidenkin lupausten uskottavuutta voidaan kasvattaa keinotekoisesti, vaikkapa pyytämällä jotakuta julkkista kertomaan, että uskoo siihen. Mitä uskottavampi lupaus sitä enemmän siihen voidaan sijoittaa, riskien kasvaessa samalla, luonnollisesti. Lupauksia voidaan myös kaupata eteenpäin ja siinä välissä provikat jäävät suustaan hyvän taskuun.

3. Finanssitalous. Työkalu, joka toimii reaalitalouden ja spekulaatiotalouden välissä. Jos uskot, että pystyt maksamaan uuden asunnon ja pankkikin uskoo sinuun niin pankki antaa sinulle lainan asuntoa varten, asuntoasi vastaan. Pankki siis uskoo kahteen asiaan: kykyysi maksaa laina ja asunnon arvon säilymiseen. Myös spekulaatiotalouden oikein uskottavaksi pönkitetyt hankkeet saavat rahoitusta tätä kautta. Riskien kasvun kautta, luonnollisesti.

4. Pimeä talous. Jos maksat remonttireiskalle tai soitonopettajalle ilman verokirjaa tai kuittia olet harrastanut pimeää taloutta. Harmaa talous on tuttu termi varsinkin rakennusalalta. Ei auta yhtään, että erittäin halvan tarjouksen esittäjää pitää epäillä vilpistä, raha puhuu. Korruptio, kynnysraha, hyvä veli systeemi, nepotismi jne. ovat kaikki pimeän talouden ilmentymiä. Rikos ja toisten vahingoittaminen se ilkein osa. Riskit ovat todella suuret. Tie voi johtaa kaltereiden taakse ja voi aiheuttaa merkittävää yhteiskunnallista haittaa. Pimeän talouden maksumiehiä olemme lopulta kaikki.

5. Sääntelytalous. Valtio, kunnat, EU ja muut instituutiot yrittävät ohjeiden, valvonnan, säännösten, lakien ja asetusten avulla säännellä ja rajoittaa yllämainittuja talouksia ja myös kitkeä haitalliset ilmiöt pois.

Nämä kaikki ovat kytkeytyneinä toisiinsa. Spekulaatiotalous riistäytyi käsistä kun libertariaariset voimat ja pimeän talouden hämärämiehet löivät kättä (ehkä eivät oivaltaneet että näin kävi) ja nousivat sääntelyn yläpuolelle täysin vapaan markkinatalouden lippu hulmuten, uskoen että vapaat markkinat säätelevät itse itsensä. Sääntelytalous unohti uudistaa rakenteensa eikä raskassoutuisena ja jämähtäneenä kyennyt seuraamaan markkinoita, eikä palvelemaan yhteiskuntaa siten kuin se olisi talouden nostehuumassa tarvinnut. Vaikka rahaa oli paljon, sääntelytalous hieroi kuivia käsiään ja jätti vaipat vaihtamatta vanhuksilta. Väärinfokusoitunut sääntelytalous salli markkinat uusille pimeän talouden toimijoille, jotka innolla kävivätkin kiinni tilaisuuksiin. Samalla finanssitalous uskoi osaavansa kaiken ja pystyvänsä minimoimaan riskit lähes olemattomiin tai ainakin hallitsemaan niitä. Vääriä johtopäätöksiä tehtiin, mutta niistä vaiettiin ja asianomaisille annettiin potkut tai asiakkaiden annettiin ymmärtää ettei kuraa kannata käydä jättämässä pankkisalin lattialle.

Entä reaalitalous? -90 luvun kriisin jälkeen monella oli mottona “Back to Basics”. Haettiin toiminnan ydintä ja keskityttiin siihen. No miten kävi. Silmät olisi pitänyt kuitenkin avata ympäristön muutoksille ja signaaleille, jotka ovat jo ainakin kaksi vuotta selkeästi viitanneet tilanteen heikkenemiseen. Metsäteollisuuden olisi pitänyt nähdä oman tilanteensa kriisiytyminen jo ainakin kymmenen vuotta sitten tai ainakin kuunnella heitä, jotka näkivät.

Hallituksen elvytystoimet saattavat tuoda työtä joillekin, mutta vaikuttaa siltä että ne ovat lopulta yksisilmäisyydessään yhtä tyhjän kanssa. Nyt tarvittaisiin selkeitä ajatuksia siitä, mikälaisia konsepteja globaalissa toimintaympäristössä on  ja millä konseptilla Suomi voi siinä menestyä ja sitten investoida sen konseptin osa-alueisiin. Kuntien menoja halutaan leikata ja tulilinjalle laitetaan kouluruokailu ja kevätjuhlat. Samalla pönöttävissä rakenteissa ei tapahdu mitään uudistusta – elvytys suuntautuu omenapuuhun, joka ei enää tuota hedelmää, mutta rehottaa villinä puutarhassa. Tulevaisuuden päättäjät muistavat, että kouluvuoden päätökseen viemistä ei kannattanut silloin aikoinaan juhlia. Toivottavasti he muistavat ja oivaltavat, että ei myöskään politiikan veteraanien sadonkorjuujuhlia sitten joskus kannata juhlia.

Miksi innovaatio ja voittaminen on vaikeaa?

Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus:

Tämän päivän johtajat ja valmentajat haluavat perustaa toimintansa faktapohjalle. Fakta on historiaan perustuvaa tietoa kun taas innovaatio ja voittaminen ovat tilanteita, jotka tapahtuvat tulevaisuudessa. Siksi niiden valmistelu edellyttää kykyä intuitioon, luovaan prosessiin ja luottamusta että oma intuitio ja luovuus tuottavat positiiviset tulokset.

Innovaatio ja voittaminen edellyttävät rohkeutta nousta faktan yläpuolelle.

Miksi yhdistän innovaation ja voittamisen? Innovaatio on voittamista ja voittaminen on aina innovaatio. Molemmat syntyvät luovassa prosessissa. Molempiin liittyy intensiivinen toiminnan ja oppimisen yhdistävä prosessi, huikeasti energian mobilisoimista sekä mielenvaikutusvoimia, jotka jatkuvasti ohjaavat prosessia. Molempien lopputulos ratkeaa siinä hetkessä kun valmistautuminen on päättynyt ja hetki tuoda suoritus maailman tietoisuuteen. Jos tuossa hetkessä epäonnistutaan, joudutaan palaamaan valmistautumiseen tai jopa hylkäämään koko asia.

Jääkiekossa haetaan yhä enemmän tieteellisyyttä, tehdään enemmän ja enemmän tilastoja, vedetään johtopäätöksiä. Samalla kuka tahansa voi havaita, että jääkiekon taika, luovuus, yksilöllinen taituruus ja yhteinen juonikkuus kaukalossa on vähentynyt.

Yrityksissä innovaatioprosessit halutaan rationalisoida ja tieteellistää. Milloinkahan aletaan huomata että innovatiivisuus katoaa. Innovaatiokeskustelu on Suomessa vasta alkamassa, mutta tuntuu, että vielä halutaan elättää uskoa, että suomalainen osaaminen ja innovaatio on huippuluokkaa. Herätkää!

Miksi ei tehdä mitään? Miksi pitäisi? Esimerkiksi SM-liigassa kaikki ottelut päättyvät voittoon, onhan siis voittamista tarpeeksi. Suomi on menestynyt niin  hyvin, miksi pitäisi innovoida mitään? Herätkää!

Harvard Business School on julkaissut oivan videon “Kuinka löytää vallattomia innovaatioita” katsokaa ja oppikaa. Herätkää ja tulkaa rohkeiksi!

Voittamisen prinsiippejä Tamille ja muille

En ole mikään prinsiippi-ihminen. Luotan enemmän arvoihin, päämääriin, prosesseihin, tekemiseen ja oppimiseen.Luotan myös siihen, että hyvässä prosessissa oleva ihminen kehittää itse tai yhdessä porukan kanssa omat prinsiippinsä. Ulkoa tuputetut teesit eivät toimi, jos ei niillä ei ole luontaisesti tilaa mentaalisella kartalla.

Vaikka teesien julistaminen ei ole minulle ominaisin tapa ilmaista itseäni niin äskettäin päätökseen saatu Ässät-Sport karsintasarja kirvoitti monia ajatuksia ja jostain kumman syystä teki meleni esittää ne prinsiippien muodossa.

1.  Tiedä tarkasti ja varmasti mitä peliä pelataan

Jos et tiedä mitä peliä pelataan, et voi voittaa mitään peliä.  Tämä on ensimmäinen ja tärkeä periaate. Vain tietämällä mitä peliä pelataan voi käyttää juuri sen pelin sääntöjä ja antaa tilaa ihmisille, jotka peliä pelaavat. Liian moni käyttää peliä hyväkseen toteuttaakseen omaa agendaansa.

Tami käytti liigakarsintaa hyväkseen lytätäkseen suomalaisen kiekkosysteemin ja nostaakseen omaa egoaan. Hän valitsi väärän pelin. Vastakkain olivat Porin Ässät ja Vaasan Sport ei Tami Turusta vastaan SM-liiga Suomesta.

2. Voittamisen täytyy antaa tapahtua

Tämä on kiekkolegenda Antti Törmäsen legendaarinen lause. Jos haluaa voittaa pelin, on siihen valmistauduttava siten, että pelin aikana voittamista ei ”tehdä” esimerkiksi uhoamisen, mesoamisen, painostamisen tai muun show-painiin viittaavan toiminnan kautta. Voittamisen täytyy antaa tapahtua luottamisen, tilan antamisen, kannustamisen ja tarvittavan taktisen ohjeistuksen ja rakentavan palautteen kautta.

Tami teki ottelusta oman shownsa. Hän ei antanut voittamisen tapahtua pelaajien oman lahjakkuuden ja osaamisen kautta vaan tunki oman energiansa peliin. Alpo Suhosen filosofia voitti. Jääkiekkoilun ja johtamiskulttuurin onneksi.

3. Todellinen voittaja on aidosti nöyrä

Todellinen voittaja tietää, että voittaminen ei tapahdu yksin eikä ole yhden miehen tai naisen show, ei vaikka kyseessä olisi yksilölaji. Hän tietää, että siinä prosessissa, joka valmistaa voittamiseen on huippukohtia, mutta myös tuskien taipaleita ja yksinäisiä epäilyksen hetkiä ja että jokainen on niitä kokenut ja voittaja on päässyt niistä yli, joskus kaikkein vaikeimman kautta. Hän kunnioittaa aina vastustajaa ja sidosryhmiä, jotka kannustavat, kritisoivat ja auttavat kehittämään lajia. Hän kunnioittaa lopputulosta, sillä hän tietää, että parempi voitti ja itsellä on vielä matkaa.

Tami ei kertaakaan antanut kunnioitusta ja kiitosta kenellekään paitsi itselleen. Pitkän ja Tamia kunniakkaamman uran tehnyt Suhonen ei saanut pienintäkään huomionosoitusta vaikka lopputuloksen perusteella olisi ollut reilua antaa kunnia Ässien voitolle. Gorillamainen uho oli vastenmielistä katsottavaa ja kuultavaa. Toivottavasti sen kuulleet juniorit oivaltavat, että setä oli väärässä ja tunnekuohussa ei ajatellut mitä sanoi.

4. Systeemiä ei voi uudistaa kun peli on päällä

Valmentaja Tamminen sanoo, että kun keittiössä on kuuma, on niiden jotka eivät sitä kestä, pysyttävä sieltä poissa. Totta. Totta on myös se, että kun keittiössä on kuuma niin siellä keitetään soppaa. Sopan keiton aikana ei voi uudistaa keittiötä vaan se on jätettävä siihen aikaan kun liesi on viilentynyt. Lisäksi, jos sopankeittäjä lähtee uudistamaan keittiötä siitä ei tule toimivaa. Tarkoituksenmukaisen ja viihtyisän keittiön rakentaminen vaatii monipuolista osaamista, näkemystä ja asiantuntemusta.

 Tammisen kritiikki kohdistui järjestelmään. Varmasti SM-liigassa ja suomalaisessa kiekkoilussa on kehitettävää, mutta ajankohta oli väärä. Peliä pelataan niillä säännöillä ja niissä olosuhteissa, jotka juuri silloin vallitsevat. Uudistusehdotusten aika on vasta kun pelin tuoksina on vaimentunut. Osoittaa myös mitä suurinta ylimielisyyttä ja ylenkatsetta lajia, pelaajia, tuomareita, kannattajia, seuroja, kiekkotoimittajia ja muita sidosryhmiä kohtaan kysellä ”kuinka monta maalia sinä olet tehnyt” tai ”ota sinä tämä klubitakki ja tule valmentamaan”.  Lisäksi olisi aika jo oppia, että mitään lajia tai systeemiä ei voi uudistaa ainoastaan sen sisältä käsin – he, jotka ovat sisällä ovat osa ongelmaa eivätkä välttämättä näe niitä uudistusmahdollisuuksia, joita ”ei_yhtään_maalia_koskaan_tehneet” saattavat nähdä hyvinkin selkeästi.

 5. Voittaminen on valmistautumisen taitoa

Tämä on tärkein prinsiippi. Ratkaisupelien hurmiossa vain se, mikä on aivoihin ja lihaksistoon valmistettu toimii. Jos peli hävitään, niin valmiutta voittaa ei ollut tarpeeksi. Lisäksi paljon puhuttu momentum voi olla olemassa vain jos perusta sille on luotu. Positiivinen momentum voi myös todella helposti kääntyä negatiiviseksi.

Momentum on valmentajalle erittäin haastava käsite, siksi suosittelen Tamille ja muillekin valmentajille perehtymistä voittamiseen liittyviin teorioihin ja kokemuksiin, jotka ovat syntyneet muilla aloilla. Momentumia ovat tutkineet mm. Adler “The role of momentum in sport” (1978) ja  Taylor ja  Demick  ”A multidimensional model of momentum in sports (1994)”.

Luovasti Liekeissä!

Sanotaan, että maalivahti on liekeissä kun hänellä on hyvä ilta. Silloin hän torjuu jokaisen pikkumustan eikä pudottele kiekkoja eteensä. Vastustajan taitavimmat kynämiehet pyörittelevät ihmeissään päätään kun kiekko ei mene sisään vaikka ottaisi juonikkaimmat temput käyttöön. Liekeissä oleva maalivahti on flowssa, hän on luova ja koko taitovaranto on täydellä teholla pelissä. Itsevarmuus on korkealla ja voitontahto huipussaan. Parhaimmillaan hän keksii innovatiivisia ratkaisuja, vastustajan on erittäin vaikea arvioida miten maalivahti reagoi mihinkin hyökkäykseen ja laukaukseen.

Petteri Kilpisen kirja “Liekeissä” on liekeissä. Kilpinen puhuu rohkeudesta, innovaatiosta, ajattelusta ja luovuudesta. Hän haluaa uuden yhteiskunnan, jossa innovatiiviset yritykset ja luovat ihmiset kannustavat toisiaan ja välittävät toisistaan. Kilpisen mielestä emme huomaa, että meidän pitäisi muuttua: “Kun meillä menee kohtuullisen mukavasti, rohkeus kehittämiseen katoaa”. Niinhän se on. Suomi on jäänyt oman menestystarinansa vangiksi, sanomalehti Ilkan pääkirjoituksen mukaan (Ilkka 14.4) “Olemme pikemminkin maa, joka Narkissoksen tavoin ihaili omaa kuvaansa liian kauan lammen pinnasta ja hukkasi yhden vuosikymmenen.” Jääkiekossa kehittymisen unohtanut,  itseään ihaileva maalivahti huomaa kiekkojen lepäävän selkänsä takana ja pian urakin on takanapäin.

Kiire estää luovuuden. Eräs nettituttavani lähetti juuri twiitin, jossa hän kyseli, että onko kiireiseksi kutsuminen tosiaan kohteliaisuus. Ei ole. Vaivaudun kovasti jos ihmiset kutsuvat minua kiireiseksi muka ihaillen.  ”Ihminen, joka ylpeilee kiireellään ei välttämättä ole erityisen aikaansaava. Pikemminkin päinvastoin”. Kirjoittaa Kilpinen. Minulla on tuttu kotirouva, joka on erittäin kiireinen mikäli samana päivänä on hieroja ja uusien housujen etsiminen Stokkalta. Luovuus edellyttää kiireettömyyttä, aikaa ajatella. Ahkeruus ja kiireettömyys eivät ole toistensa vastakohtia vaan toisiaan tukevia aikaansaavuuden osatekijöitä. Lisäksi kiire on usein päässä. Jos istuu punaisissa valoissa ja kiirehtii, käyttää energiaansa aivan väärin. Voittava maalivahti ei hötkyile.

Voittava strategia on arvon kasvattamista. Kilpinen hakee arvoa monelta taholta. Hän vaatii kokonaisvaltaista win+win(+win) periaatteelle rakentuvaa arvonmuodostusta, jossa voittajia eivät ole pelkästään vuorovaikutuksen osapuolet vaan myös kolmannet tekijät, kuten vaikkapa ympäristö. Hän ottaa esimerkin Ethyl Corporationista, joka teki kaikkensa estääkseen sellaisen tutkijan työn, joka yritti osoittaa lyijypitoisuudet vaarallisiksi ympäristölle. Kilpinen kysyy “oppiiko ihmiskunta koskaan”? Hän vastaa eettisesti arvoa kasvattavilla esimerkeillä ja toteaa, että kannattaa tukea eettistä voiton kasvattamista.

Ihminen ja ihmisen potentiaali, luovuus, innostus ja inspiraatio näyttää olevan Kilpiselle erittäin läheinen aihe, ehkä jopa läheisin. Hän puhuu aiheesta juuri niin.  Tulevaisuudessa, joka on jo nyt, ihmisiä johdetaan innostuksen ja intohimon kautta – ei määräämällä ja kontrolloimalla. On panostettava jatkuvaan oppimiseen ja dialogin kehittämiseen. Kaikki on kiinni siitä mitä opimme ja miten vuorovaikutuksessa toisten kanssa jalostamme opitun menestystarinoiksi. On selvää että innostunut dialogi voi siirtää vuoria. Tähän kohtaan voisi suositella jatko-opinnoiksi aineistoa, joka tarjoaa ideoita miten energiaa voi kohottaa, säädellä ja ylläpitää.

Liekit leimahtavat tavoitteista. Tavoitteiden tärkeyttä korostetaan kirjassa. Täytyy tietää missä on ja minne on menossa. Tavoitteiden takana on suurempi päämäärä: Unelma! Visio ja missio. Miten yritys tekee maailmasta paremman paikan? Miten oikaisemme väärää? Miten parannamme elämän laatua? Voiko näinä aikoina tai koskaan olla tärkeämpiä kysymyksiä. Jos opettaja Kilpiselle saa esittää kysymyksen, olisi se: “miten asettaa tavoitteita kun toimintaympäristön kehityksestä ei voi tietää juuri mitään?”

Kasvu on rohkeuslaji. Kasvujohtajista Kilpinen ottaa esimerkeiksi Bransonin ja Jobsin. He oat Kilpisen mukaan “johtajia, joita halutaan seurata. He ovat emotionaalisesti vaikuttavia ja inspiroivia ja heidän kanssaan eletään mielenkiintoisia aikoja.”

Kaikki tämä edellyttää luottamusta. Kilpinen tarkastelee luottamusta ihmisten välillä. Haluaisin kuitenkin vielä pohtia luottamuksen olemusta tarkemmin. Miten luottamukseen vaikuttavat ne tekijät, joihin emme voi luottaa ja jotka eivät välitä meidän dialogeistamme? Kuten luonto, tiedon välitys, kansainvälinen politiikka, talous, hämärähemmot jne. Miten voimme kasvattaa luottamusta maailmassa, jossa luottamus kokoajan vähenee ja aina on saatavissa ristiriitaista tietoa kaikkein luotettavimpaankin asiaan?

Mielestäni kirjan tärkein viesti on “tekemällä kuin muut ei voi menestyä”. Kilpinen vaatii meitä haastamaan konventiot, toimimaan disruptiivisesti eli toisin. Disruptio on systemaattista toisinajattelua – irtioton strategiaa. Joskus tuntuu, että Suomi on maa, jossa keskeisin strategia on tulla samanlaiseksi kuin kaikki muut. Olisiko siinä syy tämänhetkiseen henkiseen pysähtyneisyyteemme? Mistä löytyy into ja voima toteuttaa systemaattista toisinajattelua? Kilpinen antaa tähänkin konkreettisia neuvoja, miten käynnistää disruptio prosessi: Tunnista konventiot, kyseenalaista, luo näky kasvusta. Disruption avulla Kilpisen yritys luo ja kehittää brändejä, jotka ovat enemmän kuin mainonta tai ulkoasu – ne auttavat yrityksiä kasvamaan sisältäpäin ja inspiroimaan koko henkilökuntaa.

Petteri Kilpisestä ei voi puhua  mainitsematta brändiä. Brändillä onkin Kilpisen mukaan suuri tehtävä yrityksessä: “Brändin tehtävä on muuttaa yrityksen tulevaisuutta”. Huikea tehtävä, huikea visio – mutta kun katsoo Kilpisen yrityksen brändäämiä huoltoasemia niin nyökyttelee itsekseen ja miettii, että vaikka itse ei kovin paljon ymmärrä brändeistä niin se lienee samaa mitä on ajatellut voittamisesta: se on tila, joka rakennetaan ja sitten kasvetaan sen mittaisiksi. Kun tila on täynnä on aika ottaa disruptioprosessi jälleen käyttöön, pyrkiä uudelle tasolle.

Kirja on hyvä  lukea jos haluaa kehittyä ihmisenä, johtajana ja strategisena ajattelijana. Mikäli haluat loistavia oivalluksia ja hyviä neuvoja suosittelen kirjaa todella vilpittömästi. Kirjan ideat jäävät elämään ja muodostavat ajan kanssa uusia synapseja. Itselläni ainakin jotkut Ahaa! elämykset tulivat vasta muutaman kuukauden kuluttua ensilukemisesta.

Palataksemme maalivahteihin. Miksi Dominik Hasek oli niin loistava maalivahti? Kukaan ei tiennyt miten hän aikoo torjua seuraavaksi, siinä syy. Hasek oli (tai on) oman tien kulkija, persoonallinen maalivahti, joka ei suostunut lepäämään omassa erinomaisuudessaan vaan teki jatkuvasti toisin. Hän oli liekeissä ja häntä oli ilo seurata myös katsomosta.

 

win+win(+win) eettisen voittamisen kaava on blogikirjoittajan kehittämä uusi tapa määritellä yrityksen johtamista eettisistä periaatteista käsin.

Kun osataan voittaa – viikon kommentti

Detroitin ja Anaheimin, Valtterin ja Teemun, ottelusarja venyi seitsemään peliin. Loistava sarja päättyi Detroitin voittoon ja matka jatkuu heillä kamppailuun loppuottelupaikasta Chicagon mustahaukkoja vastaan.

Detroitin valmentaja Mike Babcock sanoi ottelusarjan jälkeen jotain, mikä mielestäni meidän kannattaa kuulla ja ottaa siitä opiksemme:

“What made this series so hard and what people don’t understand, the people that have won know what it takes to win,” Babcock said. “That’s what made them so hard to get rid of.”

Eli “se mikä teki tästä sarjasta niin vaikean ja sitä porukat eivät ymmärrä, ihmiset jotka ovat voittaneet tietävät mitä voittaminen vaatii. Siksi heistä (Anaheimista) oli niin vaikea päästä eroon.”

Babcock on myös iloinen, että vastassa on juuri Blackhawks “siitä tulee hauskaa” hän sanoo “Chicago Blackhawks on nälkäinen jengi”.

Voittaja haluaa kohdata voittajan, mitellä kovaa vastustajaa vastaan. Silloin ilo pelistä ja urheilun nautinto saavuttaa huippunsa ja voittamisen riemu on entistä huikeampaa.

Olympialaisissa vastassa on voittamiseen tottuneita urheilijoita. Lähetän hartaan toiveeni Vancouveriin menijöille: valmistautukaa voittamaan!

NHL:ssä on luvassa mahtavat lopputiimellykset, lätkäfanin taivas avautuu hetkeksi ennenkuin liigakausi jälleen käynnistyy. Vai olisiko siellä jotakin muutosta odotettavissa? Ehkä?

Lainaukset Detroit Redwings:n sivustolta

Potkuja jaetaan miten sattuu

Viime lokakuussa lähetin allaolevan kirjoituksen erään lehden mielipideosastolle. Sitä ei julkaistu ja itsekin sen unohdin. Nyt asia on kuitenkin ajankohtainen, sillä mm. Taloussanomissa uutisoitiin, että “potkuja jaellaan ihan miten sattuu”.

Väitän, että suuri osa pulmistamme ja varsinkin moraalin puutteesta johtuu voittamisen kulttuurin puutteesta. Kun jossain vaiheessa voittaminen kuitenkin on ajankohtainen niin eikö olisi hyvä opetella ja valmistautua voittamaan reilun pelin hengessä? Eikö powerpointtien yhteisöllisyys- ja arvohyminä ja todellisuuden ristiriita uuvuta ihmisiä?

Tässä hylätty kirjoitukseni (kirjoitettu lokakuussa 2008):

Edellisen laman aikana toimin liikkeenjohdon konsulttina ja asiakkainani oli mm. yrityksiä, jotka harrastivat nk. downsizingia, suomeksi: “potkut ikävällä tavalla perjantai-iltapäivänä”. Tilanne, jossa ihmisten työpaikat olivat uhattuna ja eikä tiedetty kuka olisi seuraava, sai aikaan ilmiön, jossa peli, jota oli pelattu yhteisellä kentällä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi siirtyi piilokentille. Piilokentillä kukin pelasi omaa peliään, joka ei tähdännyt voittamiseen vaan jonkun toisen häviämiseen. Silloin nekin, jotka olivat olleet kovin yhteisöllisiä ja prosessin arvoja korostavia, alkoivat vetää mattoja toisten jalkojen alta, levittää juoruja, korostaa omia merkityksettömiäkin saavutuksiaan – puhumattakaan ruskeakielisestä kaveeraamisesta. Syntyi klikkejä ja kuppikuntia. Tehtiin paljon ja pitkäkantoista haittaa työilmapiirille. Uskallan sanoa, että ihmiset hyväksyivät työpaikkakiusaamisen, kunhan se edistää oman aseman pönkittämistä.

Nyt vaikea aika on jälleen käsillä (tämän julkaisuhetkellä uidaan jo syvällä!). Jos saa esittää toivomuksen niin se on, että peliä pelattaisiin avoimesti yhteisellä kentällä, yhteisillä säännöillä, vain siten voidaan selviytyä voittajina. Niille, jotka toistavat ”ei kriisit kosketa Suomea” liturgiaa sanoisin, että peli on käynnissä, sen voi voittaa vain osallistumalla siihen.

 Tiedän, että peli ja voittamismetaforani eivät monia miellytä, mutta siitä kuitenkin on kysymys. Kaappivoittajat, jotka tulevat esille silloin kun oma nahka on vaarassa palaa, aiheuttavat vain haittaa ja kärsimystä ympäristölleen.

Cristina Andersson
voittamisen, toiminnan ja oppimisen dynamiikkaan perehtynyt kouluttaja ja konsultti
Helsinki

Suomi on nyt henkisen pysähtyneisyyden tilassa. Maan johto ei ole kyennyt esittämään minkäänlaisia visioita ja ajatuksia siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä, mitä pitäisi tehdä ja minkälainen maa Suomen pitäisi olla. Osaamis-, palvelu- ja innovaatioyhteiskunta lätinä ei vakuuta ketään. Kaikki tietävät, että palvelut ovat samassa pisteessä kuin tuotanto aikanaan  - on löydettävä ratkaisuja kustannustehokkuuden kehittämiseen. Osaamista saa Intiasta tai Kiinasta murto-osalla siitä mitä täällä. Suomesta ei siis voi tulla suurta suunnittelutoimistoa. Innovaatiosta ei näillä eväillä kannata puhuakaan. Se, että täältä katoaisi tuotannollinen toiminta on täyttä potaskaa tai ainakin täydellistä näkemisen puutetta. On vain tuotettava sellaista, jossa on Petteri Kilpisen sanoin “riittävä kilohinta”.

Ei ihme siis, että ihmiset ja yritykset ovat hämillään. Silloin potkujakin voi jaella ihan miten sattuu. Syyttävä sormi osoittaa kohti hallitusta. Mitä aiotte tehdä?

Mikä ihmeen momentum?

Kirjoitettuani blogikirjoituksen prinsiipeistä monet ovat kysyneet, että mikä se momentum oikein on. Lyhyesti voisi vastata, että se on sama kuin flow-tila, josta puhun myös kirjassani. Tila jossa kaikki tuntuu onnistuvan, ollaan liekeissä – kaikki menee putkeen.

Mutta asia ei ole niin yksikertainen. Momentum on liikeimpulssia ylläpitävä voima, momentum on liikettä, jolla on suunta. Se voi ilmetä kahdenlaisena: positiivisena ja negatiivisena. Negatiivinen on yllämainitun flow-tilan vastakohta: mikään ei tunnu onnistuvan ja kaikki voimat vaikuttavat toimivan sinua vastaan.

Sanotaan, että urheilussa onnistuminen on 80% mentaalista. Niin myös muussa elämässä. Voit olla vaikka kuinka osaava, mutta jos mentaaliset mallisi eivät tue onnistumista, et onnistu tai kaikki työ tuntuu väkinäiseltä. Aiemmin mainittu liikeimpulssia ylläpitävä voima syntyy nimenomaan mentaalisista muutoksista ja nosteista. Siksi varsinkin urheilun yhteydessä puhutaan psykologisesta momentumista.  

Momentum saa alkunsa muutoksesta kognitiivisessa prosessissa. Se on havainnon muutos. Joku asia havaitaan eri tavalla ja uusi momentum lähtee käyntiin. Olet varmaan itsekin kokenut sellaista. Esimerkiksi joskus voi tuntua siltä ettet saa mitään aikaiseksi ja kaikki tuntuu tahmealta ja hankalalta. Sitten yhtäkkiä luet vaikka jonkun kiinnostavan asian tai saat innostavan viestin ja hups! elämä saa hetkessä vauhtia.

Momentum on mahdollisuus, joka on joka hetkessä olemassa. Kyse on havainnoista. Jos momentumia todella halutaan hyödyntää on mentaalisen harjoittelun merkitys todella suuri – aivot on opetettava havainnoimaan positiivisen momentumin ja nosteen mahdollisuuksia ja keho ja mieli on opetettava rentoutumaan, jotta syntyy mentaalinen tila positiivisille havainnon muutoksille. Kirjassani puhun voittamisen koodaamisesta mentaaliseen tai kognitiiviseen systeemiin sekä mielenvaikutusvoimista, jotka ohjaavat ajattelua ja havaintokykyä.

Jeff Greenwald antaa seitsemän hyvää neuvoa synnyttää ja käyttää hyväksi momentumia:

1. Ole fyysisesti rentoutunut
2. Pidä olkapäät ja pää ojennuksessa
3. Nosta intensiteettitasoasi onnistumisten jälkeen
4. Visualisoi itsesi onnistujana, täydellisessä itseluottamuksessa.
5. Kokeile havaintosi muuttamista (positiivista) käytännössä suorituksen avainhetkillä.
6. Käytä positiivista itsepuhetta harjoittelun ja suorituksen aikana (nyt näyttää hyvältä, wau nyt onnistuu jne.)
7. Ajattele aina, että momentum on sinun puolellasi.

Greenwald neuvoo myös opettelemaan momentumin valjastamista omaksi hyödyksi joka kerta kun se tulee esille. Kyse on siis havaintokyvyn kehittämisestä.

Oikeanlainen tapa suhtautua keskittymiseen lisää momentumkyvykkyyttä. Jos ajattelet keskittymistä ainoastaan sisäänpäinkääntyneenä itsesi keskelle menemisenä et onnistu havaitsemaan ulkopuolellasi tarjoutuvia momentumin mahdollisuuksia. Parempi tapa on ajatella keskittymistä kolmitahoisesti:

1. Keskittyminen sisäisesti siten että sinulla on täysi fokus ja uppoutuminen suoritukseen. Monta positiota on yhtä kuin nolla momentumia.
2. Ulkoinen valppaus, “kognitiivinen läsnäolo ja äärihavainto” siten, että olet täysin tietoinen ja läsnä juuri siinä hetkessä missä olet, mitä teet ja mitä ympärilläsi tapahtuu.
3. Ennakoiva, strategis-taktinen ajattelu. Olet varma siitä, että olet jo ennen suoritusta istuttanut strategian mentaaliseen järjestelmääsi siten, että tiedät mihin pyrit ja pystyt myös ennakoiden toteuttaa tehtävääsi. Olet opettanut itsellesi taktiikoita, joita voit hyödyntää suorituksen edetessä. Wayne Gretzky sanoi, että hän ei rynnistä sinne missä kiekko on nyt vaan sinne minne se on seuraavaksi menossa. Hyvät shakinpelaajat osaavat ennakoida useita siirtoja ja rakentaa taktiikkaansa hetkessä tuohon ennakoivaan havaintoon perustuen.

Mentaalinen kyvykkyys ja valmius vaatii samanlaista harjoittelua kuin fyysinenkin puoli. Kun voittamiseen tähtäävä suoritus on käsillä vain se, mikä on systeemiin valmistettu voi toimia, mikään muu ei toimi. Jos et ole harjoitellut havaintosi muuttamista, ennakoivaa otetta ja taktista kyvykkyyttä niin ne eivät ole käytössäsi suorituksen tuoksinassa. Jos et ole harjoittanut itseesi sisäisen ja ulkoisen keskittymisen ja valppauden dualismia niin se ei auta sinua onnistumaan niin hyvin kuin toivoisit. Kun olet opetellut keskittymisen kolmitahomallin niin sinun tarvitsee enää vain siirtyä yhteen keskittymisen tilaan, ‘fiilikseen’  jossa onnistut parhaiten.

Keith Armstrong sanoo, että lahjakkuus ilman työtä on nolla. Sama pätee momentumin kohdalla – kun momentum iskee päälle on oltava riittävän hyvä, jotta voi surffata momentum aallon päälllä ja antaa mennä ja nauttia!

Entä sitten jos negatiivinen momentum pamahtaa päälle? Kirjassani kerron jääkiekkoilijasta jolta kysyin asiaa. Hän sanoi, että täytyy löytää se onnellinen kohta johon palata. Siitä saa voimaa jatkaa positiivisesti eteenpäin ja taistella loppuun saakka voitosta vaikka häviö näyttää varmalta. Kirjassani en mainitse kuka tuo pelaaja on, mutta paljastettakoon tässä, että kyseessä on Antti Aalto – yksi Jokereiden mestaruusvuoden pelaajista.

Tällä hetkellä työstän taktista mallia “WinHoc” joka perustuu voittaville aloitteille ja voittavien tilanteiden luomiselle – sekä niiden voittamiselle. Uskon, että nimenomaan positiivisen taktiikan kadotettu taito on yksi merkittävä syy miksi voittamista ei ole tarpeeksi suomalaisessa urheilussa saatikka sitten liike-elämässä. Taktinen taidokkuus myös lisää valmiutta synnyttää, ylläpitää ja hyödyntää momentumia. Toinen tekijä on voittamisen kulttuurin puute, josta olen kirjoittanut paljon mm: artikkelissani Voittamisen kulttuuri vai menestymisen kulttuuri.

“Sitoutuminen on momentumin sytyttäjä” – Peg Wood

Tähän loppuun vielä yksi muistelo momentumista katsojana. Vuoden 2003 syksyllä on Blues-Jokerit ottelu Espoossa. Ottelu on jäänyt mieleen osittain koska suosikkijoukkueeni voitti 0-5, mutta sitä on tapahtunut useamminkin. Mikä teki tuosta pelistä todella unohtumattoman oli se uskomaton momentum tai flow-tila joka Jokereilla oli. Katsojana olin siinä tilassa täysin mukana ja kun tuomarin pilli soi kuudenkymmenen minuutin kohdalla ihmettelin miten aika oli täysin kadonnut. Hyvä momentum ulottuu myös tekijän ulkopuolelle!

Itsensä voittaminen

Sanotaan, että itsensä voittaminen on voittamisen korkein taso. Olen jälleen kerran omasta kokemuksestani voinut todeta, että se on totta. 

Esiinnyttyäni Markku Veijalaisen oivassa Studio55 ohjelmassa Maikkarilla helmikuussa julistaen, että unelma on esiintyä Bayreuthin oopperajuhlilla, monet ovat kyselleet, että koskas minua voisi kuulla. Olen aina vastannut, että ihan pian, mutta en vain ole saanut aikaiseksi pistää laulua “purkkiin” (on siinäkin voittamisen apostoli!).

Vihdoin huhtikuussa soitin pianisti Ilmari Räikköselle, jolla on hieno studio Karakalliossa (www.mimixstudio.com). Yhteisen ajan löytyminen ei heti onnistunut ja ajattelinkin siirtää koko projektin syksyyn – onhan tässä ollut kaikkea, EU vaalit ja muutakin ylimääräistä. Lopulta kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja tein sen!

Äänitimme Richard Wagnerin laulun “Träume”, unelmia, joka on yksi ns. Wesendonk lauluista, viides ja viimeinen, kaikkein kaunein, jos minulta kysytään. Träume on myös tutkielma oopperaan Tristan ja Isolde, jossa siis unelmoin laulavani sitten joskus…

Tässä on lauluni sekä muutamia rakkaita muistoja Bayreuthista!

“Eräs korkeimmista totuuksista, jonka olen löytänyt, on että ei tahdonvoima vaan fantasia ja mielikuvitus luovat. Mielikuvitus on luova voima. Mielikuvitus luo todellisuutta” - Richard Wagner

Salaliitto?

Nyt se on paljastunut. Nimittäin salaliitto suomalaista voittamista vastaan.

Heikki Miettinen kirjoittaa 21-vuotiaiden jalkapallon EM-turnaukseen osallistuvien joukkueiden asenteista tämän päivän Hesarin urheilusivuilla:

“On kaksi tapaa lähestyä jalkapallon 21-vuotiaiden EM-lopputurnausta. Saksalainen ja suomalainen tie poikkeavat toisistaan.

Saksalaiset puhuvat avoimesti viiden ottelun turnauksesta, suomalaiset kolmesta pelistä. Kolme ottelua tarkoittaa normiohjelmaa alkulohkossa, viisi etenemistä loppuotteluun.

Molemmat tavat ovat hyväksyttäviä ja oikeita. Saksalaiseen suuhun ei voisi kuvitellakaan lausetta, että kisoihin pääsy tyydyttää.

Yhtä paljon herättäisi uskottavuusongelmia, jos tämän tason ensikertalainen huutelisi varman jatkopaikan perään.

….

Ettei kaikkien näiden puheiden keskellä totuus unohdu, niin saksalaiset unelmoivat loppuottelusta, vaikka tässä ikäluokassa menestys on jäänyt vähiin.”  - Heikki Miettinen HS 18.6.2009

Saksalaiset unelmoivat suurista voitoista, vaikka näytöt ovat olleet vähäiset tässä ikäluokassa. Laajemmassa mittakaavassa saksalaisten näytöt ovat kyllä vakuuttavat. He ovat rakentaneet voittamisen kulttuuria pitämällä jatkuvasti yllä unelmaa suurista voitoista valmistautumalla voittamaan siellä missä voittamiseen on tilaisuus, olipa uskottavuutta tai ei. Tällä tavalla henkinen voittamisvahvuus kasvaa jatkuvasti. Vinnarskalle, kuten ruotsalaiset sanovat.

Suomalaiset eivät unelmoi sellaisesta mikä ei järkevästi ajatellen ole mahdollista. Siksi meillä valmistaudutaan pelaamaan kolme peliä, ne jotka meille on varmistettu. Mieliin ei rakenneta voittamisen koodistoa. Unelmaa suurista voitoista ei elätellä. Pienet onnistumiset ovat osa prosessia – eivät riemuvoittoja matkalla kohti suurta päämäärää.  Innostus laimenee ja pelaaminen on sitä, että omalla tasolla tehdään parhaansa. Itsensä ylittäviä suorituksia ei juurikaan nähdä ja tiimihenki ei nosta loistaviin saavutuksiin. Silti voittamista odotetaan ja pettymys tappiosta on yhtä suuri kuin heillä, jotka odottivat voittoa unelmafinaalissa. Erona tietysti on, että pettymys on helppo puhua pois kun mitään ei odotettu eikä luvattu.

Voittamisen kulttuuri kasvaa kun sitä opetellaan ja kun voittamisen kulttuuri kasvaa tulee lisää voittoja. Kun tulee lisää voittoja niin voittamisen kulttuuri kasvaa ja opitaan lisää voittamisesta ja taas tulee lisää ja hienompia voittoja. Meillä sen sijaan, että opeteltaisiin voittamista, korostetaan prosessia ja vähätellään voittamisen merkitystä. Sitten kun ratkaiseva ottelu tai kilpailu on käsillä niin voittoa kuitenkin odotetaan. Eikö tämä ole kehittyvän urheilijan kylmäveristä petkutusta?

Ei ole epärealistista pitää yllä unelmaa Suomesta jalkapallon MM-kisojen loppuottelussa vastassaan vaikkapa Brasilia. Kun juniorit alkavat elää tuota unelmaa ja kasvaessaan etsiä siihen polkuja, niin jonain päivänä meillä on joukkue, joka sinivalkoisissaan astelee mahtavalle jalkapallostadionille hurraavan yleisön keskelle kohtaamaan keltavihreät brassit.

Unelman on annettava elää joka hetkessä. Harjoittelussa, ystävyysotteluissa, höntsäpeleissä. Minua korpeaa suunnattomasti SM-liiga joukkueiden tapa vähätellä runkosarjaa ja puhua play-offeista “tosipeleinä”. Voittaminen kasvaa onnistumisten hetkillä ja siitä opitaan häviön hetkinä.

John F. Kennedy sanoi, että elämä on sekoitus riemuvoittoja ja tragediaa. Elämänkaaren huipuista ja laaksoista tulee se elämän ihanuus ja rikkaus, jota kiikkustuolissa kelpaa muistella. Meillä pyritään tasapaksuuteen, menestysputkeen, jossa “sylilapset syntyvät ukkoina”  joiden tuli hiipuu vanhana, liekö edes syttynyt.

Mikä salaliitto Suomessa vallitsee kun voittamisen unelmat, riemu ja kiihkeä tavoittelemisen palo on sammutettu?

Me suomalaiset ansaitsemme loistavan tulevaisuuden!

Suomi on henkisen pysähtyneisyyden tilassa. Kukaan ei uskalla tehdä mitään, eikä sanoa mitään. Vähiten löytyy heitä, jotka rohkenisivat nyt ottaa johtajuuden – näyttää suuntaa, innostaa, kannustaa, nostattaa henkeä.

Suomi lomailee. Loman aikana pysähtyneisyys korostuu entisestään. Lomalta paluu voi näyttäytyä synkeänä uusien toivottomien uutisten iskiessä tajuntaan.

Lassi Nummi sanoi aikoinaan, että hän ei halua käyttää sanaa ”ei” vaan ”eiköhän”. Eiköhän mekin voitaisi ajatella toisin? Eiköhän mekin voitaisi ottaa ohjia ja johtajuutta? Eiköhän mekin voitaisi innostua etsimään ratkaisuja vaikeassa tilanteessa?

Suomi tarvitsee nyt uskoa siihen, että tästä selvitään – että voitetaan. Suomi tarvitsee nyt johtajia, jotka pystyvät siirtämään voitontahtoa ja innostusta ihmisiin. Me tarvitsemme luovuutta ja rohkeutta voittaa vaikeudet. Meillä on ”kunskap”, nyt tarvitsemme ”nyskap” kuten ruotsalainen professori Fredrik Hären sanoisi.

Suomi tarvitsee ihmisiä, jotka näkevät mahdollisuuksia vaikeuksien viidakossa. Me tarvitsemme tarkkanäköisyyttä oivaltaa, että on asioita, joissa voimme voittaa vaikka kaikki näyttäisi kääntyvän kohti tappiota. Suuri johtaja osaa kääntää huomion kohti voittamismahdollisuuksia ja mobilisoida kaiken energian niiden suuntaan. Kun yhdellä suunnalla tulee onnistumisia, alkaa niitä tulla muuallakin.

Eiköhän nähtäisi, että tämä maa ja nämä ihmiset ansaitsevat loistavan tulevaisuuden? Eiköhän katsottaisi, missä voidaan voittaa ja suunnataan voima sinne päin?

Kun osataan voittaa – viikon kommentti

Brasilia nousi 2-0 tappioasemasta voittoon Confederations Cupissa. Jouduin jättämään ottelun seuraamisen tilanteessa, jossa USA oli johdossa. Ajattelin, että ei tämä tähän jää vaan Brasilia tulee ja vie ottelun.

“Ei ole helppoa voittaa 0-2 tappioasemasta, mutta joukkueemme ei koskaan luovuta ja osoitimme nousulla ammattimaisuutemme” sanoi kapteeni Lucio.

Todellisen voittajan kommentin esitti turnauksen parhaaksi valittu pelaaja Kaká. Hän sanoi:

Voitto takaraivoon ja eteenpäin!

Tämä on voittamisen kulttuuria. Tätä voittaminen on. Harjoitellaan, harjoitellaan, valmistaudutaan, valmistaudutaan. Nautitaan matkan onnistumisista. Kun voitetaan niin ymmärretään, että se on yksi matkan suuria huippukohtia – ja sitten mennään eteenpäin, kohti uusia haasteita. Tämän ymmärtäminen on todellinen voittajan asenne – siksi Kaká on koko uransa ajan ollut suurin suosikkini jalkapallossa.

Voittamiset ja elämän huippukohdat jäävät takaraivoon, onnellisuuden perusvarastoon. Sieltä niistä voi ammentaa hetkinä, jolloin prosessi mataa etanan vauhdilla raskas kotilo selässä.

Onnea Brasilia! Te olette ykkösiä – täällä pohjolan nurmilla on ihmisiä, jotka unelmoivat loppuottelusta teitä vastaan.

kommentit sivustolta www.yle.fi

Sinä olet voittaja!

Seison keskellä suurta esiintymislavaa, edessäni on suuri yleisö. Kymmenet tuhannet ihmiset seisovat aivan hiljaa. He odottavat saada kuulla mitä juuri minulla on heille sanottavaa. Tilaisuuden järjestäjä antoi ohjeen: “sano heille se mitä sydämesi pohjasta haluat sanoa, mikä on sinun ikioma ja ainutlaatuinen viestisi ihmisille. Älä mieti onko joku jo sanonut sen tai oletko valmis jo sanomaan sen. Sano se nyt, vapaasti – älä anna minkään äläkä kenenkään pidätellä sinua.

Aloitan puheeni.

‘Hyvät naiset ja herrat – kanssakulkijat elämän tiellä. Olen tänään tullut luoksenne, sillä minulla on teille tärkeää kerrottavaa.

Toivon, että jokainen teistä ymmärtää ja hyväksyy sen tosiasian, että jokainen teistä – sinä, sinä ja sinä – on ainutlaatuinen ihminen. Haluan, että jokainen teistä ymmärtää ja tietää, että jokainen teistä – sinä, sinä ja sinä – on varustettu lahjoilla ja kyvykkyydellä toteuttaa elämässä se, mikä omassa sydämessä tuntuu tärkeimmältä. Se suuri asia, joka sielussa intohimoisesti sykkien vaatii ulospääsyä, toteutumista, täyttymistä.

Meille ei ole annettu pelkästään lahjoja. Meille on annettu kyky oppia, kyky jalostaa tekemistämme ja osaamistamme oppimisen ja harjoittamisen avulla. Tuon jumalaisen kyvyn ansiosta kaikki on mahdollista – se mikä sinun sydämessäsi halajaa julistautua maailmalle, on mahdollista. Jos joku sanoo sinulle toisin, vaatii ottamaan järjen käteen ja laittamaan jalat maahan, on hän väärässä. Sinä pystyt siihen.

Marianne Williamsonin sanoin: ‘Pahin pelkomme ei ole se, että olemme kykenemättömiä. Syvin pelkomme on se, että olemme mittaamattoman voimallisia.’ Oman lahjan kehittäminen täyteen loistoon, oman minän aito julkituominen, oman äänen kuuluvaksi tekeminen ovat asioita, jotka vaativat suurenmoista rohkeutta ja itsepintaista sitkeyttä. Mutta palkinto on suuri, se on voitto – oman itsen voitto. Se on paras lahja, jonka voit toisille ihmisille antaa. Kiitos!”

Minulla ei ole vielä ollut mahdollisuutta esiintyä kymmenille tuhansille ihmisille. Ylläoleva visualisointi on kollegani, kirjailija ja valmentaja Lynn Serafinin neuvo miten löytää oma äänensä. Tein meditaation ja lopputulos sykähdytti ainakin minua itseäni niin paljon, että halusin jakaa sen kaikkien kanssa. Jokainen sana ‘puheessani’ on totta, tarkoitan sitä todella, täydesti ja aidosti.

Toivon, että juuri sinä sait tästä rohkeutta tuoda äänesi kuuluville.

Saa hehkuttaa!

Internet on täynnä upeita juttuja. Olen ottanut tavakseni käyttää päivittäin kymmestä minuutista kahteen tuntiin opiskeluun netissä. Youtube edusta löytyy luentoja ja esitelmiä maailman johtavista yliopistoista, maailman parhaiden asiantuntijoiden itsensä esittäminä.

Tänään katsoin ja kuuntelin Research Channelin luennon älykkäästä designista, luomisopista ja evoluution kontraversiosta. Luento oli osa Michiganin yliopiston ohjelmaa.

Luento oli aivan upea ja käsitteli aihetta siten, että minäkin, joka helposti ärsyynnyn evoluutio vastaan luomisoppi jankutuksesta, jaksoin ja halusin sitä kuunnella.

Syy miksi kirjoitan luennosta on kuitenkin tämä: Luennon lopussa luennoitsija Eugenie C. Scott, joka on National Center for Sciencen johtaja kertoo kirjansa Evolution vs. Creationism menestyksestä. Tämä tiukahkolta näyttävä tohtorisnainen hehkuttaa täydestä sydämestään, että New York Times arvioi hänen kirjansa ja, että se oli hetken Amazonin 200 myydyimmän joukossa. Hän todella nauttii saavutuksestaan ja yleisö juhlii hänen kanssaan. Itsellekin tuli loistofiilis! Kylmät väreet hiipivät iholla kun ihailin hänen onneaan.

Kumpa meillä olisi enemmän tällaista. Sitä että uskaltaa nauttia saavutuksistaan täysin rinnoin ja jakaa onni myös toisten kanssa. Eräs myyntihenkilö kertoi minulle aikoinaan, että hän oli juuri puhelimessa sopinut miljoonan euron kaupan. Miljoona euroa! Niin suuri kauppa ei ollut siinä firmassa ihan tavallista ja henkilö sanoi halunneensa kiljua onnesta ja hypätä kattoon. Hän kuitenkin malttoi mielensä… työkaverit olisivat vain tulleet kateellisiksi ja pahoittaneet mielensä. Kumpa meillä olisi uskallusta juhlia omia saavutuksia ja tahtoa juhlia toisten saavutuksia yhtä suurella sydämellä.

Jos joku on kiinnostunut Eugenie Scottin ajatuksista, niin tässä linkki videoon:

http://www.youtube.com/watch?v=PE3Qvfm8jU0

Kun osataan voittaa – viikon kommentti

Irlantilainen Padraig Harrington yrittää hattutemppua British Openissa. Helsingin Sanomista voimme lukea, että hän uskoo voittamiskokemuksestaan olevan hyötyä kilpailussa. Harrington sanoo:

“Mukava asia on se, että tiedän pystyväni voittoon, jos vain olen hyvissä asemissa. Toiset voivat olla hyvissä asemissa, mutta he eivät voita”, Harrington sanoi.”

Harringtonin kommentti kertoo miten tärkeää on kerätä oppia ja kokemusta myös voittamisesta – ei pelkästään lajista ja taidosta. Hän on itse käynyt läpi lyöntitekniikan muutoksen, joka on suuri prosessi. Uuden tekniikan toiminta ei ole vieläkään täysin sataprosenttista. Erityisesti tällaisissa tilanteissa kokemus voittamisesta on suureksi eduksi.

Aika hyvin tiesin pikkusakujen menestyksen Ruotsissa. Veikkaan siis menestystä myös Harringtonille. Katsotaan miten käy.

ps. kaikille golf harrastajille tiedoksi: voittamisen harjoittelu antaa teille ekstraetua kentälle. Jos todella haluatte voittaa sen kaljatuopin tai shamppanjapullon, niin kannattaa perehtyä voittavaan kierteeseen!

Kun osataan voittaa – viikon kommentti

Suomi on maa, joka on menestynyt monella tavalla erinomaisesti. Suomi on myös maa, jossa osataan latistaa innostus, aloitteellisuus ja tavoitteellinen pyrkiminen. Olen aiemminkin kirjoittanut kateuden ja vääränlaisen ylpeyden pahoista peikoista ja useassa kirjoituksessani peräänkuuluttanut innostusta, kannustamista ja voittamisen henkeä.

Nyt sain tukea ajatuksilleni itse Jorma Ollilalta, joka Porissa järjestetyssä Suomi Areenassa pohdiskeli näin:

- Ensinnäkään meidän kommunikaatiokyky ei ole kovin hyvä. Mutta myös niin, että mehän emme täällä suhtaudu kauhean hyvin erilaisiin ilmiöihin, Ollila sanoo.

- Tyypillisesti me emme oikein siedä menestyviä ilmiöitä, ihmisiä, organisaatioita. Me emme siedä erilaisuutta, vaan aina tulee jonkinlainen epäilys ja jonkinlaisella väliaika-asemalla nujertamisen tarve, Ollila jatkaa.

Ollilan mielestä Suomessa ei osata samanlaista kannustamisen kulttuuria, joka on yleinen esimerkiksi Yhdysvalloissa. Ollilan mielestä itsetuntoa rakentavaan positiivisuuteen tulisi kannustaa kotien lisäksi myös kouluissa ja työpaikoilla.

Toivottavasti Ollilan sanat kuullaan ja otetaan todesta. Juuri nyt tarvitsemme toistemme kannustamista ja innostamista. Meidän on tuettava kaveria, joka on joutunut vaikeaan tilanteeseen. Meidän on luotava uskoa tulevaisuuteen, annettava tilaa luovuudelle ja tehtävä aloitteita, joista syntyy mahdollisuuksia onnistua ja voittaa.

Olen jossain aikaisemmassa kirjoituksessani esittänyt ajatuksen voittamistalkoista. Laitettakoon se tähän haasteena, tulethan Jorma mukaan!

Ollilan kommentit www.mtv3.fi

Projektit ovat voittamishankkeita

Kalle Kähkönen kirjoittaa päivän Hesarin vieraskynässä projektityöstä teemalla “Suomalainen uusi työ ja menestys luodaan projekteissa”.

Moni ehkä ohittaa kirjoituksen olankohautuksella “itsestäänselvyyksiä, meillä on projekteja tehty jo vuosikausia”.  Pysähtykääpä kuitenkin miettimään, mitä projektien korostuminen todella merkitsee. Toisaalta se todentaa kehityksen, joka on vääjäämätön. Toisaalta se pitää sisällään haasteen, jota tuskin on kovin paljon mietitty.

Haasteena projektityön korostumisessa ja lisääntymisessä on, Kähkösenkin mainitsemat, oppimisen, ketteryyden, oikean asenteen ja intuitiivisen herkkyydeen löytäminen.

Projekteissa tarvitaan osaamista, joka sisältää projektin lopputuloksen. Sanotaan sitä vaikka hitaaksi osaamiseksi. On oltava tarvittava ammattitaito, suunnitelmallisuus ja ajankäytön hallinta sekä yhteistyökyky.

Hitaan osaamisen lisäksi tarvitaan, no sanotaan sitä sitten, nopeaa osaamista. Nopea osaaminen on kykyä (Kähkösen mainitsemien asioiden lisäksi):

• aloitteellisuuteen
• nopeaan muuntumiseen
• taktikointiin
• improvisointiin
• luovaan ongelmanratkaisuun
• nopeisiin päätöksiin

Nopea osaaminen edellyttää myös voitontahtoa, tunneälyä  ja erinomaista tilannetajua.

Taiteilijoille nopean ja hitaan osaamisen hallinta on selviö – ammattiin kuuluva oppimiskyvykkyys. Näytelmät ja konsertit tulevat ja menevät. Hitaan osaamisen ansiosta tehtävään vaadittava peruskunto on aina olemassa ja sitä myös harjoitetaan ja  kehitetään jatkuvasti. Nopean osaamisen avulla palaset saadaan ajoissa kasaan, selvitään yllätyksistä, opitaan tarvittavat uudet jutut ja tullaan toimeen niiden kanssa, jotka eivät ole vihkiytyneet taiteen tekemisen saloihin. Viimeinen harjoitus saattaa olla kaaosta, mutta ensi-illassa yleisö ei voi arvata mikä tilanne oli vajaa viikko sitten! Voitontahto varmistaa, että jokainen haluaa pistää parhaansa peliin ja sädehtiä kauneimman karismansa yleisölle. Nopean osaamisen ansiosta myös niin prosessissa kuin suorituksen aikanakin ilmenevät ongelmat ja häiriöt ratkaistaan luovasti ja suvereeniutta osoittaen.

Suomalainen työ ja yhteiskunta tarvitsee uutta ajattelutapaa, uutta näkemystä osaamiseen ja uudenlaisia tapoja toimia. Kiitos Kalle Kähkösen tapaisten osaajien projektityöosaamista on täällä kehitetty järjestelmällisesti jo pitkään. Nyt tarvitaan arvokeskustelua, asenneuudistusta, jotta työn tekemisen mahdollisuudet ja oppimisen sisällöt saadaan vastaamaan uuden ajan työn haasteita.

Kähkönen muistuttaa, että on tärkeää että projektityön kuluessa avautuu uusia projekteja ja työn jatkuvuudesta saadaan varmuutta. Yhtä tärkeää on huomata, että projektit päättyvät ja huomioida ja juhlia niiden tuloksia. Voitonjuhlat antavat uskoa tulevaisuuteen ja osoittavat kiitoksen työn tekijöille.

ps. samassa lehdessä muistutetaan parissakin kohdassa kuinka terveyden ja vanhustenhuollossa ei pystytä hoitamaan itse asiaa – hoitoa tarvitsevaa ihmistä. Jos työn tarkoitus hämärtyy saattaa nopean osaamisen tarve kääntää huomion pois siitä, mikä on tärkeintä.  Voittavat hankkeet ja työ edellyttävät ennen kaikkea korkeaa “hitaan osaamisen” tasoa, tarkoitustietoisuutta, välittämistä ja kykyä arvottaa asioita oikein.

Viikon kommentti – Opettajan onni

Oppilaan menestys ja voitto ovat parasta mitä opettaja voi työllään saavuttaa. Ihminen, joka antautuu opettajan uralle – tavalla tai toisella – on kiinnostunut ihmisistä ja heidän elämänpolkunsa tukemisesta. Itselleni tämä kutsumus varmistui 1980 luvun lopulla toimiessani erään työllisyyskurssin opettajana. Nähdessäni oppimisen iloa ja kuullessani myöhemmin oppilaitteni voitonriemua saavutetuista tavoitteista koin sellaista ammatillista onnea, jota tiesin haluavani lisää. Ja sille tielle jäin.

Kirjani “Voittava Kierre” kirjoitin tästä samasta syystä: palavasta halusta palvella oppimishaluisia ihmisiä. Kirjailijalle palaute ei kovin helposti kanna. Siksi on erityisen upeaa kun lukija kertoo miten opetukset häntä auttoivat. Sain eilen sähköpostia Reetta Uusikululta Sastamalasta:

Voittamiselle elämä – ja tavoitteet todeksi!

Olen lukenut Cristina Anderssonin sekä alkuperäis- että suomenkielisen teoksen voittamisesta. Ihailen Cristinan tapaa kertoa voittamisteoriasta niin yksinkertaisesti, ettei lukija edes huomaa lukevansa teoriasta. Cristina osaa kuvata voittamisen lainalaisuuksia hyvin selkeästi.

Cristina Andersson kirjoissaan The Winning Helix ja Voittava kierre antaa voittamiselle elämän kaarineen. Ja mikä parasta: Tämä toimii käytännössä. Kahteen viimeisempään tavoitteeseeni olen käyttänyt Cristinan oppeja hyväksi. Viimeksi sain aikaan flow-tilan – ja tuloksena, tietenkin, voitto!

- Reetta Uusikulku

Voitte uskoa, että olen ollut yläilmoissa eilisestä saakka. Tämä on juuri sitä opettajan ylintä onnea. Kiitos Reetalle ja kaikille lukijoille. Tästä on hyvä jatkaa!

Mielen jonglööri

On kulunut aivan liian pitkä aika siitä kun olen viimeksi kuunnellut Kristiina Harjua. Eilen onnekseni siihen oli mahdollisuus, kun Kristiina esitteli syksyllä alkavaa Certified Progress Coach(c) ohjelmaansa. Kristiina on viisas, rauhallinen ja ratkaisu- ja tavoiteorientoitunut puhuja, jonka esityksestä tulee hyvä mieli: “minäkin voin kehittyä ja onnistua”.

Esitys kokonaisuudessa oli upea, mutta kuten tavallista, joku kohta koskettaa henkilökohtaisesti enemmän kuin muut asiat. Nyt se oli mielen jonglööri.

Kristiinan mukaan hyvä coach, tai valmentava johtaja on henkilö, joka on mm:

• tarkka havainnoitsija, taitava eläytyjä kerroksellisen tiedon käsittelijä
• mielen jonglööri
• systeemien löytäjä: saa ”villakoiran ytimet” näkyviin;   organisaation tavoitteen asianajaja

Hurraa! Ajattelin mielessäni. Vihdoinkin kadonneen kognition metsästäjä. Ajattelutaidot eivät ole kovasti olleet muodissa viime aikoina. Puhutaan paljon tekemisestä ja suorittamisesta. Hankkeista ja suunnitelmista. Mutta ei siitä, mikä on kaiken taustalla: kyky käyttää mieltä. Aivoja. Kyky ajatella, tunnistaa ajattelun esteitä ja vahvistajia. Kyky tunkeutua oman tiedostamattoman ja hiljaisen tiedon alueelle. Kyky havainnoida ja oivaltaa. Kyky hallita sitä, minkä reaktion tai ajattelun joku havainto aiheuttaa. Metakognitiivinen kyky ajatella omaa ajatteluaan. Kyky ilmaista ajattelua ja muokata siitä toimintaa. Kyky antaa ajatuksen kehittyä vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Näitä asioita osaavista ihmisistä löytyvät tulevan ajan suurmestarit!

Tilaisuuden jälkeen keskustelimme ilmiöstä, jonka muutamat olivat havainneet lisääntyvän viimeisen kahden vuoden aikana: ihmisten sietokyky kritiikkiä kohtaan on vähentynyt ja “raivon” kynnys alentunut huomattavasti. Erään kollegan kanssa totesimme myös eräänlaisen itsekkyyden lisääntymisen hankkeissa. Hankkeissa ollaan mukana niin kauan kuin siitä näyttäisi olevan itselle hyötyä. Sitten “me jatketaan tästä omin voimin”. Näin tapahtuu vaikka yhteishankkeille olisi annettu julkista rahoitusta.

Kun palautetta pidetään erittäin tärkeänä voi vain kuvitella miten suurissa vaikeuksissa ihmiset työpaikoilla ovat kun yrittävät kertoa omia näkemyksiään asioista. Kuinka paljon menee aikaa siihen, että sanat pitää asetella aivan viimeisen päälle “oikein” – siten ettei vain raivo- tai katkeruuskohtaus käynnisty?

Kristiina Harju jakaa mielenkiintoisia ajatuksiaan blogissa. Vielä julkinen kiitos Kristiinalle tämän viikon suurimmista viisauksista!

Voittamisen ihme

Ainutlaatuinen hetki, jolloin ihme tapahtuu, osuu kohdalle määrättynä hetkenä. En tiedä tuleeko se kaikille, mutta monille se tulee. Varsinkin heille, jotka pitkään, antaumuksella, taistellen, valmistautuvat ottamaan tuon hetken itselleen. Lunastamaan lupaukset. Voittamaan. Sillä hetkellä tietää, että tämä on se hetki. Silloin on oltava varma, että momentum on omalla puolella.

Elokuvassa Miracle, jääkiekkojoukkueen valmentaja kertoo tämän joukkueelle.

Berliinin MM-kisojen keihäskilpailun finaalista karsiutunut urheilija totesi: “en vaan syttynyt näihin kisoihin”. Ei syttynyt kauden suurimpaan arvokisaan? Liian usein suomalaisten urheilijoiden kipinä sammuu kisoissa. Valmistaudutaan suoritukseen, mutta ei valmistauduta voittamaan. Ei rakenneta kroppaan tuota taivaallista tunnetta täydellisen onnistumisen ihmeestä.

Olisiko jo nyt voittamisvalmennuksen aika? Minun mielestäni kyllä. Suorittaminen osataan jo.

Valmentaudu voittamaan! – merkintöjä oppimispäiväkirjaan

Olen pitkään miettinyt mitä valmentautuminen ja voittaminen omalta osaltani olisi.

Kesän  mittaan ajatus varmistui; aion valmentautua laulamaan. Valmistan itseni kohtaamaan todella suuren lauluhaasteen. Tämä on ajatus, joka tuntuu kaikin puolin hyvältä ja innostavalta. Se myös antaa pontta elämään, joka alkoi jo tuntua turhan harmaalta.

Päättäväisesti aloitin eilen laulutunnit pitkän tauon jälkeen. Loistava laulunopettaja ja ystäväni Outi Kähkönen neuvoi ensimmäiset askeleet miten kehittyä.

Täytyy sanoa, että paluu “koulunpenkille” tuntui aluksi oudolta, mutta sitten muistin: aloittelijan mieli on valmentautumisen tärkein lähtökohta. Kirjassani on kertomus Zen opettajasta, joka kaataa teetä kunnes oppilaan kuppi tulvii yli. Opettaja sanoo, että “jos mielesi on kuin ylitsetulviva kuppi, et voi oppia”. Kun sain kuppini tyhjäksi alkoi oppiminenkin. Outin opetustaidoilla ja omalla vastaanottavaisuudellani ei mennyt aikaakaan, kun uudet asiat alkoivat kehittäytyä kropassani ja lauluun tuli aivan uutta tunnetta.

Miten mahtava tunne onkaan kun tuntee uusien asioiden virtaavan kehoon ja mieleen! Suosittelen.

Kirjoitan valmentautumisestani säännöllisesti, myös laulunäytteitä on luvassa. Jos olet itse samanlaisessa prosessissa, kommentoi mielellään ja jätä linkkejä omaan blogiisi!

Valmentava johtaminen

Johtamisen asiantuntija Kimmo Juuti haastoi mielenkiintoisessa blogissaan minut määrittelemään valmentavaa johtamista. Jouduin hetken miettimään miten sen määrittelisin yleisellä tasolla. Voittamisvalmentajana olen tottunut ajattelemaan aihetta voittamisen näkökulmasta, miten valmentaa ihmisiä, ryhmiä ja yrityksiä voittamaan.

Olen aikaisemmassa kirjoituksessani hiukan sivunnut aihetta, mutta katsoin hyväksi muotoilla asian Kimmon blogiin tuoreesti, vilkaisematta tuota aiempaa määritelmää.

Kimmon blogiin kirjoitin näin:

“Valmentava johtaja saa ihmisten ja organisaation energian liikkeelle toivottuun suuntaan, ylläpitää momentumia ja auttaa virittämään energiat yhteensopiviksi edessä olevien tehtävien kanssa .

Valmentava johtaja osaa rakentaa kulttuurin, jossa ihmiset voivat yksilöinä ja ryhmissä toteuttaa parasta osaamistaan ja saavuttaa tuloksia, joita pitää arvokkaina ja joilla pystyy auttamaan organisaation ja yrityksen menestykseen.”

Kimmon vastauksen voi lukea täältä.

Valmentavan johtamisen merkitys kasvaa yrityksissä päivä päivältä. Kun ennen toiminta oli pääasiassa prosessiluontoista niin nyt, ja yhä enemmän tulevaisuudessa, korostuukin toiminnan projektiluontoisuus. Silloin johtajan tärkein tehtävä on valmentaa ihmiset toteuttamaan hankkeet tehokkaasti, tuottavasti ja toivottuja tuloksia saavuttaen. Kun mukaan lisätään voittamisen näkökulma, tulee projekteista innostavia, kannustavia, täysillä parhaaseensa – ja itsensä ylittämiseenkin – pyrkivien ihmisten joukkuepelejä. Silloin myös saavutukset huomataan ja niitä juhlitaan sopivin menoin!

Valmentava johtaja pitää huolen ihmisten hyvinvoinnista. Hän ymmärtää, että kaikkeen ei tarvita huippusuoritusta, vaan että tärkeämpää on käyttää energiaa tehtävän kannalta sopivasti. Jotkut asiat voi hoitaa rennosti ja rutiinilla – vaikka vähän naureskellen. Toiset taas vaativat tiukkaa pohdintaa ja voimallista toteutusta. Valmentava johtaja on tässä expertti.

Valmentaminen sisältää valmistamisen. Valmentava johtaja vie aina asioita eteenpäin – pysähtyineisyys ei kuulu hänen sanavarastoonsa, vaikkakin hän ymmärtää, että joskus tulee tasannevaiheita, jolloin asiat sisäistyvät ja kypsyvät.

Ennen kaikkea valmentavan johtajan tulee nähdä organisaationsa potentiaali sekä osata rakentaa oppimis- ja toimintaympäristöjä, jotka mahdollistavat sekä yhteistyön että yksilöllisen kehittymisen.

Haluatko olla luova ja vapaa voittaja?

Vastasitko kyllä? Vastasitko kyllä niin, että se oikein tuntuu sydämessä ja sielussa? Että haluat elämäsi olevan toisenlaista kuin se on nyt. Että haluat toteuttaa itseäsi täydemmin, vapaammin ja luovemmin. Innostavammin. Jos vielä vastaat kyllä niin lue edelleen.

Elämä menee usein niin, että ihminen kutistuu pienemmäksi kuin onkaan. Opetus ja valmennus toteutuvat valitettavan usein siten, että ihmisen täysi potentiaali ei tulekaan esille ja ihminen joutuu tyytymään vähempään mitä hän onkaan. Kun niin käy, sen tietää siitä ahdistuksen tunteesta – minussa on jotain joka pyrkii tulemaan esille, mutta se tukahtuu. Aikanaan palo sammuu ja ihminen toteaa: “kyllä se riittää kun olen tyytyväinen ja löydän onnen pienistä hetkistä”. Hyvä niinkin, mutta eikö olisi upeaa jos luova ja vapaa voittaja kuitenkin pääsisi esille?

Sinä varmaankin tiedät, mikä sisälläsi palaa ja sykkii. Kokeile tätä:

1. Tee voimallinen aloite. Esimerkiksi jos haluat kehittää uuden pelin tai tietokoneohjelman, kirjoita (vaikka itsellesi) ehdotus ohjelmasta ja sen sisällöstä. Onko sisälläsi taidemaalari? Tee itsellesi aloite taidenäyttelyn pitämisestä, kirjoita ehdotus. Kuvaile minkälaista taidetta näyttelyssä on esillä ja missä se pitäisi järjestää. Minä saan itseni tehokkaaseen oppimisprosessiin laulamisessa silloinkin kun konsertteja ei ole tulossa siten, että rakennan konserttiohjelmiston, mietin missä haluan sen esittää ja kenen kanssa. Konkreettinen aloite ja kirjallinen ehdotus auttavat pistämään töpinäksi. Opettele myös tekemään pienempiä aloitteita ja ehdotuksia vaikkapa päivittäin.

2. Rakenna itsellesi voittajan mentaalinen ravintoympyrä.

Voittajan ravintoympyrään kuuluu voittamisen vitamiinit, luottamuksen lisäravinteet sekä taistelutahdon tehotipat.

• Voittamisen vitamiinit ovat asioita, jotka saavat sinut hyväntuuliseksi ja tuntemaan itsesi voittajaksi. Ryhmään kuuluvat henkiset, fyysiset ja mentaaliset vitamiinit. Mikä osa-alue sinulla korostuu? Joku sanoo, että kunnon lenkki raikkaassa säässä on paras hyvän fiiliksen tuoja. Joku toinen innostuu älyllisistä haasteita. Toisille taas henkiset elämykset antavat voimaa. Kaikkia näitä tarvitaan, mutta eri ihmisille eri kokoisina annoksina. Tärkeää on myös nähdä sielunsa silmillä näkyjä lopputuloksesta, tuntea voittamisen olotila kehossaan ja pohtia mitä kaikkea hyvää päämäärän saavuttaminen tuo tullessaan. Ole läsnä tässä hetkessä ja tuo voittamisen tunne tähän hetkeen. Näin valmistat itsesi voittamaan silloin kun H-hetki on käsillä.
• Luottamuksen lisäravinteet ovat asioita, jotka lisäävät uskoa itseesi ja onnistumiseesi. Niiden avulla pääset flow tilaan ja voit antaa suorituksen ja voittamisen tapahtua automaattisesti. Kehitä osaamistasi jatkuvasti. Kiinnitä huomiota yksityiskohtiin ja hio niitä niin, että olet niistä ylpeä. Testaa itseäsi välillä, välietappien tunnistaminen ja onnistumisten huomaaminen kasvattavat voittavaa kierrettä ja onnistut uudelleen yhä helpommin ja paremmin. Huomaa myös päivittäin asioita, joissa tunsit onnistumista. Ota vastuu oman onnistumisesi havainnoinnista.
• Taistelutahdon tehotipat ovat tietoisen vaatimisen kykyä. Tarvitset suurta sitoutumista, jotta voit voittaa. Taistelutahtosi avulla edistyt, kehityt ja menet kohti päämäärääsi vaikka olosuhteet, energiavarkaat ja muut tiellesi esteitä rakentavat asiat vaikeuttavat kulkuasi. Taistelutahtoa edistät kertomalla itsellesi työsi ja päämääräsi merkityksestä ja tärkeydestä ja opettelemalla voittamaan pelon, esteet ja väärät uskomukset. Lisää jatkuvasti halukkuuttasi laittaa fyysiset ja henkiset voimasi tehtäviesi suorittamiseksi. Sopeudu siihen kuriin, jonka koet tarkoituksenmukaiseksi päämääräsi saavuttamisen kannalta. Kertaus on opintojen äiti, harjoita ja harjoittele oikeita asioita oikein niin tulet mestariksi.

3. Viritä mielentilasi ja energiasi yhteensopivaksi tehtävän kanssa

Muista, että aina et tarvitse huippusuoritusta voittaaksesi. Muista, että sinulla ei ole energiaa loputtomaan täysillä etenemiseen. Voittamisen vitamiinit ja ihan konkreettinen ravinto antavat sinulle potentiaalista energiaa, sinä olet vastuussa siitä miten energiaasi käytät. Kun alat miettiä prosessiasi energian virittämisen ja mobilisoinnin näkökulmasta sinun ei tarvitse niin kovin pohtia motivaatiotasi. Keskityt vain siihen mikä sinulla on juuri nyt käsillä ja virität energian sopimaan yhteen sen kanssa. Kun opettelet energian käsittelyn huomaat, että jaksat paljon enemmän ja päämääräsi tavoittelu on helpompaa ja hauskempaa kuin kuvittelitkaan.

Luovuus on yksilössä, mutta emme ole yksin. Hae samanmielistä seuraa ja tapaa ihmisiä. Keskustele, kerro ja kuuntele.

Itse pidän kaikkein tärkeimpänä sitä, että tunnistan oman tapani oppia ja rakennan sellaisia mentaalisia systeemeitä, jotka auttavat minua oppimaan mahdollisimman tehokkaasti. Toiminta-oppimisprosessin nousut ja laskut – ilot ja surut – on helpompi oivaltaa omaksi hyödyksi kun on sisäistänyt asian hyvin ja oppinut kehittämään omaa oppimistaan.

Nämä asiat on esitetty aikamoisen juurta jaksain kirjassani Voittava kierre (Wsoy 2008). Toivon että tästä pienestä “valmennuksesta” oli sinulle hyötyä ja apua. Jos olet unelmasi toteuttaja ja siitä unelmoiva (kuten minä) niin kuulisin sinusta mieluusti. Jos meitä on monta niin perustetaan unelmien kerho – luovuudelle ja lahjakkuudelle ei koskaan ole liikaa foorumeita.

Voittavalla yrityksellä on faneja!

Voittava yritys on  yritys, joka toimii markkinoillaan ja sosiaalisessa mediassa voittavasti. Toisin sanoen yritys rakentaa voittavia tilanteita ja tekee aloitteita, joissa se voi saavuttaa voittavia tuloksia. Yritys toimii WinHoc eli aloitteellisesti, nopeasti, taktisesti, tilannetajuisesti ja voittavasti.

Sellaiseen toimintaan ei yksikään yritys kykene pelkästään oman henkilökuntansa voimin. Tarvitaan faneja. Ihmisiä, ryhmiä ja joukkoja, jotka fanin tavoin sitoutuvat yrityksen toimintaan, sen ihmisiin ja tuotteisiin. Fanit ovat ylpeitä kertoessaan yrityksen ilosanomasta. He ovat huolissaan jos yrityksellä on vaikeuksia. He haluavat auttaa, jos yritys tekee virheen tai epäonnistuu. Uskollinen asiakas jättää heti kun edullisempi vaihtoehto ilmaantuu, fani ei jätä koskaan.

Miten saada faneja? Ensiksikin yrityksellä täytyy olla aikomus, joka sisältää jonkin maailman paremmaksi paikaksi tekevän mission. Toiseksi yrityksellä täytyy olla luovia itseilmaisijoita, joihin tämä sanoma henkilöityy ja jotka sitä rohkeasti välittävät. Kolmanneksi tarvitaan avoin ja houkutteleva yrityskulttuuri, joka toivottaa fanit tervetulleiksi.

Toimiessani aktiivisesti jääkiekon fanitoiminnan parissa tämä dynamiikka kävi minulle erittäin tutuksi ja tiedän miten se toimii. Tiedän myös, että Suomesta löytyy rohkeita, luovia ja taiteellisia yksilöitä, jotka ovat valmiita ottamaan tällaista roolia yrityksessään.

Maailmalla fanitus on kasvava trendi. Suomessa yritykset ovat yhä vajoamassa taantumakierteessä. Nyt on paras mahdollinen aika alkaa rakentaa uutta kulttuuria ja uusia menestystarinoita.  Missä ovat sinun faniryhmäsi?

Iloinen ja valloittava

Olin äskettäin lounaalla erään johtamisen asiantuntijan kanssa. Hän on johtamistyönsä lisäksi myös paljon tekemisissä urheilijoiden kanssa, joten keskustelumme sivusi paljon voittamista ja erilaisia voittajia. Puhuimme ihmisistä, jotka todella ovat voittajia – saavuttaneet jotain suurta ja ihmisistä, jotka jatkuvasti ovat voittamisen äärellä, mutta eivät pääse kiinni todellisiin voittoihin ja voittamisen flowputkeen.

Todellinen voittaja on iloinen. Usain Bolt on hyvä esimerkki ihmisestä, joka on suuri voittaja. Hänelle tunnusomaista on iloisuus ja valloittavuus. Usain Bolt rokkaa! Hänen vastakohtanaan ovat totiset torvensoittajat, jotka menestyvät kyllä ihan “ok”, mutta todelliset suurvoitot ja voittamisflow jäävät saavuttamatta. Esimerkkejä varmaan tulee lukijalle mieleen.

Meillä Suomessa on valitettavasti vallalla voittamisvastainen asenne. Täällä pitäisi olla tasaisen harmaa, jotta menestyisi asiantuntijana ja osaajana. Ei saisi erottua massasta, ei saisi pelleillä, eikä olla oma itsensä. Jos joku yrittää vallattoman iloisena voittaa ja juhlia voittoa niin kateelliset äänet ja oma sisäinen kamreeri kyllä pistävät suitset tiukoille. Ihminen kutistuu ja alkaa pelätä voittamista.

Riemu ja omana itsenä olemisesta nauttiminen ja oman huikean potentiaalin täydellinen toteuttaminen ovat sitä ravintoa, josta hyvä elämä koostuu. On löydettävä ne ihmiset, jotka hyväksyvät kuka olet ja mihin olet pyrkimässä. Älä anna kenenkään latistaa sinua!

Tiedän, että nyt siellä on lukija, joka sanoo, että kyllä pitää olla itsekritiikkiä ja ottaa vastaan arvostelua. Kyllä tietenkin – mutta se ei saa olla sellaista, että ilo katoaa vaan sellaista, että voi jatkaa oman taitonsa rakentamista ja oman polkunsa kulkemista. Niin ja sinulle, joka mietit, että kyllä toiset pitää ottaa huomioon. Niin pitääkin. Voittamisen hedelmät putoavat aina yhteiseen koriin, katso on upea video aiheesta. Voittaminen on joukkuepeliä, jossa yksilöt tuovat ainutlaatuisuutensa ja parhaan osaamisensa peliin ja tekevät niistä yhdessä voittavan kokonaisuuden.

Kiitos Edvard Horellille todella inspiroivasta keskustelusta. Tästä on mukava jatkaa kohti tähtiä!

Hypeä ja kehuja?

Sain kiitosta blogistani. Sanottiin, että hypeä ja kehujakin tarvitaan välillä.

Hypeä ja kehuja?

Tietääkö joku, mistä todellinen voitonriemu ja aidot kiitokset tulevat? Tietääkö joku, mistä todellinen positiivinen ajattelu on kotoisin? Ollaanko niin syvällä, että luullaan, että vain kriittisyys ja totinen tahkoaminen ovat todellisuutta.

Jospa olisitte joskus kokeneet, miltä tuntuu kun oivaltaa jotakin sellaista, joka vie seuraavan kehityskaaren portille. Jospa olisitte joskus kokeneet, miltä tuntuu harjoitella ja valmistautua – antaa kaikkensa vaikka tuntee, että se ei riitä. Jospa olisitte joskus kokeneet luomisen tuskan äärirajat ja nähneet uuden näkymän avautumisen. Silloin ette puhuisi mitään hypestä ja kehuista. Silloin ajattelisitte, että voitonriemu on jotain tavoittelemisen arvoista. Arvoista, sillä siinä on arvoa, joka kantaa ihmisiä, ryhmiä ja ihmiskuntia.

Voittaminen on asenne, joka kehittyy kun sitä kehitetään. Kun jatkuvasti opetellaan miten voittamisen putkeen tulee työstämällä uusia kierteitä ja tasoja. Silloin tiedetään, että jos on fyysinen työ kovaa niin on myös mentaalinen työ. Yleensä ajatuksen muuttaminen on vaikeampaa ja raskaampaa kuin fyysisen työtavan muuttaminen.

Jos joku ajattelee, että voittava ajattelu on hypetystä niin ajatelkoon uudestaan. Voittaminen on kovaa työtä, josta seuraa riemu, joka ei koskaan ole liioittelua.

Elokuvassa Miracle on Ice valmentaja Herb Brooks saa vaikeimman kautta joukkueen oivaltamaan mistä kyse. Tämän harjoituksen jälkeen tuskin kukaan puhui hypetyksestä, ei varsinkaan kun joukkue voitti olympiakultaa voitettuaan Neuvostoliiton vuonna 1980.